Millainen on tuntemasi tai tietämäsi ikisinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi sosiaalinen ja itsenäinen ja meneväinen, myös seksuaalisesti aktiivinen, käy paljon treffeillä ja on tapaillut useita miehiä. Ennen todella ylipainoinen, nyt sittemmin laihtunut ja muuttunut suorastaan urheiluhulluksi. Vaistoan hänessä jonkinlaista syvää herkkyyttä ja haavoittuvuutta mitä hän ei ehkä ihan ole valmis myöntämään itselleenkään, ikään kuin suojelisi itseään torjunnalta ja pettymyksiltä vaikka haluaa näyttää ulospäin reipasta naamaa. 

Taas tää ketju, johon kaikki tulevat oikeasti puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa

Muistakin ihmisistä voi joskus puhua empaattisesti ja myönteisesti ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kai se menee että ikisinkuissa korostuu ääripäät. - Huipputyypit, jotka eivät löydä ja kohtaa vertaitaan tai sitten ovat heitä joita kukkan ei haluaisi kumppanikseen, vaikka maksettaisiin. 

Ei esimerkiksi ensittreffit alttarille ohjelman kautta kumppanin perässä olevat ja parisuhteesta haaveilevien joukossa ole tainnut olla koskaan sellaista, joka ei olisi voinut saada, jollain "tavallisemmalla" tavalla itselleen kumppanin.  Hmm.  Mitenkähämn tuo tähän liittyi? 

Ei sinkkuus aina mikään tuomio ole. Kun on sinuit itsensä kanssa ja nauttii elämästään, ei onnellisuutta ole vaatimassa muilta.

Niin. - Ei sinkkuus mikään tuomio ole mutta meni aikansa, että opin itse nauttimaan ja iloitsemaan omasta sinkkuudestani.

En ole eläessäni ollut parisuhteessa. Ja aika monta kertaa olen eläessäni saanut mennä peilin eteen kysyen itseltäni, että mikä minussa on vikana kun en löydä ja kohtaa itselleni kumppania. - Vaikka olen oppinut hyväksymään ja jopa nauttimaan sinkkuudestani, niin minusta on myös ihan peruteltua ja hyvin yleisinhimillistä kaivata ja toivoa, että saattaisi eläessään löytää ja saada mahdollisuuden yrittää elää parisuhteessa; rakastaa ja olla rakastettu.

Ei parisuhteessa eläminen tietenkään yksinomaisesti ole parempi ja tai arvostettavampi tapa olla ja elää mutta olisi se silti varmatikin joskus mukava saada kokea. - olen kuitenkin sitä mieltä, että jotkut asiat kuuluvat vain parisuhteeseen, eivätkä esimerkiksi ystävien ja sukulaisten tai muiden läheisten kanssa jaettaviksi.

Mutta kai minä näin ajatellessani ilmaisen vain omaa rajoittuneisuuttani.  Tai elän jossain liian hötteröisissä mielikuvissa ja unelmissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen.

Narsistisuhteesta selvisin voittajana. Mitäpä luulet, otanko heti viereen ketään tyrkylle?

miten voit olla IKIsinkku jos olet ollut suhteessa?

Kyllä väitän olevani ikisinkku kun ainoa suhde elämässäni on 40+ ikäni aikana vienyt muutaman kuukauden liki 20 vuotta sitten. (Ja tämä kyseinen narsisti itkee perääni vieläkin.)

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa jos on ikisinkku?

