Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita vanhojen äitien lapsia?
06.11.2021 |
Minä synnyin vuonna 1976. Äitini oli 45-vuotias saadessaan minut. Hän täyttää 8.11. 90 vuotta.
Kommentit (30)
Kai niin voidaan sanoa. Äitini synnytti minut 41-vuotiaana. Hän on nyt 66. Isäni on 67.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö riskit ole aika kovat kun saa lapsen vanhoilla päivillään? Voi syntyä vaikka mitä sutta ja sekundaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö riskit ole aika kovat kun saa lapsen vanhoilla päivillään? Voi syntyä vaikka mitä sutta ja sekundaa.
Voiko ap vaikuttaa asiaan oman syntymänsä osalta?
Minulla on 25 vuotta vanhempi sisko. Olen syntynyt 1992. Äitini sai minut 43 vuoden iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin perheemme ainoa lapsi. Synnyin muutama kuukausi sen jälkeen kun äiti oli täyttänyt 40. Häpesin kouluaikoina suunnattomasti mm. vanhempainiltoja ja koulujen juhlia kun äitini aina halusi ängetä niihin. Musta tuntui siltä kuin olisin mummoni kanssa liikkellä. Vielä rippikouluaikoina ärsytti kun 55-vuotias äiti tuli kirkkoon ja kaikki kaverit näkivät...
Vierailija kirjoitti:
Olin perheemme ainoa lapsi. Synnyin muutama kuukausi sen jälkeen kun äiti oli täyttänyt 40. Häpesin kouluaikoina suunnattomasti mm. vanhempainiltoja ja koulujen juhlia kun äitini aina halusi ängetä niihin. Musta tuntui siltä kuin olisin mummoni kanssa liikkellä. Vielä rippikouluaikoina ärsytti kun 55-vuotias äiti tuli kirkkoon ja kaikki kaverit näkivät...
Jaa, no minusta taas olisi ollut erittäin mukavaa, jos olisi ollut vanhempi äiti. Omani sai minut alle kaksikymppisenä: olipa tosi "hauskaa" mennä vanhempainiltoihin "isosiskon" kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin perheemme ainoa lapsi. Synnyin muutama kuukausi sen jälkeen kun äiti oli täyttänyt 40. Häpesin kouluaikoina suunnattomasti mm. vanhempainiltoja ja koulujen juhlia kun äitini aina halusi ängetä niihin. Musta tuntui siltä kuin olisin mummoni kanssa liikkellä. Vielä rippikouluaikoina ärsytti kun 55-vuotias äiti tuli kirkkoon ja kaikki kaverit näkivät...
Jaa, no minusta taas olisi ollut erittäin mukavaa, jos olisi ollut vanhempi äiti. Omani sai minut alle kaksikymppisenä: olipa tosi "hauskaa" mennä vanhempainiltoihin "isosiskon" kanssa.
Ei se toinen ääripääkään herkkua ole. Äiti kuolee, kun itse on alle 50-vuotias. Ennen sitä, elämän loppupäässä lapsi voi joutua kantamaan pitkäänkin huolta äidin terveydestä.
Olen 39 ja äitini on 34 vuotta minua vanhempi. Nyt on 73 vuotta siis. 1980-luvulla oli kolmikymppiset vanhoja synnyttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on äiti, iästä riippumatta. Ikäsyrjintää!
Äitini ei nykypäivän standardeilla ollut mitenkään erityisen vanha minut saadessaan, hän oli siis 37.
Kyllä se 90-luvun alussa oli harvinaista. En lapsena tuntenut ketään muuta, jolla olisi ollut yhtä vanha äiti (tai yhtä vanhat vanhemmat) kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sai minut 35-vuotiaana, ja hän oli ns. iäkäs äiti (80-luvun alussa). Isä oli pitkälti yli 40. Silloin muotikin oli erilaista: äiti näytti kuvissa nykymittapuulla viisikymppiseltä, ja isäkin samoin.
Isä oli opettaja, ja oli nuoruudessaan opettanut luokkakavereideni vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä, kun lapset häpeää vanhempien ikää. Muistan lapsuudesta omienkin kavereiden keskuudessa, kun osa häpesi 40-50v vanhempiaan. Oma äitini sai minut parikymppisenä. Mummo hänestä tuli 37-vuotiaana.
Aika moni sellainen nainen, jonka äiti on tämän syntymähetkellä ollut 40(+), saa itse lapsen jopa alle 20-vuotiaana. Tiedän useita tällaisia tapauksia.
Isäni ja äitini olivat nelikymppisiä kun synnyin. Isä sairastui sepelvaltimotautiin kun olin 10-vuotias. Kyllä, häpesin heitä. Molemmat olivat puolikuolleita vanhuksia kavereiden vanhempiin verrattuna. Elämä riippui lääkkeistä ja mitään ei harrastettu. Keski-ikäiset olivat tuolloin huonokuntoisempia kuin nykyään. Isä kuoli leikkauspöydälle ja äitikin, kun olin parikymppinen. Sain itse lapsia sekä nuorena että vanhana, saa nähdä mitä omat lapset sanovat aikanaan :)
Itselläni ei ole "vanhaa" äitiä, mutta olen syntynyt 1970 ja ollessani ala-asteella meidän luokkalainen tyttö oli pois koulusta, koska oli äitinsä 50 vuotispäivä ja me muut oltiin aivan ihmeissään kuinka voi olla mahdollista, että noin vanha voi olla äiti.
Eli iso asia silloin, mutta ei tänä päivänä enää kukaan kiinnittäisi huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin perheemme ainoa lapsi. Synnyin muutama kuukausi sen jälkeen kun äiti oli täyttänyt 40. Häpesin kouluaikoina suunnattomasti mm. vanhempainiltoja ja koulujen juhlia kun äitini aina halusi ängetä niihin. Musta tuntui siltä kuin olisin mummoni kanssa liikkellä. Vielä rippikouluaikoina ärsytti kun 55-vuotias äiti tuli kirkkoon ja kaikki kaverit näkivät...
Jaa, no minusta taas olisi ollut erittäin mukavaa, jos olisi ollut vanhempi äiti. Omani sai minut alle kaksikymppisenä: olipa tosi "hauskaa" mennä vanhempainiltoihin "isosiskon" kanssa.
Ei se toinen ääripääkään herkkua ole. Äiti kuolee, kun itse on alle 50-vuotias. Ennen sitä, elämän loppupäässä lapsi voi joutua kantamaan pitkäänkin huolta äidin terveydestä.
Niin voi käydä myös vaikka äiti olisi nuori. Tai lapsi voi kuolla ennen äitiään. Kaikki me kuolemme eikä elämää voi ennustaa. Kannattaako se silti jättää elämättä? Ikävää jos ette ole löytäneet arvoa elämästä, koska äitinne saivat teidät vääränikäisinä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei nykypäivän standardeilla ollut mitenkään erityisen vanha minut saadessaan, hän oli siis 37.
Kyllä se 90-luvun alussa oli harvinaista. En lapsena tuntenut ketään muuta, jolla olisi ollut yhtä vanha äiti (tai yhtä vanhat vanhemmat) kuin minulla.
Minulla samat! Sain itse esikoisen ihan tosi nuorena (16v) mutta kätilöopiskelijana olen huomannut että 37 vuotias ensisynnyttäjä ei ole todellakaan mikään erikoisuus enää! :)
Alue: Aihe vapaa
Onnittelut seniorille!