käynnistetty synnytys!
Te, kenellä moinen takana, kertokaapa miten meni. Erityisesti kiinnostaa semmoinen, jossa kohdunsuu ei ole yhtään kypsynyt, vaan säpissä. Itsellä käynnistys pian ja kohdunsuun tilanne kovin epäkypsä.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 08:10"]Mulla on kokemusta, eikä se ikävä kyllä ollut mitenkään miellyttävää. Kohdunsuun tilanne oli mullakin epäkypsä.
.
Ensin kokeiltiin ballonkia = aivan hirveää, sattui niin että melkein itkin. Eikä siitä ollut edes mitään hyötyä! Sitten laitettiin tabletti kohdunsuulle. Se vauhditti asioita niin, että aika pian voitiin puhkaista kalvot. Tuon jälkeen alkoi tapahtua, ja vauva syntyikin aika nopeasti.
.
Kokonaisuutena tuo oli kyllä todella kivulias tapahtuma, ja jos saan joskus toisen lapsen, niin toivon ettei synnytystä tarvitsisi käynnistää. Pääasia on silti terve lapsi. Onnea sulle synnytykseen, käynnistettiin se tai ei!
[/quote]
Meillä meni kai aika samalla tavalla, mutta tabletteja tarvittiin useampi, eikä kivuista huolimatta kypsyminen ollut nopeaa. Käynnistyksen aloittamisestayntymään muistaakseni yli puolitoista vuorokautta kipua. Olin kuvitellut kivunlievityksessä luomua enkä tajunnut luopua haaveestani ajoissa. Pääasia terve lapsi, enkä ole jaksanut jälkeenpäin edes miettiä mitä synnytyksessä tapahtui. En tosiaan muista siitä paljoa. Onneksi salissa oli mukavia ja ammattitaitoisia ihmisiä(sama fiiois ei jäänyt osastolta, jossa käynnistettiin), niin uskaltauduin sitten antaa niiden salissa hoitaa kipua jne, vaikka olin kuvitellut olevani "aktiivisempi".
Käy miehen /tukihenkilön kanssa toiveitanne etukäteen läpi.
Mua harmitti, kun se ratkaiseva tabletti laitettiin yötä vasten, vaikka etukäteistiedoissa sanottiin, että ei yöksi tauko tabletteihun. En osannut pistää vastaan lääkärille. Turhaa tuskaa yksin oli yö siellä osastolla. mies lähetettiin kotiin ja mulla siis alkoi jäätävät keinotekoisesti käynnistetyt supparit, joihin en tyhmyyksissäni huolinut kivunlievitystä!
Hyvä, että otat asioista selvää etukäteen! Älä kuitenkaan stressaa liikaa ♡ kyllä Suomessa synnytyssairaaloiden henkilökunta on ammattitaitoista, vaikka mua juuri harmittaa toi, että en tiennyt kunnolla mitä haluan ja moni asia tehtiin toisin, kuin olisin halunnut. Synnytys siis käynnistettiin, koska kokoarvio oli iso. Arvio osoittautui pieleen ja normikokoinen vauva oli :)
Käynnistettiin vastaavassa tilanteessa 41+0 yhdellä cytotecillä ja vedet meni samana iltana ja alkoi tiuhat supistukset, mutta siihen se sitten jäikin... Kun homma ei edennyt, niin sektio tehtiin 36 h käynnistyksestä... Joka tapauksessa erittäin positiivinen kokemus :).
Mulla juuri käynnistys takana. Ensin laitettiin ballongi, minkä laittaminen sattui jonkin verran, mutta kyllä sen kesti. Se tuli pois seuraavana yönä. Aamulla tilannne oli vain vähän edennyt kohdunsuulla, joten cytotecilla jatkettiin. Ekan cytotecin jälkeen synnytys hiljalleen käynnistyi eikä toista enää laittamaan. Vauva syntyi noin 10 tuntia myöhemmin. Loppuvaiheen aukeaminen oli nopeaa ja rajua, ponnistaa ei tarvinnut vaan vauva liukui itsekseen ulos. Tämä oli kyllä 3. synnytykseni ja aiemmatkin ovat olleet nopeita ja helppoja. Käynnistys pelotti ja mietitytti etukäteen, mutta kokemuksena se oli kuitenkin positiivinen omalla kohdallani.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:43"]Käynnistettiin vastaavassa tilanteessa 41+0 yhdellä cytotecillä ja vedet meni samana iltana ja alkoi tiuhat supistukset, mutta siihen se sitten jäikin... Kun homma ei edennyt, niin sektio tehtiin 36 h käynnistyksestä... Joka tapauksessa erittäin positiivinen kokemus :).
