Ei meidän perheellämme ole varaa niihin herkkuihin, joita sinun perheesi syö. Onko se oikein?

Teen maanantain lounaaksi maissikeittoa mitä kaikki rakastaa meillä, hinta 6 annosta hilkun yli 2e

Tänään teen paistia (12e pala), kermakastiketta ja uunijuureksia 3e ja hinnaksi tulee kaikkineen n 16e. Tuosta syö 6 aikuista ja taapero. Tämä on jo "kallis" ruoka

En ymmärrä miksi pitäisi syödä kalliita ruokia, meillä syödään niitä mistä tykätään vaikkei ole rahasta tiukkaa

Vierailija kirjoitti:

Itsekin haluaisin kaiken tekemättä mitään tai ottamatta vastuuta elämästäni ja lähimmäisistäni. Onneksi se on Suomessa mahdollista avokätisen tukijärjestelmän ansiosta.

Se siirtymä on helpompi tehdä kuin jos on halu päästä hyväpalkkaiseen vakityöhön ja saada "paremmat leivät pöytään". Miksi et ota lopputiliä työstäsi ja toteuta todellista unelmaasi?

Oliko jo mainittu lasten itkuntuhruiset silmät? Nää on niin huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Aijaa... teen itse matalapalkkaista työtä, silti on säästössä rahaa ja on varaa ostaa vaikka mitä. Olen vain niin itara etten käytä rahaa mihin vain.. pelkästään oleelliseen; asumiseen, ruokaan ja joskus vaatteisiin. Aina voi elämässään valita.

Elätätkö sillä palkalla myös lapset? Siinä on oleellinen ero.

Miksi et itse tee asialle mitään?

Onpas täällä epäempaattista porukkaa 😐

Tiedän tunteen, kyllä mullakin särkee sydäntä kun lapsi kysyy että miksi on aina vaan samaa ruokaa (kasvissosekeittoa, perunoita,makaroonimössöä tai leipää.)

Ruokajonosta saa tosin välillä lihaa ja ihan "herkkuja ",esim viimeksi piparkakkuja.

Tekisi mieli tulla sinne auttamaan ap:ta! Jos vain pystyisin. mulle tuli kyyneleet silmiin.

Voimia teille!

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä epäempaattista porukkaa 😐

Tiedän tunteen, kyllä mullakin särkee sydäntä kun lapsi kysyy että miksi on aina vaan samaa ruokaa (kasvissosekeittoa, perunoita,makaroonimössöä tai leipää.)

Ruokajonosta saa tosin välillä lihaa ja ihan "herkkuja ",esim viimeksi piparkakkuja.

Tekisi mieli tulla sinne auttamaan ap:ta! Jos vain pystyisin. mulle tuli kyyneleet silmiin.

Voimia teille!

Älä pilkkaa niitä ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä tehdä mitään muuta ruokaa kasviksista kuin sosekeittoa eikä perunoista joka viikonpäivälle erilaista ruokaa.

Koska lapsesi ruokavalio ei ole yhteiskunnan vastuulla vaan sinun vastuulla.

Pyhäpäivän kunniaksi meillä paistetaan tänään muikkuja. Uunijuureksia ja sipulia, piimää ja leipää lisäksi. Herkkua köyhässä perheessä, jossa tavallisesti syödään herne-, papu- tai linssimuhennosta kuoriperunoiden kanssa. Herkkujahan nuokin toki ovat, kun osaa valmistaa.

Tule meille, tarjoan piimävelliä. Se on meidän perheen herkkua.

No, minä olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa ja niiden ansiosta päässyt hyväpalkkaisiin töihin. Mies on opiskellut ja tienaa sen ansiosta hyvin. Meillä on taloudellisestikin asiat hyvin ja rahaa jää säästöön joka kuukausi. Nollasta aloitimme ja kaiken olemme tienanneet omalla työllämme.

Toki toivoisin, että muillakin olisi elämä tasapainossa ja asiat hyvin, mutta en aio potea syyllisyyttä siitä että olen varakkaampi kuin joku toinen, sillä olen tehnyt kovasti töitä rahojeni eteen. En myöskään elä yli varojeni. Moni asia tässä yhtälössä on sellainen mihin pystyy vaikuttamaan itse.

Ymmärrän että Suomessa on lapsiperheköyhyyttä. Sossu ja kela kyllä huolehtii että lapset saa ruokaa ja herkkujakin jos vanhemmat ei ole ryssineet asioita( pikavippejä jne) tai eivät käytä rahoja ripsiin, baariin ja tupakkaan.

Töissä käyvä( matalapalkka-ala) yh voi tarjota pk seudullakin lapsille herkkuja. En käytä rahoja itseeni( esim yllämainitut paheet) niin hyvin jää rahaa ostaa vaikka sipsejä, marjoja,lohta tai mäkkäriä.

Vit....aa kun joutuu aina ostamaan samaa jauhelihaa tai makkaraa, kun varat ei riitä loheen tai kunnon lihakimpaleeseen, kasviksetki maksaa nykyään maltaita, nyyh😥

Muistakaa, että voitte itse vaikuttaa talouteenne. Jos on pienet tulot, niin silloin joutuu karsimaan menoista. Miettikää mistä muusta voisitte tinkiä ruuan sijaan. Netissä on paljon taloudenhallinnan ohjeita ja säästövinkkejä, joiden avulla raha-asiat olisi mahdollista saada tasapainoon.

