Vahingonilo sitä aidointa iloa

Noin vuosi sitten sain silloisen avovaimoni kiinni pettämisestä. Olimme muuttaneet yhteiseen asuntoon vain 3kk aiemmin. Asunnosta 70% oli minun omistuksessa ja 30% avovaimon. Näin siksi, ettei hänellä ollut ostohetkellä aiempaa omistusasuntoa, eikä varallisuutta. Asunnon omarahoitusosuus siis tuli minulta ja otin myös suuremman osan lainasta. No erossa asunto myytiin, koska avovaimolla ei ollut mahdollisuutta lunastaa osuuttani, enkä minä halunnut siihen asuntoon jäädä (iso asunto lähiössä ja halusin takaisin keskustaan). Hän olisi halunnut jäädä siihen nimellistä vuokraa vastaan, mutta en tietenkään suostunut moiseen. 

Mies kenen kanssa petti, oli hänen työkaverinsa. Arvelin jo hieman pidemmän aikaa, että heillä kenties voisi olla jotain pientä juttua, mutta en viitsinyt olla mustasukkainen. Noh, mitäpä se olisi muuttanutkaan. Mutta asuntoasioista suivaantuneena exä ilmoitti suurellisesti, että tämä miespä ottaa hänet luokseen asumaan. Eli muuttavat sitten suoraan yhteen ja elävät onnellisina loppuelämänsä ja mitälie muuta. Sanoin tällöin, että veikkanpa miehen laittavan hänet kiertoon, että heilahtaa. Tähän asti oli tottunut saamaan helppoa piparia ja nyt kun exä oli vapaana ja yrittäisi ruveta suhteeseen, varmasti pistäisi jatkamaan matkaansa ja ottaisi seuraavan helpon piparin kiertoon. 

Eron jälkeen en ollut missään tekemisissä exän kanssa. Meillä ei oikeastaan ollut yhteisiä kavereita, vaan minun ja hänen kaverit, joten siteet katkesivat kerralla kokonaan. Hyvä niin. No eilen törmäsin Helsingin yössä exään! Emäntä oli ottanut +10kiloa ja kännipäissään kertoi, miten tämä kollega oli tosiaan lempannut hänet heti, kun oli ehdottanut yhteenmuuttoa (edes väliaikaista). Oli jotenkin kaikinpuolin depiksissä. Alkuun teki mieli halata ja "paijata", mutta sitten kirkastuin ja toivotin muijalle hyvät jatkot ja poistuin omaan seurueeseen. 

Ai jumankautta, että vielä darrassakin tekee gutaa muistella tuota fiilistä! Tuntuu kuin olisin vihdoin saanut jonkinmoisen loistokkaan lopetuksen tuolle murhenäytelmälle. Petturille kävi, kuten toivoin! :) Joskus hyviksetkin voittavat!

Tänään uudestaan radalle!