Kuinka kauan teillä kesti parisuhteen "alkuhuuma"

Kohta 6v. Kiihtymään päin. Välillä kyllä räiskyykin, mutta ei haittaa,

Kesti vahvimmillaan n. 6kk, sitten tuli esiin myös intohimon pimeä puoli eli kovat riidat, mutta huuma jatkui samalla. Sitten tulikin pelkkää riitaa. Onneksi pysyttiin kuitenkin yhdessä, koska nyt 2 vuoden jälkeen riitely on tasoittunut ja huuma on rauhoittunut syväksi yhteydeksi kahden ihmisen välillä.

Eli ei se älytön huuma aina niin ihanaa olekaan loppujen lopuksi. Älä siis huolehdi - mies on luultavasti onnellinen ja tyytyväinen kanssasi, ja tuntee olevansa tarpeeksi turvallisessa suhteessa puhuakseen tunteistaan rehellisesti. Älä panikoi vaan nauti omasta huumastasi, ja ole kiitollinen rauhallisesti tuntevasta miehestä ;)

2 vuotta. Pari kuukautta tuntuu kyllä lyhyeltä ajalta, yleensä itselläni sen aikana huuma vasta on kehittynyt.

No kyllä se ainakin ekan vuoden kesti, ylikin. Ei vieläkään asuta yhdessä, joten suhde tuntuu "tuoreelta". Ei nähdä siis ihan joka päivä ja toista kerkeää kaivatakin.

Ei miellä ikinä ollutkaan mitään suurta alkuräjähdystä, mutta yllättävän pitkään mies jaksoi olla sellainen koskettelevainen ja lähelle tuleva. Muistan, ku äitikin mainitsi, että on se kiva huomata, että toi sun miehes näyttää tykkäävän susta aika paljon, kun niin usein tulee sua liki.

Ollaan oltu yhdessä n.5v ja hyvä kun jaksaa koskeakaan enää..

Olemme olleet yhdessä 1,5 v ja huuma vaan kiihtyy. Arvioisin, että se vasta alkoi 2 kk jälkeen, kun oppi luottamaan toisen tunteisiin ja itse uskalsi enemmän. 

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:20"]

Ei miellä ikinä ollutkaan mitään suurta alkuräjähdystä, mutta yllättävän pitkään mies jaksoi olla sellainen koskettelevainen ja lähelle tuleva. Muistan, ku äitikin mainitsi, että on se kiva huomata, että toi sun miehes näyttää tykkäävän susta aika paljon, kun niin usein tulee sua liki.

Ollaan oltu yhdessä n.5v ja hyvä kun jaksaa koskeakaan enää..

[/quote]

kauan se mies jaksoi kosketella?

8 vuotta täynnä ja edelleen jatkuu. Tosin olemme molemmat tulosia ja intohimoisia ihmisiä, kuten myös yhteiset lapsdmmekin näyttävät olevan. Noh, sitä paljon povattua arkistumista odotellessa... ehkä se tulee sitten muutaman vuoden päästä vasta.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:20"]

Ei miellä ikinä ollutkaan mitään suurta alkuräjähdystä, mutta yllättävän pitkään mies jaksoi olla sellainen koskettelevainen ja lähelle tuleva. Muistan, ku äitikin mainitsi, että on se kiva huomata, että toi sun miehes näyttää tykkäävän susta aika paljon, kun niin usein tulee sua liki.

Ollaan oltu yhdessä n.5v ja hyvä kun jaksaa koskeakaan enää..

[/quote]

kauan se mies jaksoi kosketella?

[/quote]varmaan jo toista vuotta mentiin, kun jaksoi vielä ilman erillistä vinkumista tulla halimaan ja vierelle ja ylipäätään iholle. Silloin otti aina kädestä kiinni, kun käveltiin kaupungilla. Sit meni kauan aikaa sitä, et itse yritin tulla lähelle, mut aina huono hetki ja nyt oon vähän tyytynyt siihen, että mies ei jaksa väkisin yrittää, enkä itse jaksa väkisin tyrkyttää läheisyyttäni. 

Puolitoista vuotta tunnettu ja vuosi asuttu yhdessä. Jatkuu edelleen. En tajua, miksi väitetään, että erillään asumalla vältettäisiin suhteen väljähtäminen. Ehkä jollain on noin, mutta meillä arki on täynmä romantiikkaa. Jokainen päivä alkaa paremmin, kun voi hetken ennen nousemista halia hetken. Ja jokainen päivä loppuu paremmin, kun voi mennä sänkyyn toisen kainaloon ja jutella vielä hetken. Toki meillä on niitä arkisiakin hetkiä, mutta kyllä minä tunnen olevani edelleen myös ihastunut enkä vain rakastunut mieheeni.

Huuma loppui niin ero tuli. Oikea ratkaisu kummallekin.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:38"]

Puolitoista vuotta tunnettu ja vuosi asuttu yhdessä. Jatkuu edelleen. En tajua, miksi väitetään, että erillään asumalla vältettäisiin suhteen väljähtäminen. Ehkä jollain on noin, mutta meillä arki on täynmä romantiikkaa. Jokainen päivä alkaa paremmin, kun voi hetken ennen nousemista halia hetken. Ja jokainen päivä loppuu paremmin, kun voi mennä sänkyyn toisen kainaloon ja jutella vielä hetken. Toki meillä on niitä arkisiakin hetkiä, mutta kyllä minä tunnen olevani edelleen myös ihastunut enkä vain rakastunut mieheeni.

