Selvisin mielenterveysongelmista, mutta häpeän miten sekoilin tuolloin

Totuus on ettei kukaan hirveästi muistele mitä olet sekoillut ja millä tavalla. Ainoa henkilö joka niitä asioita muistelee, olet sinä. Kaikilla on omia huonoja muistoja, joita he muistelevat eikä heillä ole aikaa muistella mitä kaikkea muut tekivät joskus aikoinaan.

Jos olet toipunut. Älä katso taaksepäin.

Muistan tämän saman. Eräs ihminen juoruili mun mt-ongelmista toisille ja se aiheutti tosi paljon häpeää

Ei sille mitään voi jos on ollut sairas. Eteenpäin vaan. Ja niin kuin tuolla sanottiin niin sinä muistat ne juttusi ja ajatuksesi mutta suurin osa ei ole niitä edes huomannut eikä muista. Kaikilla on omat elämänsä ja ihmiset on enimmäkseen keskittyneet oman napansa ympäristöön. Ihmisillä on myös törkeän huono muisti. Joten ole huoleti.

Kyllä yleensä aika parantaa haavat mutta eivät ihan äkkiä hokkuspokkus häviä. Vähän armollisuutta itselle niin kyllä se siitä. Meitä rikkinäisiä ihmisiä on todella paljon. 

Kokemus on varmasti ollut raskas. Mutta kaikilla meillä on oma tarinamme kerrottavana.

Nyt on pääasia että toivuit siitä. Ja kun muutama vuosi on kulunut niin et ehkä enää ajattele niin tabuna kun tänään. Psyyke ei kestä loputtomiin ja asiasta puhutaan nykyisin myös myötätunnolla. Toivottavasti suunta on myötätuntoon päin jatkossakin.

Ensiksi: onnittelut sinulle siitä, että olet toipunut mielenterveysongelmista! On hienoa, että terapiasta oli sinulle apua ja että sen avulla pystyit selättämään oireilusi. Älä väheksy omaa panostasi lainkaan, koska terapia vaatii paljon itsereflektiota ja valmiutta sietää kipua ja epämukavuutta. Kaikista ns. terveistäkään ei sellaiseen työskentelyyn ole.

Toiseksi: on ymmärrettävää, että menneet sekoilut hävettävät, vaikka ne olisivatkin olleet sairauden aiheuttamaa oireilua. Olen itse traumataustainen ja pahimpina aikoina olin varmasti suoranainen riivaaja läheisteni mielestä. Traumatisoitumisen vuoksi henkinen ja emotionaalinen kehitykseni jumiutuivat pitkäksi aikaa ja vielä 25-vuotiaana käyttäydyin monissa tilanteissa kuin 15-vuotias. Sitä ei ole mukava muistella ja näin jälkiviisaana ymmärrän oikein hyvin, miksi ihmiset eivät keskimäärin oikein jaksaneet seuraani tai aina tajunneet juttujani. Ketään ei voi vaatia ymmärtämään ja jaksamaan loputtomiin, vaikka kuinka olisi mielenterveyden ongelmat kyseessä.

Yksi oivallus, joka minua on auttanut oli se, että elin tuolloin ikään kuin poikkeustilassa. Se ei siis ollut aito minä, joka sai raivokohtauksia tyhjästä, marttyroi ja kuvitteli kaikista jotain pahaa, vaan pikemminkin trauma minussa. Samaan tapaan kuin tietokonevirukset häiritsevät ja sekoittavat koneen toimintaa, sekoitti ja häiritsi trauma minun toimintaani. Voisiko tällaisen näkökulman ottamisesta olla sinullekin apua? Aluksi se voi tuntua oudolta ja suorastaan väärältä mutta ehkä sen avulla sinun on helpompi olla itsellesi armollinen.

Kaikkea hyvää sinulle!

Ajatelkaapa niitä jotka sekoilleen valtakuntamme huipulla ja heitä on jokunen, niin kutistuu omat tekoset kummasti :D!. Eikä kaikki sekoilut ole vielä tulleet ilmikään....

Tää on niin totta. Mt-ongelmat eivät ole itseaiheutettuja sairauksia, mutta silti niitä hävetään niin kuin ne olisivat.

Jo pelkkä täällä irvailu mt-onglemaisten pilaamasta palstasta on törkeää, joten lopettakaa se heti. Suurimmalla osalla provoilioista olisi kyllä "terveen" paperit jos asiaa tutkittaisiin.

No kun joku julkkis vaikka Kanye West sekoilee niin ajatteletko siitä yhtään mitään muuta kuin että no hitsit nyt se taas sekoilee? Ja sitten siirrytkin jo seuraavaan ajatukseen. Kukaan muu ei ihmettele sun tekemisiäsi yhtään sen enempää. Ajattele tosiaan että se ei ollut sun oikea persoona joka jotain hölmöjä teki vaan outo varjopersoona, ja nyt se on poissa.

Tsemppii!

Kyllä saisitkin hävetä! Oksettaa kaikki mut-ongelmaiset jotka ovat hirviöitä läheisilleen ja sitten parkuvat että olivat muka syyntakeettomia. Ei SE NIIN MENE. Kanna vastuusi sekoilustasi.