Ei siitä minusta (yhdestä iksinkusta) mitään erityistä haittaa ole ollut.  Olen selvinnyt ja pysynyt hengissä- Hyvin olenkin voinut elää ja olla sinkkuna koko ikäni.  Mutta kyllä ainakin itselläni läheisyyden kaipuu ja haluni tulla ja saada kokeaitseni rakastetuksi ja tahtoni rakastaa sitä yhtä omaa ja erityistä on joskus ollut sellainen tunne tai tunteita, että ne ovat olleet vähällä viedä kaiken järkeni. - Siis sen vähän järkeni, mitä minulla ehkä joskus on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi sosiaalinen ja itsenäinen ja meneväinen, myös seksuaalisesti aktiivinen, käy paljon treffeillä ja on tapaillut useita miehiä. Ennen todella ylipainoinen, nyt sittemmin laihtunut ja muuttunut suorastaan urheiluhulluksi. Vaistoan hänessä jonkinlaista syvää herkkyyttä ja haavoittuvuutta mitä hän ei ehkä ihan ole valmis myöntämään itselleenkään, ikään kuin suojelisi itseään torjunnalta ja pettymyksiltä vaikka haluaa näyttää ulospäin reipasta naamaa. 

Onpa kunnon syväluuleva analyysi. Ei hitto🤦‍♀️😀

Mukavan näköinen ja timmissä kunnossa oleva mimmi, mutta puhuu ihan koko ajan kuuntelematta muita. Lisäksi tapoihinsa pinttynyt, aamiaisella pitää olla kaurapuuroa, mikään muu puuro ei kelpaa. Vessapaperin pakko olla yhtä merkkiä sanoin kuin olut. Aamulla pakko herätä ennen kahdeksaa, illalla mennä nukkumaan klo 23. Ymmärrän, että on ikisinkku, kun jo pelkkä viikonloppu kavereiden kesken saa kaikki osallistujat ahdistumaan ehdottomuuksillaan.

Vierailija kirjoitti:

minä itse; ruma, tissitön, tylsä. ikää 32, en ole koskaan seurustellut, ei ole päässyt edes lähelle mitään seurustelun kaltaista. yksikään mies ei ole lähestynyt (edes kännissä). yläasteella viimeksi itse lähestyin ja aina pakit + "oot ruma" / "oot hirveen näkönen"-kommentit kaupan päälle. tunnen rehellisesti olevani maailman rumin ihminen.

Millä tavalla ruma naama?

Minä. Pahasti traumatisoitunut ja arka. Ulkonäkö mennyttä masennuksen seurauksena. Olen opetellut olemaan tyytyväinen erakkoelämääni.

Lihava ruma ja feministi.

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihana ihminen ja tosi kaunis. Kiinnostuneita olisi aina jonoksi asti, mutta sanoo, että ei voisi kuvitellakaan itselleen mitään parisuhdehössötyksiä, koska ei yksinkertaisesti koskaan ole kiinnostunut kenestäkään ja ehdottomasti myös haluaa asua yksin. Rakastaa vapauttaan. 

Mulla sama kuin kaverillasi (pl. kauneus). Ottajia olisi aina ollut ja parista ihmisestä kiinnostuinkin vuosien aikana, mutta en riittävästi siihen, että ihan seurustelemaan olisin ruvennut. Kukaan ei ole sen arvoinen, että luopuisin sinkun vapauksista ja yksin asumisen onnesta.

Minä olen juro ja hiljainen mutta hyväsydäminen.

m37

Näyttää ikäistään nuoremmalta. Kova tekemään töitä ja on jatko-opiskellut paljon. Miehiä on riittänyt ja riittäisi varmaan edelleenkin, mutta ei enää innostu parisuhteesta.

Kaunis koti, tekee käsillä paljon. Taitava piirtäjä. Kuulun lähipiiriin, joten tiedän, että hän on vuosia auttanut psyykkisesti huonossa voinnissa olevaa siskoaan ja hänen lapsiaan arjessa paljon ja myös rahallisesti. Vain lähimmät ystävät tietävät tämän. Ystävänä minulle sellainen, jolle voin puhua kaiken ja, jonka tiedän varmasti auttavan minua. Osaa avautua myös omista ongelmistaan ja hölmöyksistään ystäville. Ei yritä olla mikään superihminen tai superpärjääjä. Pitää oman ympyränsä pienenä.

Itseasiassa ainoa tuntemani ikisinkku on juuri sellainen, jonka ei ikinä uskoisi sinkuksi jäävän. Hän ei siis ole ikisinkku omasta tahdostaan.

