Koiraihmiset auttakaa!

Mites olis vanhaenglanninlammaskoira?

Eihän sitä turkkia tarvitse pitkänä pitää, jos ei kerran näyttelyissä juosta.

http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/kuva656.jpg

http://www.moorpaddocks.com/summerholiday-1.jpg

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 09:19"]

Onko se rotu kuinka tärkeä? Meillä on ollut monta rotukoiraa ja jokainen ollut sairaampi (iho-ongelmia, yliherkkyyksiä, sydänvikaa ja kyynär-/lonkkavikaa) kuin sekarotuiset koiramme, joilla ei ole ollut tähän mennessä mitään. Tottakai kaikki ovat olleet yhtä rakkaita mutta sekarotuiset kaverit ovat saaneet elää helpomman elämän ilman ylimääräisiä kärsimyksiä. Toki myös sekarotuisen koiran hankinnassa on otettava selvää vanhempien luonteista ja terveyshistoriasta.

[/quote]

Kyllähän sitä sekarotuistakin ollaan ajatellut, varsinkin tuo että siinä säästää pitkän pennin jos pysyy terveenä. Mutta toisaalta Havannankoira joka meillä oli niin kävi kerran 11 vuotiaana eläinlääkärissä anaalirauhasten tulehduksen takia, muuten oli täysin terve koira (hyvä tuuri ollut). Kyllä se silti sais olla joku muu rotu kun seropi eli sekarotuinenpiski. :)

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 00:18"]

Mites olis vanhaenglanninlammaskoira?

Eihän sitä turkkia tarvitse pitkänä pitää, jos ei kerran näyttelyissä juosta.

http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/kuva656.jpg

http://www.moorpaddocks.com/summerholiday-1.jpg

[/quote]

On ihana. Tämä rotu pyöri aluksi mielessä paljon, varsinkin ulkonäkö mielyttää kovasti. Mietityttää vaan, kun olen kuullut että paimennusnäykkiminen on yleistä tällä rodulla. AP

Mielestäni noista ainut sopiva olisi kyllä Kultainennoutaja.. :) Ihana rotu, meillä oli kun olin pieni. Hyvä lenkkikaveri, lapsirakas, helposti koulutettava.
Jos sellaisen otatte niin uskon että tulee ihanaa aikaa koiran kanssa :)

Meillä on kaksi lapinkoiraa jotka ei hauku ikinä. Ei edes ovikelloa. Ihan paras koira lapsiperheeseen. Terveitäkin ovat, ei ole tarvinnut eläinlääkäreitä rikastuttaa! Turkkia harjaan kerran kuussa paitsi karvanlähdön aikaan joka toinen päivä viikon parin ajan.

Karkeakarvainen mäyräkoira on aivan ihana

Suosittelen menemään esim näyttelyyn katselemaan erilaisia koiria ja käydä juttelemassa eri koirien omistajien kanssa. Jokainen koira on yksilö lopulta. Ja kunnon kasvattajalta!

Mulla tuli ekana mieleen, että ap:lle sopis novascotian noutaja.

Sain ensimmäisen "oman koiran" (ihan koko perheen koira, mutta kuitenkin... :D) 7-vuotiaana. Se on suomenlapinkoira ja se on minulla edelleenkin, vaikka 12 vuotta on kulunut. Koira on vielä ihan pirtsakka ja terve, joten ainakin sen puolesta voin suositella lapinkoiraa. Se on ollut ja on edelleen minulle myös kiva harrastuskaveri agilityssä, koirakoulussa, kanttarellien etsimisessä jne. Ihan mahtava tyyppi, mutta haukkuu kyllä kun innostuu.

