Saako alkoholistin jättää? Entä jos ei ansaitse muuta?

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:59"]

Ensinnäkin. Kukaan, vähiten sinä itse, ei saa sanoa sinusta ettet ansaitse parempaa. Sinä kun ansaitset parasta. Eli se ei ole syy jäädä suhteeseen. Joskus paras voi olla sekin, että on hetken yksinkin. Miehesi ongelma kuulostaa kyllä ikävästi alkoholin liikakäytöltä, mutta srn taustalla on monesti masennusta, ahdistusta tai stressiä. Oletteko te puhuneet tästä? Huomaako mies ongelman, lähtisikö kokeilemaan terapiaa vaikka vain sinun mieliksi? Tahtooko edes muutosta, tai tahtoisiko jos tietäisi että vaakakupissa on teidän suhteenne? Alkoholin liikakäyttäön voi saada monenlaista apua (keskustelua, erilaisia lääkehoitoja, mahdollisen alkuperäisen ongelman hoito on tärkeintä) eikä ainoa todellakaan ole AA ja täysraittius.

[/quote]

On yritetty puhua, aina se jaksaa muutaman päivän, ehk äviikon, sitten taas lähtee...

työstressiä sillä toki on, mutta ei se sitä tuolla tyylillä sitä tilannetta ratkaise. Aina sillä joku syy on. Edellisessä työssä oli niin hankalaa, sitten oli työtön, nyt on nykytyössä taas stressiä. Aina milloin mikäkin syy miksi v..tuttaa.

Eihän tuo muutaman oluen ottaminen muuten haittaisi, jos ei se muuttaisi häntä tuollaiseksi.

Ja unettomuuttaankaan ei yritä oikeasti hoitaa, muuta kuin menee katsomaan telkkaria ja nuokkumaan sohvalle ja kännyllä on facebookissa yöt.

AA:ssa kävi joitain kertoja, ei hänen juttu.

Nyt on jossain kalliissa jo pääosin etukäteen maksetussa hoidossa jossa yritetään vähentää + pitäisi pitää päiväkirjaa + käydä lääkärin/psykologin tms. pakeilla aina välillä + käyttää jotain uutta lääkettä, mutta kun EI HÄN SITOUDU siihen hoitoon.

Tuskin on ede slukenut kunnolla niitä ohjeita läpi, saati pitänyt mitään juomapäiväkirjaa jne. tehnyt ohjeidne mukaan.

Pari kertaa on käynyt siellä lääkärillä, nyt ei pitkään aikaan.

Aluksi välillä otti sitä lääkettä, nyt varmastikaan ei ole ottanut viime viikkoina juodessaan.

ap

Ja kyllähän se itsekin siis muutosta varmaan tahtoo, mutta aina silti vajuu tuohon samaan hetken päästä. Tämä kaava on niin monta kertaa läpi käyty, ja aina yritän sen hänelle avata ja selittää, että taas kävi näin, sama juttu, mutta ei halua kommentoida siihen oikein mitään.

ap

Kumpi oli ensin alkoholin liikakäyttö vai masennus ?? Alkoholin käyttö aiheuttaa masennusta. Pitäisi olla vähintään 3 kk juomatta ennenkuin voi sanoa masentaako.

Kyllä ne juomiseen aina syitä löytää. Ajattele itseäsi ja lähde. Olet ansainnut elämän !

