Lue keskustelun säännöt.
Vammaisen lapsen abortointi
19.01.2015 |
Minua on monesti askarruttanut, kun ihmiset puhuvat, että vammainen lapsi pitäisi abortoida, jottei synnyttyään kärsi, että eikö abortista aiheutuvia kärsimyksiä oteta huomioon?
Teen työkseni hommaa, jossa näitä juttuja kohtaan ja pahin mielessäni on tapaus, jossa sikiö abortoitiin hyvin myöhäisillä viikoilla. Kyseessä siis vammaisuus. Ensinnäkin sikiö syntyi elävänä ja teki hengitysliikkeitä. Raajat sätkivät ja se vääntelehti metallisessa vadissa. Kuolemaa odotettiin noin 30 minuuttia, kunnes elonmerkit hiipuivat. Se ei ollut inhimillistä, eikä takuulla kivutonta tuolle pienelle.
Pienemmät sikiöt revitään imulla pala palalta kohdusta. Ihmisen alkeellinen hermosto kehittyy ensi viikoilla, joten ei ole mitään syytä olettaa, ettei kärsimystä ole sikiöillä. Ennen luultiin, etteivät kalat aisti kipua.
Miksi se kärsimys ei abortissa merkityksellistä?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:14"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:46"]
Abortit tehdään pääsääntöisesti lääkkeellisesti keskeyttämällä pikkuviikoilla eli alle 12 vkoa, erittäin usein alle 10 vkoa. Turha enää maalailla Suomessa mitään jäsenten irtirepimistä imulla asiaa miettiville
[/quote]
kyllä niitä abortteja tehdään vielä jonkin verran myös imulla. Se on totta, että lääkkeillä tehtäviä keskeytyksiä on suurin osa. Mutta kyllä niitä 8-10rv viikoilla olevia sikiötä kaavitaan aina silloin tällöin leikkaussaliolosuhteissa..
t. Leikkaussalissa työskentelevä sairaanhoitaja
[/quote]
Harvoin mun työpaikalla menee enää kaavintaan. Yleensä silloin jos raskausmateriaali ei poistu kokonaan lääkkeellisen abortin jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:18"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 15:53"]Viikolla 28 kehittyy yhreys kipua välittävien hermojen ja aivolisäkkeen välillä. Sitä ennen ei kipua voi aivot rekisteröidä. Pienillä keskosillakin aivorungon aktiivisuus saa aikaan levotonta liikehdintää, ei kipu. Asia on todennettu useaan kertaan ja näin ollen asiasta on turha väitellä. Syntyvä sikiö on lähinnä vihannes kuten myös keskoset. Aivot ovat vielä niin keskeneräiset.
[/quote]
Tätähän ei ole todettu vaan oletettu. Toisenlaisiakin oletuksia on.
[/quote]
Kyllä se on todennettu. Mm. ruumiinavauksissa ja erilaisilla ärsytyskokeilla, joilla voidaan tutkia esim. keskosen aivojen aktiviteettia ja edistymistä antiivisten hoitojen lopettamista pohdittaessa. Abortoidut eivät tunne kipua. Ei liioin hyvin varhaiset keskoset. Pelkkää propagandaa.
[/quote]
Eipä muuten ole todennettu
[/quote]
Vänkää mitä haluat, minun mielipiteeni muodostamiseksi riittävästi tuloksia on saatu. Yhdeltäkään tutkituista keskosista tai myöhään abortoiduista ei ole löytynyt kipua välittävien (eikä monien muidenkaan) hermojen kulkua aivoihin asti. Ne ovat olleet vasta kehittymässä selkäytimessä. Samoin eivät reagoi elävät keskoset sähköön tai paineeseen korvissa ennen ennen viikkoa 26. Ja vain osa (myös myöhemmin normaalisti kehittyneistä) reagoi tämän jälkeenkään. Pääsääntöisesti kaikki aistivatselkeästi kipua 28 viikon jälkeen.