[/quote]
Erittäin positiivinen? Ei kyllä kuulosta siltä
Ballonki, muistaakseni oli epäkypsä tilanne, mutta sen pystyi silti laittaa kun kohdunsuu sen verran "kärsinyt" jo edellisistä synnytyksistä. Ballonkin laittaminen sattui paljon ja veret hölähti lattialle, ikävä toimenpide mutta tehokas, minulle ainakin. Supistukset alkoi välittömästi, 10 min välein tihentyen. 4h päästä ballonki tippui pois, olin 5cm auki, sitten synnytyssaliin.
Samanlaiset kivut kuin muissakin synnytyksissä. Olisi taas käynnistys edessä, ja itse mietin että toimiikohan ballonki yhtä tehokkaasti, kun kerran on toiminut, toivottavasti!
Valitettavasti täytyy sanoa, että käynnistetty synnytys oli kamala. Käynnistettiin Cytotecillä suun kautta tilanteessa 41+5, kohdunsuulla ei ollut tapahtunut vielä mitään. Samalla osastolla oli naisia, joilla käynnistys kesti päiväkausia, mutta mulla lääkityksen vaikutus oli nopea ja raju. Synnytys oli hyvin kivulias ja pitkäkestoinen ja lopulta päädyttiin kuitenkin sektioon. Mulla ei ole mitään kivaa sanottavaa tablettikäynnistyksestä, siinä näyttää olevan suunnilleen vain kaksi vaihtoehtoa: joko käynnistys kestää tolkuttoman kauan tai lääkitys vaikuttaa liiankin hyvin ja kivut on kovat.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 16:56"]Menin aamutuimaan synnärille tarkastukseen, kun lapsi oli lakannut liikkumasta (rv. 40). Huomattiin, että sydänäänet olivat tosi heikot. Ensin minun piti jäädä osastolle tarkkailuun mutta tunnin päästä päättivätkin käynnistää. Minulla laitettiin käynnistystippa. Siitä muutaman tunnin päästä puhkottiin kalvot, kun synnytys ei lähtenyt etenemään. En koko aikana auennut kahta senttiä enempää. Lapsi pyrki turhaan ulos pienestä reiästä. Sitten kohtu repesi, tuska oli järkyttävä. Lopulta lääkäri ymmärsi, että sektio on aiheellinen. Tipasta sektioon kului kuusi tuntia.
[/quote]
Hui kauhistus miten ikävä kokemus! Missä tämä tapahtui? t. #9
Mulla käynnistettiin epäkypsästä tilanteesta suun kautta cytoteceillä. Ensin 1 vrk 4 tunnin välein, epäsäännöllisesti supisteli, ei kipeästi. Sitten saliin, oksitosiinitippa lisäksi. Alkoi supistella tipan jälkeen reippaasti, meni vedet --> 2 tunnin päästä tipan laittamisesta vauva syntyi.
.
Rv 38+3 ja tilanne kohdunsuulla oli just sama kuin ap sulla.
.
Helppo synnytys.
Mulla kaks viimeista käynnistetty, taisin kummassakin saada cytotecia suun kautta, ei merkittävää vaikutusta, ensimmäisessä noista puhkaistiin kalvot, oli kahdelle sormelle auki ja kanavaa oli, oksitosiinilla sitten supistuksia, oli nopea synnytys, en tarvinnu kivunlievitystä. Jälkimmäinen käynnistys muutoin aika samalla lailla, mutta eka kerralla, ku lääkäri meinas puhkaista kalvot, oliki vastassa pieni käsi. Lääkäri komensi konttausasentoon. Vauva kylla kaanty, mutta ei laskeutunu yhtään, ni piti sitten kalvojen puhkaisunkin jälkeen olla makuullaan siihen, että supistukset saatiin oksitosiinilla käyntiin ja vauva ehti laskeutua. Synnytys kesti puolitoista tuntia.. Mutta mä oon monisynnyttäjä, 4 spontaanisti käynnistynyttä, 3 käynnistettyä, rv 42, rv 38+6 ja rv 40, tuossa rv42 käynnistetyssä riitti kalvojen puhkaisu ja ihan minimiannos oksitosiinia
Mulla käynnistettiin laittamalla ballonki, alkutilanne oli että ulkosuu oli sormelle auki ja kanavaa 3 cm. Kanava ei kuitenkaan lyhentynyt kuin 1,5 cm saakka ja aukesin juuri ja juuri 4 cm kohdunsuulta. Tilanne ei edennyt eikä oksitosiinitippaa voitu laittaa vauvan heikon sykkeen vuoksi. Kalvot puhkaistiin n. 12 tuntia käynnistyksen jälkeen eikä vettä ollut lainkaan. Lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon kun vauvan sykkeet kävivät välillä nollassa eikä mun kohdunsuu vaan auennut yhtään enempää. Sattui tosi paljon mutta onneksi saatiin vauva elävänä ulos. Napanuora oli kiertynyt pariin otteeseen kaulan ympärille ja pikkuinen oli kietoutunut koko nuoraan, ressukka ei olisi tullut alakautta millään ulos.