Sinä ansaitset kultaa :)
Erosin vuosi sitten alkoholisti miehestä. Lähes joka päivä ajattelen, että olen onnekas kun saan olla rauhassa lasten kanssa. Ei riitaa, eikä huutoa, ei jatkuvaa puutetta rahasta. Kaiken saan hoitaa yksin, mutta olen nyt vasta huomannut että niinhän tein ennenkin.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 12:53"]Ja kyllähän se itsekin siis muutosta varmaan tahtoo, mutta aina silti vajuu tuohon samaan hetken päästä. Tämä kaava on niin monta kertaa läpi käyty, ja aina yritän sen hänelle avata ja selittää, että taas kävi näin, sama juttu, mutta ei halua kommentoida siihen oikein mitään.

ap
[/quote]

Ei hän tosissaan sitä muutosta halua, ei omsta halustaan. Epäilen että sinun vuoksesi yrittää jotain, mutta kun oma pää ei ole mukana, ei onnistu. Alkoholisteja ei voi auttaa muut kun hän itse. Näiyä lupauksia ja jopa puoli villaosia kokeiluja todistamassa ollut (oleva....). Jos et jätä, pilaat oman elämäsi. Voi olla että ukkoon sillä ei ole ainakaan parantavaa vaikutusta, alkaa juomaan ehkä enemmän.

Nyt sisko-kulta katso peiliin. Tuolla menolla katoat kohta seinän rakoon, sinä ansaitset parempaa.

Sinä et ole miehesi äiti, vaan ihan aikuinen nainen. Sinun miehesi ei ole maailman napa, jota juuri sinun pitää palvoa ja paapoa.

Miehen pitää itse  ihan vakavasti ryhdistäytyä ja hakeutua uudelleen katkaisuun, AA-klinikalle tai muualle. Oletko itse käynyt AA-puolen perheille tarkoitetuissa jutuissa?

Se menee niin, että jäämällä mahdollistat hänen juomisensa. Alkoholisti tarvitsee yleensä kovanpudotuksen todellisuuteen ennen kuin halu parantua löytyy. Valitettavasti.

Se on sellainen juttu, että hyvin harvan tulisi jakaa neuvoja vakavassa asiassa, jonka läheskään kaikki tarpeelliset tiedot eivät aukea tässä. Kannattaa muistaa sekin, että masentunella on mm. Kohonnut itsemurhariski. Elämä koostuu paloista. Onko miehesi töissä? Onko hänellä harrastuksia? Ystäviä?

Hyvät puolet

- hän kuitenkin vielä paljon hoitaakin osuuttaan perheestä: vie lapsia hoitoon ja harrastuksiin, tekee kotitöitä yms. Olisi iso shokki hoitaa kaikki oikeasti, aina, yksin.

- käy töissä, olisi myös taloudellisesti iso pudotus elää ilman hänen palkkaansa (joka parempi kuin minun), vaikka elatusmaksuja tulisikin

Miinukset

- jäänkö sitten loppuelämäksi tuollaiseen kierteeseen, hyvät päivät - huonot päivät. Voi olla parempia kausiakin ehkä (kuten välillä olikin), mutta kai tuo tuosta tuppaa pahenemaan.

Toisaalta, olen jo nyt alkanut suunnittelemaan menojani niin, etten juuri häntä laske kuvioihin.. matkoja suunnittelen ilman häntä / jos sovittu mennä leffaan varaudun hommaamaan muun kaverin / en juuri pyydä vieraita kylään kun saan itse kaikki kokata ja hän saattaa olla makaamassa vaan / varaudun menemään kylään yksinkin...

Katkokaan ei ole hänelle ehkä oikea paikka - määrät ei ole nykyisin isoja varsinaisesti ja se on sellaista lähinnä muutama olut, joskus viiniä, tissuttelua. Ongelma on se millaiseksi hän muuttuu niistä pienistäkin määristä.

Joo juominen oli kyllä ennen masennusta, aikoinaan hän joi paljon enemmän, mutta nyt tuo apaattiseksi muuttuminen on tullut pahemmin kuvaan. Mielestäni nykyisin selvästi pienikin alkoholimäärä hänen aivoissaan aiheuttaa unettomuutta ja masennusta aiheuttavan reaktion.

(Joo on kokeillut masennuslääkkeitäkin välillä ym. mutta ei ne auta, tekee vaan apaattisemmaksi, ja eihän hän sitoudu ikinä minkään lääkkeen käyttöön pidemmäksi aikaa. Ja syö niitä alkon kanssa.)