Eikä hänellä vaikuta olevan mitenkään utopistinen kuvitelma itsestään eikä etsi mitään avaruuskirurgi-leukalentäjääkään vaan ihan tavallista eli omillaan toimeentulevaa, rauhallista, lempeää ja täyspäistä miestä joka viihtyy ulkoilmassa ja lenkkipoluilla eikä omaa minkäänlaista päihdeongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kai se menee että ikisinkuissa korostuu ääripäät. - Huipputyypit, jotka eivät löydä ja kohtaa vertaitaan tai sitten ovat heitä joita kukkan ei haluaisi kumppanikseen, vaikka maksettaisiin. 

Ei esimerkiksi ensittreffit alttarille ohjelman kautta kumppanin perässä olevat ja parisuhteesta haaveilevien joukossa ole tainnut olla koskaan sellaista, joka ei olisi voinut saada, jollain "tavallisemmalla" tavalla itselleen kumppanin.  Hmm.  Mitenkähämn tuo tähän liittyi? 

Ei sinkkuus aina mikään tuomio ole. Kun on sinuit itsensä kanssa ja nauttii elämästään, ei onnellisuutta ole vaatimassa muilta.

En alapeukuttanut jos sillä om mitään merkitystä mutta en malta olla huomauttamatta, että kun on elänyt 43 vuotiaaksi asti ilman kokemusta parisuhteesta, ni-in kyllä tämä sinkkuna olo on joskus "vähän" tuomiota tuntunut.  Ehkä asia olsi toinen, jos olisin luonnostaan erakko ja syrjään vetätyvä. Sen sijaan olen, jotain eksovertin ja introvertin väliltä, niin kuin kai useimmat meistä on.

- Oma "vikani" on toki se, että en ole liiemmin metsästää ja jahdata itselleni kumppania vaan olen sinisilmäisenä ja kenties naivina ja mahdollisesti hölmönä olen luottanut siihen, että kohtaan ja löydän oman kumppanini vielä jos niin on tarkoiettu, Ellen, - niin jatkan sinkkuna, kuten tähänkin asti.  

Itseään vihaava kaappihomo

Jos jokuu mut huolis niiin olis kyllä maailmankirjat sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

minä itse; ruma, tissitön, tylsä. ikää 32, en ole koskaan seurustellut, ei ole päässyt edes lähelle mitään seurustelun kaltaista. yksikään mies ei ole lähestynyt (edes kännissä). yläasteella viimeksi itse lähestyin ja aina pakit + "oot ruma" / "oot hirveen näkönen"-kommentit kaupan päälle. tunnen rehellisesti olevani maailman rumin ihminen.

Tuskin edes olet niin ruma kuin uskot olevasi. Muakin pojat haukkui rumaksi jo ekaluokalla.

En koskaan ollut suosittu tyttö, mikä johtui varmaan siitä että minut oltiin lytätty jo pienestä asti sinne hylkiöiden kastiin, vain koska olin ujo, nössö ja kiltti.

Ekan suudelman sain vasta 25 vuotiaana ja siitä syntyi parisuhde, joka ei kyllä kestänyt. Mutta silti opin vasta silloin, että olen oikeasti ihan nätti. Se mies ihmetteli ihmettelimestä päästyäänkin miten on edes mahdollista, että mulla ei ole koskaan ollut ketään. Hän oli jopa mustasukkainen usein, koska huomasi että itsetuntoni kasvaessa minusta alkoi muutkin miehet kiinnostua.

Minä en kuitenkaan ollut se joka petti vaan hän. Ja tämän jälkeen minustakin tuli näkymättömästä näkyvä. Alkoi muutkin miehet kiinnostua kun tajusin, etten koskaan ollut ruma. En ainakaan niin ruma kuin kuvittelin. Yhden miehen saatuani alkoi miehiä tulla ihan satamalla. Kai se johtui siitä, että sain huonostakin suhteesta kuitenkin itseluottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä itse; ruma, tissitön, tylsä. ikää 32, en ole koskaan seurustellut, ei ole päässyt edes lähelle mitään seurustelun kaltaista. yksikään mies ei ole lähestynyt (edes kännissä). yläasteella viimeksi itse lähestyin ja aina pakit + "oot ruma" / "oot hirveen näkönen"-kommentit kaupan päälle. tunnen rehellisesti olevani maailman rumin ihminen.