Tämä riittää minulle. En usko abortoitavien tuntevan kipua vaikka eivät heti kuolisikaan.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:24"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:18"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 15:53"]Viikolla 28 kehittyy yhreys kipua välittävien hermojen ja aivolisäkkeen välillä. Sitä ennen ei kipua voi aivot rekisteröidä. Pienillä keskosillakin aivorungon aktiivisuus saa aikaan levotonta liikehdintää, ei kipu. Asia on todennettu useaan kertaan ja näin ollen asiasta on turha väitellä. Syntyvä sikiö on lähinnä vihannes kuten myös keskoset. Aivot ovat vielä niin keskeneräiset.
[/quote]
Tätähän ei ole todettu vaan oletettu. Toisenlaisiakin oletuksia on.
[/quote]
Kyllä se on todennettu. Mm. ruumiinavauksissa ja erilaisilla ärsytyskokeilla, joilla voidaan tutkia esim. keskosen aivojen aktiviteettia ja edistymistä antiivisten hoitojen lopettamista pohdittaessa. Abortoidut eivät tunne kipua. Ei liioin hyvin varhaiset keskoset. Pelkkää propagandaa.
[/quote]
Eipä muuten ole todennettu
[/quote]
Vänkää mitä haluat, minun mielipiteeni muodostamiseksi riittävästi tuloksia on saatu. Yhdeltäkään tutkituista keskosista tai myöhään abortoiduista ei ole löytynyt kipua välittävien (eikä monien muidenkaan) hermojen kulkua aivoihin asti. Ne ovat olleet vasta kehittymässä selkäytimessä. Samoin eivät reagoi elävät keskoset sähköön tai paineeseen korvissa ennen ennen viikkoa 26. Ja vain osa (myös myöhemmin normaalisti kehittyneistä) reagoi tämän jälkeenkään. Pääsääntöisesti kaikki aistivatselkeästi kipua 28 viikon jälkeen.
Tämä riittää minulle. En usko abortoitavien tuntevan kipua vaikka eivät heti kuolisikaan.
[/quote]
Siis uskot mitä haluat.
Kipua se pieni hetki kunnes kuolo korjaa vai kipua jopa vuosikymmeniä mahdollisesti päivittäin, muiden armoilla ja lääkittynä. Kumpi sinusta on pahempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meille oli jo ennen raskautumista selvää, että sikiö abortoitaisiin vaikka rakenneultran jälkeen jos jotain selkeitä viitteitä poikkeavuuteen/vammaisuuteen olisi. Syynä lähinnä molempien ystävä- ja perhepiirissä olevat enemmän tai vähemmän vammaiset ihmiset, joiden elämän seuraaminen niin läheltä saati sitten itse vanhemman asemesta ei ole herkkua. . On järjetöntä tuollaista 30sekunnin sätkimistä verrata vaikkapa 30vuoden monilääkitykseen, syrjintään, laitoshoitoon, kuoleman toivoon... Tosin juurikin lääkityksen 'ansiosta' moni kärsii pidempään kuin 30 vuotta. Eikä sillä, kyllähän 'normaalitkin' ihmiset voivat elää mielestään epätyydyttävää elämää, mutta lähtökohdat ja vaikutusmahdollisuudet omaan elämään ovat vähän erila"
No PELLE; miks et jo juokse lähimpään vammasten asuntolaan tappamaan kaikki vammaset kun kerran RAKASTAT heitä niin suunnattomasti, ja esiinnyt jonai v???n RAKKAUDEN ENKELINÄ????!! 22TANAN PELLE!!!
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:24"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:18"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 15:53"]Viikolla 28 kehittyy yhreys kipua välittävien hermojen ja aivolisäkkeen välillä. Sitä ennen ei kipua voi aivot rekisteröidä. Pienillä keskosillakin aivorungon aktiivisuus saa aikaan levotonta liikehdintää, ei kipu. Asia on todennettu useaan kertaan ja näin ollen asiasta on turha väitellä. Syntyvä sikiö on lähinnä vihannes kuten myös keskoset. Aivot ovat vielä niin keskeneräiset.
[/quote]
Tätähän ei ole todettu vaan oletettu. Toisenlaisiakin oletuksia on.