Toisinaan on pystynyt olemaan kuukauden juomatta, silloin meillä mennyt ihan kivasti. Toisaalta, välillä kun hän koettaa olla juomatta, on kovin kärttyinen.

Kävin joskus pari kertaa Al-anonissa, eli läheisten "AA":ssa, mutta ei se oikein ole mun juttu, eikä mulla ole aikaa istua pari tuntia vieraiden kanssa vaan vuorotellen kuuntelemassa ja puhumassa. Ja ne vanhat rouvat oli niin eri elämäntilanteessakin kuin minä.

Tarttisin konkreettista apua käytännön asioissa / varmuutta että joku vähän auttaisi jos lähden. (Muutto, lastenhoito, jotkut eteen tulevat pienet "miesten hommat" yms.)

Tää on niin repivää kun olen niin monta kertaa päättänyt lähteväni, käyttänyt puoli viikonloppua aikaa tehdessäni laskelmia ja suunnitelmia... ja sitten... tulee taas muutaman päivän päästä, kun hän sen verran havahtuu tolkuistaan että hänelle kannattaa sanoa mistään mitään, se hänen päivä kun hän jaksaa taas olla "normaalimpi" persoonansa, ja on kuin ei mitään, ja sanoo että älä lähde ja ei myydä taloa ja hän yrittää, ja minä uskon... kun arki taas normalisoituu, saan apua siihen...

Itseltä vaan menee kauheasti energiaa henkisesti tähän vaihtelevaan elämään vaikka kuinkan koetan olla etten välittäisi, kun ne juoma/masennuspäivät iskee. Olen ollut tosi väsynyt, en jaksa tehdä mitään enkä saa mitään aikaiseksi, kotikin usein ihan sekaisin.

Siksikin pelkään etten edes jaksaisi ja saisi jotain muuttoa ja tavaranraivausprojektia edes tehtyä (kun pitkät työpäivätkin)... helpompi vaan taas jäädä... eli ei kai tällainen luuseri siis muuta ansaitse?

Hävettää nykyään edes tilanteesta enää puhua tutuille, kun tämä on aina tätä samaa.

ap

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 13:46"]

Se on sellainen juttu, että hyvin harvan tulisi jakaa neuvoja vakavassa asiassa, jonka läheskään kaikki tarpeelliset tiedot eivät aukea tässä. Kannattaa muistaa sekin, että masentunella on mm. Kohonnut itsemurhariski. Elämä koostuu paloista. Onko miehesi töissä? Onko hänellä harrastuksia? Ystäviä?

[/quote]

- on töissä

- ei juuri harrastuksia (säännöllisiä). Joskus jos jotain aloittaa, ei se kauaa kestä..

- ystäviäkään ei kauheasti, jotain työn kautta tulleita, mutta ei ehkä oikein sellaista pitkäaikaista sydänystävää / nuoruuden ystävät jääneet

ap

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 16:14"]

Hyvät puolet

- hän kuitenkin vielä paljon hoitaakin osuuttaan perheestä: vie lapsia hoitoon ja harrastuksiin, tekee kotitöitä yms. Olisi iso shokki hoitaa kaikki oikeasti, aina, yksin.

- käy töissä, olisi myös taloudellisesti iso pudotus elää ilman hänen palkkaansa (joka parempi kuin minun), vaikka elatusmaksuja tulisikin

Miinukset

- jäänkö sitten loppuelämäksi tuollaiseen kierteeseen, hyvät päivät - huonot päivät. Voi olla parempia kausiakin ehkä (kuten välillä olikin), mutta kai tuo tuosta tuppaa pahenemaan.

Toisaalta, olen jo nyt alkanut suunnittelemaan menojani niin, etten juuri häntä laske kuvioihin.. matkoja suunnittelen ilman häntä / jos sovittu mennä leffaan varaudun hommaamaan muun kaverin / en juuri pyydä vieraita kylään kun saan itse kaikki kokata ja hän saattaa olla makaamassa vaan / varaudun menemään kylään yksinkin...

