Tamperelainen nuorisolääkäri kysyi itsemurhaa yrittäneen nuoren puolesta hyviä syitä elää-
https://yle.fi/uutiset/3-12175380
No itse olen ehtinyt täyttää 31v. Ei elämä ole mihinkään suuntaan parantunut. Olen terve, minussa ei ole vikaa, olen jopa kaunis. Uskomattoman huono tuuri käy aina eikä ketään kiinnosta asioitani.
Olen nyt jo vuoden anellut että pääsisin Sveitsiin matkalle jotta tämä tuskani loppuu. Odotan päätöstä.
Kerron vain että elämässäni ei ole mitään elämisen arvoista yksikertaisesti siksi että seon tyhjä. Ei jää ihmisuhteita ei vakituisia työpaikkoja, ei tapahtumaa.
En jaksa enää lopullisesti vain lenkeillä metsässä ja jahdata ihmisiä.
Kommentit (10)
Ei tuollainen hyväosaisen omasta kuplastaan bittiavaruuteen lähettämä ajatus todellisuudessa kosketa millään tavoin sellaisen elämää, jonka kohdalla asiat eivät ole hyvin.
Toki ehkä herättelee niitä nuoria, joilla on oikeasti ympärillä ystäviä ja välittäviä läheisiä.
Tähän voi kuka tahansa sanoa mitä tahansa, mutta jos ne eivät ole juuri tuolle nuorelle syitä elää, ei niistä mitään hyötyä ole. Itsestä ne syyt pitäisi löytyä. Ja alkuun varmaan, että valitsee, päättää elää, vaikkei vielä mitään syytä olekaan. Elämällä niitä syitä saattaa tulla.
”Riittää että jaksaa tämän hetken. Ja vielä tämän. Elossa ollaan hetki kerrallaan. Jokin niistä hetkistä voi kuitenkin olla toisenlainen. Hyvä.
Luin kerran terapeutista, joka oli sanonut itsetuhoiselle nuorelle, että "ei sinun tarvitsekaan suhtautua tulevaisuuteen toiveikkaasti. Suhtaudu vain utealiaasti." Mielestäni se on armollinen viesti - uteliaisuus riittää.
Mieleeni ovat jääneet erään äidin sanat tyttärelleen, joka yritti toistuvasti itsemurhaa: "Onko niin, että et enää halua elää, vai onko niin, että et enää halua elää noin?" Tuon tyttären kohdalla kysymys muutti kaiken.”
Minusta nämä oli ihan kauniisti/hyvin sanottu, eikä mitään tyhjänpäiväistä lässytystä.
Play the game. Joue le jeu. Elämän tarkoitus selviää vasta myöhemmin, jos selviää.
Mä haluan olla elossa lähinnä mun vanhempien takia. Ihan vain siksi, ettei heille tulisi surua.
Mä en tiedä mikä syy olla elossa. Koko lapsuuden ja aikuisuuden ollut yksinäinen, ei kavereita, ei menoja. Vuosia tehnyt kaiken yksin, olen äärimmäisen aktiivinen ihminen.
En elää mitään varten. Haaveilen ihan niinkin yksinkertaisesta asiasta että joku laittaisi viestiä minulle. Edes viranomainen tai joku että tiedän et puhelin toimii.
Hassua sillä itse olen lähinnä erakoitumassa enkä edes oikein halua kohdata ihmisiä.
Koen nykyään hirveän stressaavaksi hoitaa kaikenlaisia asioita.
Haaveilen että voisin elää rauhassa jossain syrjässä.
Kannattaa hommata lemmikki jos tuntee elämänsä tyhjäksi. Se voi antaa ihan kummasti sisältöä omaan elämään. Ei tarvita mitään tuon monimutkaisempaa välttämättä.
Sanon aina nuorille ettei kannata odottaa ihmeitä. Elämä todellakin menee niin huonosti.