[/quote]
Kyllä se on todennettu. Mm. ruumiinavauksissa ja erilaisilla ärsytyskokeilla, joilla voidaan tutkia esim. keskosen aivojen aktiviteettia ja edistymistä antiivisten hoitojen lopettamista pohdittaessa. Abortoidut eivät tunne kipua. Ei liioin hyvin varhaiset keskoset. Pelkkää propagandaa.
[/quote]
Eipä muuten ole todennettu
[/quote]
Vänkää mitä haluat, minun mielipiteeni muodostamiseksi riittävästi tuloksia on saatu. Yhdeltäkään tutkituista keskosista tai myöhään abortoiduista ei ole löytynyt kipua välittävien (eikä monien muidenkaan) hermojen kulkua aivoihin asti. Ne ovat olleet vasta kehittymässä selkäytimessä. Samoin eivät reagoi elävät keskoset sähköön tai paineeseen korvissa ennen ennen viikkoa 26. Ja vain osa (myös myöhemmin normaalisti kehittyneistä) reagoi tämän jälkeenkään. Pääsääntöisesti kaikki aistivatselkeästi kipua 28 viikon jälkeen.
Tämä riittää minulle. En usko abortoitavien tuntevan kipua vaikka eivät heti kuolisikaan.
[/quote]
Siis uskot mitä haluat.
[/quote]
Kuin myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NE ON KEHAREIT JOTKA TEKEE NÄITÄ ABORTTEJA...EI OO AIVOT VIELÄ KEHITTYNEET OIKEESTI AIKUISEN TASOLLE, SIT SITÄ TAPETAAN OMAT LAPSENSAKIN.!! TUNNEN PARI TAPAUSTA KATO, EI OO NORMAALEJA IHMISIÄ NÄÄ ABOORTOIJAT. AINA JOTAI VIKAA NISTÄ LÖYTYY, JÄRKI EI KULE HISSILLÄ YLÄKETAAN ASTI, JALAT LEVITETÄÄN JO 15-V.JOKA POJALLE,JA SIT OLLAAN KUSET HOUSUSS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kipua se pieni hetki kunnes kuolo korjaa vai kipua jopa vuosikymmeniä mahdollisesti päivittäin, muiden armoilla ja lääkittynä. Kumpi sinusta on pahempi?"
MUIDEN ARMOILLAHAN NE TERVEETKIN LAPSET ON . JA VANHUKSENA VIELÄ ENEMMÄN. Yritä tvaan sanoo ettet ITSE halua hoitaa vamamsta lastas, eihän se muitten armoilla olisikaan kuin SINUN, jos oisi sinun lapsi!!
Vaan kun ei muijaa kiinnosta kuin oma napa ja nautinto! Lisää pökköä pesään vaan ja seuraavaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:45"]
"Kipua se pieni hetki kunnes kuolo korjaa vai kipua jopa vuosikymmeniä mahdollisesti päivittäin, muiden armoilla ja lääkittynä. Kumpi sinusta on pahempi?"
MUIDEN ARMOILLAHAN NE TERVEETKIN LAPSET ON . JA VANHUKSENA VIELÄ ENEMMÄN. Yritä tvaan sanoo ettet ITSE halua hoitaa vamamsta lastas, eihän se muitten armoilla olisikaan kuin SINUN, jos oisi sinun lapsi!!
Vaan kun ei muijaa kiinnosta kuin oma napa ja nautinto! Lisää pökköä pesään vaan ja seuraavaa!!
[/quote] Kun katsos se vammainen lapsi ei ole ikuisesti lapsi vaikka pysyisikin lapsen tasolla.
VAmmaisen lapsen vanhemmat vanhenevat ja heikkenevät, jolloin tulevaisuus on laitospaikka, ehkä jopa parikymppisenä. Oloa ja tilannetta yritetään parantaa lääkkeillä jne, joten "hyvässä" tapauksessa se vammainen lapsi on muitten armoilla vaikkapa 40v. vqikkq vqnhemmt olisivtkin lapsena hoitanut.