Katkokaan ei ole hänelle ehkä oikea paikka - määrät ei ole nykyisin isoja varsinaisesti ja se on sellaista lähinnä muutama olut, joskus viiniä, tissuttelua. Ongelma on se millaiseksi hän muuttuu niistä pienistäkin määristä.

Joo juominen oli kyllä ennen masennusta, aikoinaan hän joi paljon enemmän, mutta nyt tuo apaattiseksi muuttuminen on tullut pahemmin kuvaan. Mielestäni nykyisin selvästi pienikin alkoholimäärä hänen aivoissaan aiheuttaa unettomuutta ja masennusta aiheuttavan reaktion.

(Joo on kokeillut masennuslääkkeitäkin välillä ym. mutta ei ne auta, tekee vaan apaattisemmaksi, ja eihän hän sitoudu ikinä minkään lääkkeen käyttöön pidemmäksi aikaa. Ja syö niitä alkon kanssa.)

Toisinaan on pystynyt olemaan kuukauden juomatta, silloin meillä mennyt ihan kivasti. Toisaalta, välillä kun hän koettaa olla juomatta, on kovin kärttyinen.

Kävin joskus pari kertaa Al-anonissa, eli läheisten "AA":ssa, mutta ei se oikein ole mun juttu, eikä mulla ole aikaa istua pari tuntia vieraiden kanssa vaan vuorotellen kuuntelemassa ja puhumassa. Ja ne vanhat rouvat oli niin eri elämäntilanteessakin kuin minä.

Tarttisin konkreettista apua käytännön asioissa / varmuutta että joku vähän auttaisi jos lähden. (Muutto, lastenhoito, jotkut eteen tulevat pienet "miesten hommat" yms.)

Tää on niin repivää kun olen niin monta kertaa päättänyt lähteväni, käyttänyt puoli viikonloppua aikaa tehdessäni laskelmia ja suunnitelmia... ja sitten... tulee taas muutaman päivän päästä, kun hän sen verran havahtuu tolkuistaan että hänelle kannattaa sanoa mistään mitään, se hänen päivä kun hän jaksaa taas olla "normaalimpi" persoonansa, ja on kuin ei mitään, ja sanoo että älä lähde ja ei myydä taloa ja hän yrittää, ja minä uskon... kun arki taas normalisoituu, saan apua siihen...

Itseltä vaan menee kauheasti energiaa henkisesti tähän vaihtelevaan elämään vaikka kuinkan koetan olla etten välittäisi, kun ne juoma/masennuspäivät iskee. Olen ollut tosi väsynyt, en jaksa tehdä mitään enkä saa mitään aikaiseksi, kotikin usein ihan sekaisin.

Siksikin pelkään etten edes jaksaisi ja saisi jotain muuttoa ja tavaranraivausprojektia edes tehtyä (kun pitkät työpäivätkin)... helpompi vaan taas jäädä... eli ei kai tällainen luuseri siis muuta ansaitse?

Hävettää nykyään edes tilanteesta enää puhua tutuille, kun tämä on aina tätä samaa.

ap

[/quote]

Kyllä ne käytännön jutut avioerossa saa aina hoidettua tavalla tai toisella. Monet "miesten työt" on mahdollista ostaa jostain. Ne ovat vain tekosyy. Miestäsi et voi pakolla muuttaa. Se mitä sinun täytyy miettiä on:

a) Haluatko elää noin vuosikausia?

b) Minkälaisen esimerkin haluavat lapsiesi näkevän?