[/quote]

ei meilläkään yhteenmuutto noita hetkiä tuhonnut. Noin jatkettiin 10 vuotta. Lasten tuho sen sitten tuhosi.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:38"]

Puolitoista vuotta tunnettu ja vuosi asuttu yhdessä. Jatkuu edelleen. En tajua, miksi väitetään, että erillään asumalla vältettäisiin suhteen väljähtäminen. Ehkä jollain on noin, mutta meillä arki on täynmä romantiikkaa. Jokainen päivä alkaa paremmin, kun voi hetken ennen nousemista halia hetken. Ja jokainen päivä loppuu paremmin, kun voi mennä sänkyyn toisen kainaloon ja jutella vielä hetken. Toki meillä on niitä arkisiakin hetkiä, mutta kyllä minä tunnen olevani edelleen myös ihastunut enkä vain rakastunut mieheeni.

[/quote]

ei meilläkään yhteenmuutto noita hetkiä tuhonnut. Noin jatkettiin 10 vuotta. Lasten tuho sen sitten tuhosi.

[/quote]

lasten TULO...

Mun puolelta ei sellaista koskaan ollutkaan ja mieheltäni se ei ole hälvennyt vielä vuosikymmenten jälkeenkään:) Mun rakkaus miestä kohtaan kasvoi hitaasti mutta varmasti ihan ilman alkuhuumaa. Vahvoilla ollaan

Varmaan 6kk, tapailtiin useita kertoja viikossa. Sitten muutettiin yhteen, tuli ensimmäiset riidat kun ikäänkuin haettiin sitä omaa paikkaa yksilöinä ja suhteessa. Me ei riidellä silleen tulisesti mutta kuitenkin.

Sitten alkoi semmoinen kumppanuus ja syvempi kiintyminen. Oma mies on tuttu ja turvallinen muttei kuitenkaan itsestään selvyys. Molemmat arvostavat toisiaan ja haluavat olla yhdessä. Toisen kanssa on hyvä olla. Olemme tiimi, yksikkö mutta silti yksilöitä.

Varmaan siinä alkuhuumassa se toinen on niin uusi ja jännittävä, siinä tutustutaan ja kuullaan toisen historiasta, persoonasta jne. 

Kyllä näin 6 vuoden jälkeenkin kävellään käsikädessä, halaillaan ja sanotaan toiselle kauniisti.

Ei ne teidän miehet ajattele mitään että olette tiimi mutta yksilöitä ja plaa plaa, niille riittää kunhan on joku vakipillu ja ihan kiva nainen rinnalla. Jos ne kyllästyy ne hankkii vaan uuden. Samalla naisparat analysoi suhteen diipisti ja luulee että mies on ajatellut samalla tavalla yhtä henkeviä teidän suhteesta.

15v jo kestänyt, ihan samalla tavalla perhoset kutittaa vatsanpohjassa vieläkin. Toisilla se alkuhuuma kestää hetken, toisilla kai ikuisuuden. Happy!

Vartivverran

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:53"]Ei ne teidän miehet ajattele mitään että olette tiimi mutta yksilöitä ja plaa plaa, niille riittää kunhan on joku vakipillu ja ihan kiva nainen rinnalla. Jos ne kyllästyy ne hankkii vaan uuden. Samalla naisparat analysoi suhteen diipisti ja luulee että mies on ajatellut samalla tavalla yhtä henkeviä teidän suhteesta.
[/quote]
Onneksi kaikki miehet ei ole tuollaisia. Meillä mies kertoo enemmän tunteistaan ja puhuu siitä, kuinka hyvin meillä menee ja että olen se oikea. Tottakai itsekin puhun ja olen täysin samaa mieltä, mutta mies enemmän ottaa noita puheeksi. Minä ainakin pidän todella tärkeänä läheisyyttä ja mm kädestä pitämistä kävellessä jne. Kohta 3v yhdessä ja olisin huolissani, jos yhtäkkiä vaikka kauppaan mentäessä toinen ei ottaisi kädestä.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 12:53"]

Ei ne teidän miehet ajattele mitään että olette tiimi mutta yksilöitä ja plaa plaa, niille riittää kunhan on joku vakipillu ja ihan kiva nainen rinnalla. Jos ne kyllästyy ne hankkii vaan uuden. Samalla naisparat analysoi suhteen diipisti ja luulee että mies on ajatellut samalla tavalla yhtä henkeviä teidän suhteesta.

[/quote]

Mun mies on varmaan sitten vaan laiska kun ei ole uutta lähtenyt metsästämään:) Ja vaivautuu vielä puhumaan kauniisti, kehumaan ja kannustamaan hyvin usein. Puhuu meidän suhteesta ja siitä miten hyvä on olla yhdessä, ettei kenenkään muun kanssa olisi saavuttanut samaa. Ei ole tarvinnut analysoida "diipisti", kunhan on menty samaa matkaa lähes 20v

15