Mulla ei käynnistynyt vaikka mitä tehtiin. Neljäntenä päivänä keisarinleikattiin.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 14:48"]Mulla ei käynnistynyt vaikka mitä tehtiin. Neljäntenä päivänä keisarinleikattiin.
[/quote]
.
Oho, mulla tosiaan käynnistettiin 6 päivää eikä puhuttukaan leikkauksesta. Oliko sulla kiire saada vauva pois jonkin riskin takia? Mulla tosiaan se myrkytys ja lapsellakin liian vähän lapsivettä, ja silti vaan käynnistettiin 6 päivää. t. #9
Lapsivesi meni vihreäksi ja kohdunsuulla ei ollut tapahtunut milliäkään muutosta koko aikana.
Synnytin rv 42+0 (51 minuuttia 43. viikon puolella). Käynnistys aloitettiin rv 41+4, jolloin asennettiin ballonki. Se aiheutti lieviä ja todella harvoja supistuksia, eikä tehnyt kohdunsuulle mitään. Tuli itsekseen pois vuorokautta myöhemmin. Sitten sain ekan annoksen Cytoteciä. Tuli jotain supistuksen tapaisia laiskanlaisesti vaikka ramppasin portaissa kymmenenteen kerrokseen ja takaisin. Kohdunsuulle ei tapahtunut mitään. Tokan annoksen jälkeen tuli lyhyitä kivuliaita supistuksia nopeaan tahtiin (2min välein noin minuutin supistus). Tätä taisi kestää vajaa kolme tuntia. Jotain pientä taisi kohdunsuulla tapahtuakin. Supistukset kuitenkin taisivat lopahtaa itsekseen ja olin nukahtamassa kun aloin kouristelemaan lievästi. Sitten puhkaistiin kalvot ja oltiin menossa kiireelliseen sektioon ja laitettiin epiduraali (ei sattunut kun olin ottanut jo ilokaasua). Muistaakseni kouristelu jatkui tms haitallista ja tehtiinkin hätäsektio. Nyt pinniksessä tuhisee terve poika :)
Olisi muuten jännä tietää mitä mulle oisi tehty seuraavana aamuna ellei olisi tehty sektiota. Kun raskaus oli jo viikon 43 puolella. Muistan vaan kun tuli kunnolla supistuksia ajatelleeni että "kohta synnytän lapsen ja pitää alkaa ponnistamaan". Vieläkin harmittaa kun en päässyt ponnistamaan ja synnyttämään "ihan ite"
Ballonki muuten ei sattunut mulla ollenkaan, vain sen vetäminen tuntui oudolle, mutta ei sattunut sekään.
Mulla kypsyttely ja käynnistely aloitettiin kaksi viikkoa ennen laskettua (diabeteksen vuoksi ei saanut mennä yli). Jossain välissä oli ballonki. Helvetillisen 15 vrkn päästä kalvot puhki ja oksitosiinitippa, mutta eipä auennut kuin 3 cm. Sanoin monesti, ettei raakileesta kypsää saa väkisellä, muttei uskottu. No, kun sitä helvettiä oli kestänyt yht. 16 vrk, jouduttiinkin hätäsektioon. Vauva onneksi selvisi, minä taas en meinannut selvitä, onneksi kuitenkin henki säästyi. Jos kerran parissa viikossa ei tapahdu juuri mitään, pitäisi jo tajuta tehdä se sektio suosiolla.
Menin aamutuimaan synnärille tarkastukseen, kun lapsi oli lakannut liikkumasta (rv. 40). Huomattiin, että sydänäänet olivat tosi heikot. Ensin minun piti jäädä osastolle tarkkailuun mutta tunnin päästä päättivätkin käynnistää. Minulla laitettiin käynnistystippa. Siitä muutaman tunnin päästä puhkottiin kalvot, kun synnytys ei lähtenyt etenemään. En koko aikana auennut kahta senttiä enempää. Lapsi pyrki turhaan ulos pienestä reiästä. Sitten kohtu repesi, tuska oli järkyttävä. Lopulta lääkäri ymmärsi, että sektio on aiheellinen. Tipasta sektioon kului kuusi tuntia.
Synnytin 37+3. Käynnistys aloitettiin klo 0200, lapsivesi meni n. klo 1100 ja vauva syntyi klo 1700. Synnytyksen kesto hitusen vajaa 6 h. Käynnistettiin suunkautta annetulla cytotecilla. Sain cytotecia kolmesti ennen vesienmenoa. Lapsiveden mentyä alkoi sillä samalla sekunnilla järkyt supparit. Synnytys oli nopea mutta erittäin kivulias. Epiduraali ei auttanut mitään. Synnytys meni kuitenkin hyvin ja vauva oli hyvänkokoinen viikkoihin nähden.