Itkin itse juuri viime viikolla tutulle, kun asiani ovat niin hyvin, vaikka puoli vuotta sitten olin varma etten tulisi työttömänä yh äitinä (3 lasta) selviämään. En ole enää työtön ja kaikki on niin hyvin. Ei enää kireätä tunnelmaa kotona, eikä viikonlopun (pakko)hiljaisuutta miehen nukkuessa krapulaa pois pitkälle iltaan. Suunnitelmat voi suoraan tehdä niin, ettei apua ei ole tiedossa monen varasuunnitelman ja jahkailun sijaan. Enhän silloin lapsille kehdannut sanoa, että voimme ehkä mennä uimahalliin, jos iskä ei ole liian krapulassa tai uudelleen ryyppäämässä. Jotain valeita aina selittelin.

Tsemppiä ja voimia sinulle! Toivotan sitä ihan vilpittömästi. Jos kaipaat vertaistukea, voin tehdä s-postiosoitteen johon voit kirjoittaa.

Minä olen vaimoni jättämä alkoholistimies, jossakin määrin katkerakin, toisaalta ymmärrän hänen valintansa. En osannut lopettaa juomista ajoissa, olin masentunut ja tuota kai yritin viinalla parantaa tuloksena entistä pahempi masennus. Kumpi oli syy ja kumpi seuraus, sitä en tiedä eikä kiinnostakaan, mutta masennuksesta minun kohdallani oli mahdoton parantua ennen kuin juopottelu oli loppu. Masennuksesta en ole vieläkään toipunut ja tiedän, että yksi kaljapullo olisi minulle tuhon alku, siksi en sitä ota, ja masennus on helpompi kestää selvin päin. Minä pääsin kuiville terveyskeskuksen, päihde- ja mielenterveysyksikön sekä AA:n avulla, aluksi muutaman kuukauden antabuskuuri lisävahvistuksena.
Minä neuvoisin sinua pitämään miehellesi puhuttelun jossa antaisit hänelle vaihtoehdot joko raittius tai ero, ja mikäli juopottelu jatkuu, otat lapset kainaloon ja häivyt. En väitä, että se saisi sinun miehesi raitistumaan, minut se sai vaikka vaimoni ei erohakemustaan perunutkaan, olin siis ollut liki vuoden raittiina eron tullessa voimaan. Jos ei tuo toimi teidän kohdallanne, on sinulle ja lapsillesi parempi antaa miehesi jatkaa harrastustaan yksin, niin julmalta kuin se kuulostaakin.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 13:30"]

Se menee niin, että jäämällä mahdollistat hänen juomisensa. Alkoholisti tarvitsee yleensä kovanpudotuksen todellisuuteen ennen kuin halu parantua löytyy. Valitettavasti.

Näin se menee. Minun mieheni joi lopulta itsensä hautaan. Kerran sanoi suoraan ettei halua tehdä tilanteelleen mitään vaikka ongelman tiedosti ja jopa myönsi. Kun pudotus tuli, se oli kerralla lopullinen.

Ensinnäkin. Kukaan, vähiten sinä itse, ei saa sanoa sinusta ettet ansaitse parempaa. Sinä kun ansaitset parasta. Eli se ei ole syy jäädä suhteeseen. Joskus paras voi olla sekin, että on hetken yksinkin.
Miehesi ongelma kuulostaa kyllä ikävästi alkoholin liikakäytöltä, mutta srn taustalla on monesti masennusta, ahdistusta tai stressiä. Oletteko te puhuneet tästä? Huomaako mies ongelman, lähtisikö kokeilemaan terapiaa vaikka vain sinun mieliksi? Tahtooko edes muutosta, tai tahtoisiko jos tietäisi että vaakakupissa on teidän suhteenne?
Alkoholin liikakäyttäön voi saada monenlaista apua (keskustelua, erilaisia lääkehoitoja, mahdollisen alkuperäisen ongelman hoito on tärkeintä) eikä ainoa todellakaan ole AA ja täysraittius.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:59"]Ensinnäkin. Kukaan, vähiten sinä itse, ei saa sanoa sinusta ettet ansaitse parempaa. Sinä kun ansaitset parasta. Eli se ei ole syy jäädä suhteeseen. Joskus paras voi olla sekin, että on hetken yksinkin.
Miehesi ongelma kuulostaa kyllä ikävästi alkoholin liikakäytöltä, mutta srn taustalla on monesti masennusta, ahdistusta tai stressiä. Oletteko te puhuneet tästä? Huomaako mies ongelman, lähtisikö kokeilemaan terapiaa vaikka vain sinun mieliksi? Tahtooko edes muutosta, tai tahtoisiko jos tietäisi että vaakakupissa on teidän suhteenne?
Alkoholin liikakäyttäön voi saada monenlaista apua (keskustelua, erilaisia lääkehoitoja, mahdollisen alkuperäisen ongelman hoito on tärkeintä) eikä ainoa todellakaan ole AA ja täysraittius.
[/quote]