Tuskin edes olet niin ruma kuin uskot olevasi. Muakin pojat haukkui rumaksi jo ekaluokalla.

En koskaan ollut suosittu tyttö, mikä johtui varmaan siitä että minut oltiin lytätty jo pienestä asti sinne hylkiöiden kastiin, vain koska olin ujo, nössö ja kiltti.

Ekan suudelman sain vasta 25 vuotiaana ja siitä syntyi parisuhde, joka ei kyllä kestänyt. Mutta silti opin vasta silloin, että olen oikeasti ihan nätti. Se mies ihmetteli ihmettelimestä päästyäänkin miten on edes mahdollista, että mulla ei ole koskaan ollut ketään. Hän oli jopa mustasukkainen usein, koska huomasi että itsetuntoni kasvaessa minusta alkoi muutkin miehet kiinnostua.

Minä en kuitenkaan ollut se joka petti vaan hän. Ja tämän jälkeen minustakin tuli näkymättömästä näkyvä. Alkoi muutkin miehet kiinnostua kun tajusin, etten koskaan ollut ruma. En ainakaan niin ruma kuin kuvittelin. Yhden miehen saatuani alkoi miehiä tulla ihan satamalla. Kai se johtui siitä, että sain huonostakin suhteesta kuitenkin itseluottamusta.

Huomasin muuten myös saman sen jälkeen, kun olin ekan kerran ollut suhteessa, jota voi oikeasti nimittää suhteeksi. Suhde jäi lyhyeksi ja siitä jäi vain negatiivisia fiiliksiä, mutta sen jälkeen olen huomannut miesten kiinnostuvan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Miehet ovat lähestyneet minua koko aikuisikäni jonkin verran, mutta tuon suhteen jälkeen ero aikaisempaan oli ihan huomattava.

Mutta toisin kuin sinulla, minua tuo suhde hajotti niin pahasti, että jos aiemmin ajattelin olevani epäviehättävä, sen jälkeen olen ajatellut olevani sitä vielä tuplasti enemmän. Eli kasvaneesta itseluottamuksesta ei miesten kiinnostuminen ainakaan minun kohdallani johdu.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää ikäistään nuoremmalta. Kova tekemään töitä ja on jatko-opiskellut paljon. Miehiä on riittänyt ja riittäisi varmaan edelleenkin, mutta ei enää innostu parisuhteesta.

Kaunis koti, tekee käsillä paljon. Taitava piirtäjä. Kuulun lähipiiriin, joten tiedän, että hän on vuosia auttanut psyykkisesti huonossa voinnissa olevaa siskoaan ja hänen lapsiaan arjessa paljon ja myös rahallisesti. Vain lähimmät ystävät tietävät tämän. Ystävänä minulle sellainen, jolle voin puhua kaiken ja, jonka tiedän varmasti auttavan minua. Osaa avautua myös omista ongelmistaan ja hölmöyksistään ystäville. Ei yritä olla mikään superihminen tai superpärjääjä. Pitää oman ympyränsä pienenä.

Ikisinkku, jolla kumppaneita riittänyt... Hmm. olenko ainoa, jonka mielstä tässä on jokin ristiriita...

- Vai onko joillekin täysin mahdoton ajatus, että omn ihmisä joilla ei koskaan ole ollut mahdollsiuutta elää ja olla parisuhteessa. Ja ei -ei heissä kaikissa ole jotain ulkoista, eikä sisäistä merkittävää vikaa tai puutetta ja tai muuta yhdistävää (tai  erottavaa) tekijää, joka selittäisi miksi eivät ole, eivätkä ole koskaan olleet parisuhteessa.