Johtuuko tämä köyhästä lapsuudesta?

Ei niilllä automaattista yhteyttä ole mutta olet ilm vuosien saatossa oppinut ja omaksunut käyttämään ikäväillä lapsuusmuistoilla nykyisen käytöksesi. Mutta toki lapsuudessa koetuilla asioilla on tai voi olla aina vaikutusta siihen, miten tai kuinka myöhemmin käyttäydymme; silloinklin kuin ei aina pitäisi. Yhtä lailla osa selittelee valintojaan ja päätöksiään viitaten geeneihin. Kyllä geeneilläkin oma osansa valinnoissamme ja päätöksissämme ja taipumuksissamme muttaeivät ne yksin sanele ja määrää sitä, mitä teemme tai olemme telemättä. 

ON

Ei ole mitään tekemistä lapsuuden köyhyyden kanssa tai minkään ikäisen köyhyden kanssa.Jos kurja köyhää lapsuus aina vetoaisi, olisin siten luuta ja nahkaa. Tai narkki alkoholisti? Kyllä se on ihan korvien välissä kaikki mitä lapaa suhun tai jos juo,pikitää itseään..Turha tehdä tekosyitä. Anteeksi kovuuteni!Lapsuteni tai nuoruteni ei mitenkään vaikuta aikuisuuteni ja elämiseeni,Sen enempää syömiseeni,tai juomiseeni.Kun en juo en tupakoi ei kapakoi.Asenne sen ratkaisee,ei kurja lapsuus tai köyhyys.Jokainen voi rypeä elämänsä itsesäälissä jos haluaa ja syytää muita. Jätää vaan silloin elämättä.Meneeseen et koskaan voi enää vaikutaa, mutta tulevaisuutesi kyllä!Joten muuta asenetta,unohda mennyt ja jatka elämää. ( ps.sille jota ärsytää txt virheet,lukihäiriöni,pydän anteeksi)

Äärimmäisenä köyhyydessä ja puutteissa eläville tulee hamstraamis sairaus kun ei ole vanhemmat kyenneet edes perustarpeita tyydyttämään. Ja lapsena saa hävetä kotioloiden puutteellisia olosuhteita niin ettei voi edes kavereita kutsua kotiinsa kun siellä ei ole mitään tarjottavaa eikä leluja, virikkeitä eikä lapselle pidetä ikinä mitään synttäri juhlia. Meillä joulun jälkeen oli aivan kamalaa mennä kouluun kun piti luetella mitä lahjoja sai eikä ollut mitään kerrottavaa. Kotona vielä oli kamala kuri niin että ei saanut valehdella vaan aina piti puhua totta. Kaikki nauroi kun sanoin että sain villasukat joululahjaksi. Oikeestaan nekään ei ollut villaa vaan ihan kamalan näköiset kirjavat tekokuitu sukat. 

Kyllä kaikilla tuntemillani hamstraajilla on taustalla puutteellinen lapsuus ja kaikkia lapsen tarpeita ei olla kyetty täyttämään mikä on aiheuttanut häpeää ja nälkää. Vanhemmilla ei ole ollut rahaa yai sitten on ollut rahaa mutta äärimmäisen saitoja vanhempia tai on ollut köyhä yksinhuoltaja jolla mennyt enemmän omiin tarpeisiin eikä lapseen ole laitettu yhtään rahaa muuta kuin pakollinen että se jotenkuten hengissä pysyy. Kyllä tätä on ennen ollut paljon 

Mulla on sama syömishäiriö eikä lähde koskaan pois vaan sen kanssa eletään loppuun asti. Kotona lapsuudessa ei ollut koskaan riittävästi ruokaa vaan heti valo jääkaapissa kun sieltä oli jotain uskaltanut ottaa eikä ollut valinnan varaa. Pitää olla enemmän kuin liian vähän nykyään ja syömishäiriö ikuinen sekä sairaalloinen ylipaino. Köyhyydestä johtuen lapsena vaatteet olivat niin kepulit ettei niillä liikuttu ollenkaan kun säät vaihtelivat. Huonoilla kengillä kaatuili talvella ja paleli niissä moneen kertaan kierrätetyissä loppuun asti tekokuitu vaatteissa aina paleli. Kunnon vaatteita ja kenkiä sai vasta kun pääsi itse tienaamaan. Koulussa oli ihan kamalaa olla niissä epämukavissa vaatteissa mitä päälle tuotiiin eikä ikinä päässyt kauppaan kokeilemaan  vaatteita. Nykyään en voi pitää mitään vaatteita jos osoittautuu epämukavaksi hengittämättömäksi materaaliksi ja kiristää jostain. Epämukava vaate vaivaa koko ajan niin ettei mihinkään muuhun voi keskittyä. Epämukavien vaatteiden takia meni koko koulunkäyntikin ihan pieleen kun se vaate vaivasi eikä olo ollut hyvä. Ei voinut sen olon takia mihinkään muuhun keskittyä. Nykyään nautin kun saan valita itse vaatteet ja millään muulla ei ole väliä kunhan ne eivät hiosta, kiristä eikä ahdista mistään kohtaa. Silloin voin keskittyä muihinkin asioihin kuin vain omaan olotilaani. 