Minullakin on lähiomainen, joka elää jatkuvasti köyhyydessä ja kädestä suuhun, ja on katkera muille siitä että hänellä ei ole rahaa. Hänen tulonsa eivät ole kovin suuret, mutta hän käyttää rahansa mm. tupakkaan, nettipeleihin ja autoon, jota hän ei välttämättä tarvitsisi koska asuu hyvien bussiyhteyksien varrella.

Hänellä ei ole kykyä pitkäjänteiseen toimintaan, eikä hänellä ole itsehillintää, mielihyvä pitää saada heti eikä sitä pysty odottamaan. Toisella tavalla toimimalla hänelläkin olisi mahdollisuus pitää taloutensa tasapainossa. Hän on myös kateellinen ja katkera muiden koulutuksesta ja parempipalkkaisesta työstä, mutta mikään ei olisi estänyt häntä saavuttamasta näitä asioita. Hänellä olisi lukupäätä, mutta hän ei halua, jaksa eikä viitsi käyttää aikaansa siihen että olisi opiskellut, koska se on tylsää ja vaivalloista. Silti hän omasta mielestään olisi ansainnut samat etuudet (hyvä tutkinto ja hyvä palkka) kuin ne jotka ovat kovasti tehneet töitä näiden eteen.

Kiinnostaisi tietää mikä on ajanut perheenne tälläiseen tilanteeseen ettei ole varaa samoihin herkkuihin kuin toisilla? Kuinka paljon teillä on lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Aijaa... teen itse matalapalkkaista työtä, silti on säästössä rahaa ja on varaa ostaa vaikka mitä. Olen vain niin itara etten käytä rahaa mihin vain.. pelkästään oleelliseen; asumiseen, ruokaan ja joskus vaatteisiin. Aina voi elämässään valita.

Tässä puhuttiin herkuista.

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa ja niiden ansiosta päässyt hyväpalkkaisiin töihin. Mies on opiskellut ja tienaa sen ansiosta hyvin. Meillä on taloudellisestikin asiat hyvin ja rahaa jää säästöön joka kuukausi. Nollasta aloitimme ja kaiken olemme tienanneet omalla työllämme.

Toki toivoisin, että muillakin olisi elämä tasapainossa ja asiat hyvin, mutta en aio potea syyllisyyttä siitä että olen varakkaampi kuin joku toinen, sillä olen tehnyt kovasti töitä rahojeni eteen. En myöskään elä yli varojeni. Moni asia tässä yhtälössä on sellainen mihin pystyy vaikuttamaan itse.

Minä olen hyvä palkkainen ilman kahta korkeakoulututkintoa ja mieheni myös. On oktalo ym. En kuitenkaan halua retostella.

Tunnen surua ja osaan asettua toisen asemaan, varsinkin, kun aina asiat ei ole ollut näin hyvin. Kenenkään ei ole pyydetty potemaan syyllisyyttä vaan ymmärtämään, että yhteiskunta asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa ja niiden ansiosta päässyt hyväpalkkaisiin töihin. Mies on opiskellut ja tienaa sen ansiosta hyvin. Meillä on taloudellisestikin asiat hyvin ja rahaa jää säästöön joka kuukausi. Nollasta aloitimme ja kaiken olemme tienanneet omalla työllämme.

Toki toivoisin, että muillakin olisi elämä tasapainossa ja asiat hyvin, mutta en aio potea syyllisyyttä siitä että olen varakkaampi kuin joku toinen, sillä olen tehnyt kovasti töitä rahojeni eteen. En myöskään elä yli varojeni. Moni asia tässä yhtälössä on sellainen mihin pystyy vaikuttamaan itse.

Minä olen hyvä palkkainen ilman kahta korkeakoulututkintoa ja mieheni myös. On oktalo ym. En kuitenkaan halua retostella.

Tunnen surua ja osaan asettua toisen asemaan, varsinkin, kun aina asiat ei ole ollut näin hyvin. Kenenkään ei ole pyydetty potemaan syyllisyyttä vaan ymmärtämään, että yhteiskunta asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan.

Menee vaan maku näistä nyyhkytarinoista kun yrittää ehdottaa oikeita edullisia herkkuruokia ja vastaukseksi tulee vaan yök, emmäviitsitehdä, entykkää, mutkupitääollapizzaa jne jne

Ja samalla selviää että on varaa pitää 2 lehmän kokoista hurttaa, molemmat vanhemmat tupakoi ja iskällä menee sikspäkki olutta illassa.

Elämä on valintoja. Kun olimme köyhiä ei tullut mieleenkään hukata rahoja turhuuksiin, koti ja ruoka oli tärkeintä. Kumma kyllä nyt hyvätuloisena keskiluokkaisena tuo sama jatkuu. Ei vieläkään viitsi hukata rahaa

Mä annan teille herkkui ni antakaa te mulle rakastava perhe.

Mä olen tehnyt töitä ja opiskellut ITSE elämäni eteen, en ole AP:lle mitään velkaa, jos jokainen ottaisi itseään niskasta kiinni ja joko tyytyy siihen mitä on ITSE saanut aikaan tai tekee ITSE asialle jotain, eikä valita että jonkun MUUN pitäisi maksaa ja kustantaa.