Miksi täällä pitäisi keskustella vain yleisemmistä kehitysvammoista? Eiköhän niitä abortteja tehdä juuri silloin kun saadaan diagnoosiksi vaikea kehitysvamma. Jos minulla on henk.koht kokemusta useista vaikeasti vammaisista, miksi en saisi ottaa heidän tilannettaan puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:38"]
"Meille oli jo ennen raskautumista selvää, että sikiö abortoitaisiin vaikka rakenneultran jälkeen jos jotain selkeitä viitteitä poikkeavuuteen/vammaisuuteen olisi. Syynä lähinnä molempien ystävä- ja perhepiirissä olevat enemmän tai vähemmän vammaiset ihmiset, joiden elämän seuraaminen niin läheltä saati sitten itse vanhemman asemesta ei ole herkkua. . On järjetöntä tuollaista 30sekunnin sätkimistä verrata vaikkapa 30vuoden monilääkitykseen, syrjintään, laitoshoitoon, kuoleman toivoon... Tosin juurikin lääkityksen 'ansiosta' moni kärsii pidempään kuin 30 vuotta. Eikä sillä, kyllähän 'normaalitkin' ihmiset voivat elää mielestään epätyydyttävää elämää, mutta lähtökohdat ja vaikutusmahdollisuudet omaan elämään ovat vähän erila"
No PELLE; miks et jo juokse lähimpään vammasten asuntolaan tappamaan kaikki vammaset kun kerran RAKASTAT heitä niin suunnattomasti, ja esiinnyt jonai v???n RAKKAUDEN ENKELINÄ????!! 22TANAN PELLE!!!
[/quote] Lue hetken aikaa omaa tekstiäsi ihan ajatuksella, ja mieti kumpi vaikuttaa pelleltä...
Tosi asia on, että Suomessa on enemmän kuin kourallinen vaikeasti vammaisia.
Ketjussa ollut puhetta kaavinnan harvinaisuudesta nykyään niin kerronpa oman kokemukseni.
Tulin raskaaksi 17-vuotiaana ja noin rv10? tehtiin abortti kaavinnalla. Kaavinnan halusin ihan itse, koska olin lukenut netistä liikaa kauhukokemuksia siitä miten joutuu lääkkeellisessä abortissa sen lapsen synnyttämään kauheiden kipujen kera ja pahimmillaan sikiöstä voi jäädä vielä jotain jäänteitä kohtuun jolloin joka tapauksessa mennään kaavintaan.
Olin tuolloin vakavasti masentunut, kärsin persoonallisuus- ja ahdistuneisuushäiriöstä ja olin valmiiksi ihan rikki. Koko raskausaika oli mulle pelkkää helvettiä ja toivoin että olisin mieluummin vaikka sairastunut johonkin syöpään. Mietin että en varmasti kestäisi sitä kokemusta että joutuisin sikiön synnyttämään ihan hereillä ollessani, useita tunteja. kauheiden kipujen kera. Enkä varsinkaan sitä jos sinne kohtuun sitten jäisi jotain jäänteitä ja joutuisin sen jälkeen kaavintaan.
Olin itsemurhan partaalla jo monta kertaa tuon raskaudenkin aikana joten ajattelin että abortista teen itselleni niin helpon kuin mahdollista. Vaatimalla vaadin kaavintaa, vaikka lääkäri vastusti sitä kovasti koska "Olet niin nuori ja nukutuksessa on aina vaaransa ja voi tulla lapsettomuutta" blaa blaa. Sain ihan oikeasti vängätä aika painokkaasti asian puolesta, mutta lopuksi lupa kaavintaan myönnettiin ilman sen kummempia ongelmia.