Hyvän havainnon teit. Minusta niillä on yhteys. Sehän tuli sulle mieleen. Mulla on vähän sama. Lapsena ei joskus ollut ruokaa tarpeeksi ja nykyisin ostan ja kokkaan liian suuria määriä. Oon ajatellut että siitä se johtuu ja koitan olla itselleni armollinen. Joku pelko että kuolisi nälkään... Tsemppiä sulle!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama syömishäiriö eikä lähde koskaan pois vaan sen kanssa eletään loppuun asti. Kotona lapsuudessa ei ollut koskaan riittävästi ruokaa vaan heti valo jääkaapissa kun sieltä oli jotain uskaltanut ottaa eikä ollut valinnan varaa. Pitää olla enemmän kuin liian vähän nykyään ja syömishäiriö ikuinen sekä sairaalloinen ylipaino. Köyhyydestä johtuen lapsena vaatteet olivat niin kepulit ettei niillä liikuttu ollenkaan kun säät vaihtelivat. Huonoilla kengillä kaatuili talvella ja paleli... 

Mikä harmi että sulla oli tollasta lapsena! Kuulostaa tosi ikävältä eikä ihme että jättää jälkiä... toivottavasti ne syvätkin haavat lähtee vielä paranemaan sulla.

Meillä ei ollut leluja lapsena juurikaan ja samanlainen köyhyys yleensä jatkuu sukupolvesta toiseen niin ettei sitä kukaan katkaise. Sukulaisten hamstraajien romu kasoja on siivottu kaikilta kun ne ovat kuolleet kun asunnot ja tontit ovat olleet kuin kaatopaikkoja kun kaikki keräillään eikä ikinä voi mitään pois heittää rikkinäisiä romujakaan kun sitä voi joskus tarvita. Ja sitten näitä kerääjiä ovat muut käyttäneet hyväksi tuoden kaatopaikka kuormia monia kymmeniä vuosia ettei mene jätemaksuja vaan saa ilmatteeksi kipata keräilijälle romuja. Voi vaan arvata minkä näköinen tontti on jossain metsän siimeksessä tai tuolla maaseudulla, on kuin kaatopaikka ja jos on lähettyvillä naapuri niin ei mahda sille yhtään mitään. Lähiössä ei se onnistu missä on naapurit lähekkäin. Jos menee maaseudulta ostamaan tontin niin ei voi tietää kuka romun kerääjä alkaa vieressä harrastamaan tuhoten kaikki näköalat romuillaan ja mitään ei mahda. Ikkunasta näköala voi olla romujen katseleminen ja erilaisten romujen koko ajan lisääntyminen. Romunkerääjää ei haittaa mikään sillä hänelle paras näköala on enemmän ja enemmän romuja. Luontoa ei tarvitse nähdä ollenkaan. Eikä hän välitä luonnosta ja muista ihmisistä yhtään mitään kunhan saa pakkomiellettään harrastaa. Meillä kuoli tämmöinen harrastaja ja oli enoni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama syömishäiriö eikä lähde koskaan pois vaan sen kanssa eletään loppuun asti. Kotona lapsuudessa ei ollut koskaan riittävästi ruokaa vaan heti valo jääkaapissa kun sieltä oli jotain uskaltanut ottaa eikä ollut valinnan varaa. Pitää olla enemmän kuin liian vähän nykyään ja syömishäiriö ikuinen sekä sairaalloinen ylipaino. Köyhyydestä johtuen lapsena vaatteet olivat niin kepulit ettei niillä liikuttu ollenkaan kun säät vaihtelivat. Huonoilla kengillä kaatuili talvella ja paleli... 

Mikä harmi että sulla oli tollasta lapsena! Kuulostaa tosi ikävältä eikä ihme että jättää jälkiä... toivottavasti ne syvätkin haavat lähtee vielä paranemaan sulla.

Ei niistä parane ikinä vaan niiden kanssa eletään sitten loppuelämä. Vai onko joku eri mieltä. Lapsuuden ja nuoruuden kaltoinkohtelu ei unohdu koskaan. Kuten sen näkee niistä jotka kirjoittavat omaa elämänkertaansa niin ei tarvitse suoria sanojakaan kun tuntee sen jonkun katkeruuden mikä on jäänyt kaivertamaan. Ihmettelen jos joku julkkis kirjallaan tienaa että on ollut ihan mahtava, täydellinen lapsuus ja vanhemmat eikä mitään valitettavaa ole :D Joku naimajuttu sinne ainakin täytyy jos ei ole syömis ja juomis häiriöitä ollut. 

Kuinka kauan se yököttävän näköinen hius hapsuinen Danny oikein aikoo selitellä nais juttujaan julkisuudessa kun ketään ei enää kiinnosta se papparainen.