Onko se rotu kuinka tärkeä? Meillä on ollut monta rotukoiraa ja jokainen ollut sairaampi (iho-ongelmia, yliherkkyyksiä, sydänvikaa ja kyynär-/lonkkavikaa) kuin sekarotuiset koiramme, joilla ei ole ollut tähän mennessä mitään. Tottakai kaikki ovat olleet yhtä rakkaita mutta sekarotuiset kaverit ovat saaneet elää helpomman elämän ilman ylimääräisiä kärsimyksiä.

Toki myös sekarotuisen koiran hankinnassa on otettava selvää vanhempien luonteista ja terveyshistoriasta.

Meillä kultsu, joka ei hauku. Täyttää 5v. keväällä ja olen kuullut sen haukkuvan ihan pari kertaa. Ihana ja helppo koira. Ainoa miinus on tuo karvanlähtö. Lenkkejä jaksaa tehdä vaikka kuinka pitkiä. Kiva kaveri :)

Länsigöötänmaan pystykorva? Kompakti koko, ison koiran luonne.

Suosittelen Norfolkinterrieriä. Pienisuuri koira, rauhallinen, leikkisä, todella fiksu, meidän koira ainakaan ei hauku, rakastaa lenkkeilyä kävellen tai juosten MUTTA ei vaadi sitä eli jos joskus jää pidempi lenkki käymättä muutamana päivä, ei koira kiipeile pitkin seiniä. Rakastaa perhettään pyyteettömästi, lapsiinkin tottuu hienosti kun alusta asti kasvaa lasten kanssa.

Ottaisin ehdottomasti keskikokoisen villakoiran. Siisti, älykäs, ei karvanlähtöä, helppo kouluttaa, ystävällinen ja ei  hauku yleensä.

Sekarotuiset ovat todellakin terveenpiä niin kuin joku jo tuolla kirjoittikin. Johtuu juuri siitä geenipoolin sekoittumisesta. Rotukoirissa on melkein aina sisäsiittoisuutta jonkin verran.

Shiba kiljuu :)

Jotkut koirarodut ovat toki haukkuherkempiä kuin toiset, mutta sekin on pitkälti koulutuksesta kiinni.

Panosta koulutukseen.

Nöffi on maailmam herttaisin ja leppoisin rotu, ottaisin koska vaan lapsiperheeseen, jossa sen kanssa jaksetaan lenkkeillä paljon ja on iso asunto. Ei tosin mikään tokokoira ole, mutta pelastus- ja vesiurheiluun sitäkin parempi.

Listaamistasi roduista ainoa, mikä sopii kriteereihisi  on kultainen noutaja. Ei ole haukkuherkkä, ovat useimmiten hyväpäisiä, kivoja lenkkikavereita, monipuolisia harrastuskoiria. Turkki vaatii trimmauksen näyttelyyn, muttei ole muuten suuritöinen. Imuroida kyllä saat, koska karvaa lähtee jonkin verran.

Lappari haukkuu, nöffillä on se turkki (+ei välttämättä sovellu harrastuksiin, terveysongelmia rodussa), shibaa voi olla vaikea motivoida harrastuksiin. Shibojen haukkumisesta en osaa sanoa?

Mieti tarkkaan koiran hankkimisen ajankohta, meillä ainakin on 1½v -3v ollut lapsella hankalin vaihe koirien kanssa. Lapsi siis yrittää välillä kiusata, rutistella, tökkiä ja jahdata koiria, vaikka hyvin tietää sen olevan kiellettyä. Menen  tietenkin väliin ja kiellän ja neuvon miten  pitäisi tehdä, ja kehun  kun käsittelee koiria nätisti. Edistystä tapahtuu pikku hiljaa, mutta taapero on aina taapero.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:57"]

Nöffi on maailmam herttaisin ja leppoisin rotu, ottaisin koska vaan lapsiperheeseen, jossa sen kanssa jaksetaan lenkkeillä paljon ja on iso asunto. Ei tosin mikään tokokoira ole, mutta pelastus- ja vesiurheiluun sitäkin parempi.

[/quote]

Juuri tämän takia Nöffi kiinnostaa. AP