Tähän päätökseeni olen ollut erittäin tyytyväinen. Lähdin aamulla sairaalaan, jossa ystävälliset hoitajat antoivat minulle oman huoneen johon myös poikaystäväni tuli mukaan. Sain jonkin emättimeen laitettavan lääkkeen, kipujen varalle minulle annettiin särkylääkkeitä. Hoitajat olivat kilttejä ja rauhoittelivat. Jossain vaiheessa minut vietiin leikkaussaliin ja nukutettiin. Nukutuksesta herättyäni tunsin noin muutaman minuutin ajan järjetöntä supistuksenomaista vatsakipua. Heti kun nostin päätäni niin vierelle tuli hoitaja joka antoi suoraan suoneen särkylääkettä ja kipu hellitti.
Nukutuksesta olo oli tokkurainen, mutta sain jo samana iltana syötyä jotain sairaalan liemiruokaa ja pääsin kotiin nukkumaan. Olo oli väsynyt mutta helpottunut. Henkilökunta oli todella mukavaa, ymmärtäväistä ja ystävällistä ja olen onnellinen siitä, etten joutunut kärsimään enempää. Voin vain kuvitella mitä tuskaa se lääkkeellinen abortti ois voinut olla.
Eli kyllä niitä imuaborttejakin tehdään ja voisin sellaista jopa "suositella" varsinkin jos sattuu olemaan henkisesti epätasapainoinen.
Niin, ja sitten se mahdollisen sikiön kärsimys. En tiedä, kärsikö se siitä sitten niin kovin. En usko. Minä olin nukutuksessa ja istukan kautta nukutusaine vaikutti varmasti siihen sikiöönkin. Tuskin se tunsi paljon mitään kun hänet kohdustani poistettiin. Ja siitä olen aivan varma, että paljon enemmän hän olisi kärsinyt jos olisi saanut silloin syntyä epävakaan elämäntilanteeseen. Olisin silloin ollut huono ja epätasapainoinen äiti ja lapsi olisi tod.näk traumatisoitunut loppuiäkseen. Lisäksi vielä oman + sikiön isän mielenterveysongelmat = todennäköisesti myös lapsella olisi niitä ollut. Minä en halunnut että hän koskaan tulisi kokemaan sitä helvettiä mitä itse elämäni aikana koin, joten päädyin aborttiin. En kadu, vaikka ikävää toki oli.
Lisään vielä, että tuo minun sikiö ei ollut millään tavalla vammainen vaan ihan "normaali" ja itsellänikin oli tuolloin ainoastaan henkisiä sairauksia.
T.34
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 15:41"]Ensinnäkin hermotunto kehittyy viikkojen 24 jälkeen (mistä syystä aborttirajatkin on), toisekseen hengissä syntyminen on harvinaista ja noin myöhään abortoidaan usein vain vaikeat tapaukset. Harvoin nykyään enää imulla abortoidaan yhtään mitään. Ennemmin juuri siitä syystä kritisoisin enemmän sosiaalisista syistä abortoitua. Kumpi sitten on parempi, aborttikärsimys (jos sellaista nyt ylipäänsä on) vai syntyä tänne kärsimään? t: downinsa abortoinut rv 18 [/quote] Downin kohdalla on turha puhua elinikäisestä kärsimyksestä. Niin kovin harvinaista niin vaikea vammaisuus downeilla on. Suurin osa on täysin kykeneviä elämään hyvää elämää.
[/quote] En puhunutkaan omasta tapauksestani vaan ap: n tapauksessa yleisesti. Oma lapseni ei ehkä todellakaan olisi kärsinyt, mutta me viisi muuta perheessä olevaa kyllä.
Abortinvastustajat ovat sairaita ja yksinkertaisia.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:46"]
Abortit tehdään pääsääntöisesti lääkkeellisesti keskeyttämällä pikkuviikoilla eli alle 12 vkoa, erittäin usein alle 10 vkoa. Turha enää maalailla Suomessa mitään jäsenten irtirepimistä imulla asiaa miettiville
[/quote]
kyllä niitä abortteja tehdään vielä jonkin verran myös imulla. Se on totta, että lääkkeillä tehtäviä keskeytyksiä on suurin osa. Mutta kyllä niitä 8-10rv viikoilla olevia sikiötä kaavitaan aina silloin tällöin leikkaussaliolosuhteissa..
t. Leikkaussalissa työskentelevä sairaanhoitaja