Jos ajattelee että ansaitsen parasta, niin sittenhän on ihan ok jättää kumppani kun huomaa tässä jotain vikaa. Mutta ei meistä kukaan täydellinen ole. Voi huomata olevansa yksin jos aina vaatii toisilta vaan parasta.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 11:08"][quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 10:59"]Ensinnäkin. Kukaan, vähiten sinä itse, ei saa sanoa sinusta ettet ansaitse parempaa. Sinä kun ansaitset parasta. Eli se ei ole syy jäädä suhteeseen. Joskus paras voi olla sekin, että on hetken yksinkin.
Miehesi ongelma kuulostaa kyllä ikävästi alkoholin liikakäytöltä, mutta srn taustalla on monesti masennusta, ahdistusta tai stressiä. Oletteko te puhuneet tästä? Huomaako mies ongelman, lähtisikö kokeilemaan terapiaa vaikka vain sinun mieliksi? Tahtooko edes muutosta, tai tahtoisiko jos tietäisi että vaakakupissa on teidän suhteenne?
Alkoholin liikakäyttäön voi saada monenlaista apua (keskustelua, erilaisia lääkehoitoja, mahdollisen alkuperäisen ongelman hoito on tärkeintä) eikä ainoa todellakaan ole AA ja täysraittius.
[/quote]

Jos ajattelee että ansaitsen parasta, niin sittenhän on ihan ok jättää kumppani kun huomaa tässä jotain vikaa. Mutta ei meistä kukaan täydellinen ole. Voi huomata olevansa yksin jos aina vaatii toisilta vaan parasta.
[/quote]
Ei, minulle parasta esim on mieheni, joka ei suinkaan ole virheetön ja sillä tavoin täydellinen, vaan hänen virheensä eivät tee minua onnettomaksi. Sillä tavoin saa itselleen vaatia parasta.
Kenenkään kanssa ei ole pakko elää, joidenki ei edes järkevää, mutta vain itse voi tietää mikä on itselleen parasta. Ja kyllä, kumppaninhan saa jättää vaikka ilman syytä tai siksi että sen vasemman silmän alla on ryppy - eri asia onko se tärkeää ja itselle hyväksi.

rakas Ap, alkoholistin on itse haluttava muutosta, kukaan muu ei voi sitä hänen puolestaan tehdä. sinä haluaisit että mies muuttuisi, mutta miehellä ei ole tarpeeksi joko halua, motivaatiota tai voimavaroja tarttua ongelmiinsa. jäämällä miehen luokse mahdollistat osaltasi juomisen ja vastuuttomuuden jatkumisen.  varsinkin jos teillä on lapsia, lähde. lapsilla on parempi sinun kanssasi kuin juovan isän ja turhautuneen äidin kanssa. on hälyyttävää, että kirjoitat ettet ansaitse parempaa. miehen ongelma on jo vaikuttanut myös sinun itsetuntoosi ja minäkuvaasi.

ole kiltti ja etsi itsellesi apua vaikka alkoholistien omaisten tukiryhmästä, että saat tukea suhteen päättämiseen. olet hyvän elämän arvoinen :-)