Oletko jättänyt vanhan suhteesi kolmannen takia ja katunut sitä?
Otsikossa kysymys. Eli oletko jättänyt vanhan suhteesi kolmannen takia ja katunut sitä?
Kauan vanha suhde oli kestänyt?
Kauan uusi suhde kesti ennen kuin tajusit asian?
Teitkö asialle jotain?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. En kadu, olisin lähtenyt suhteesta riippumatta siitä, oliko uutta suhdetta vai ei. Ero sujui sopuisissa merkeissä, exän kanssa olemme lapsen vuoksi tekemisissä ja erinomaisen hyvissä väleissä. Lapsi voi hyvin, olen elämääni tyytyväinen.
Uusi mies tosin oli täysi valehtelija. Halusi yhteisen elämän, muttei selvästi ollut miettinyt eroaan ollenkaan. Vaikeaa tuntui olevan laskea irti ja kun lopulta sai pakattua tavaransa, piti ex huolen, ettei pääse unohtamaan kuinka on hajalla ja yksin ja ottaisi miehen takaisin heti. Sitä syyllisyyttä ja haikeutta ja suoranaista epäröintiä sainkin sitten katsella vissiin vuoden. Kun exänsä vaan tajuaisi vetää oikeista naruista, julkaista vaikka jonkun surullisen, mutta kuitenkin reippaan optimistisen blogikirjoituksen (taas), niin saisi varmaan suhteensa vielä takaisin, wink wink.
No, sainpa irrottauduttua huonosta, pitkästä suhteesta eli kaiken jälkeenkin, en kadu.
Mistä sen sitten tietää että toinen roikkuu vielä vanhassa?
Sivusta: kyllä sen tietää. Yhteydenpito selän takana on aika hyvä vinkki. Valehteleminen siitä vielä parempi. Uuden suhteen peittely ja vähättely kertonee sen, ettei tahdo polttaa siltoja. Entisen seurustelukumppanin vahtaaminen netissä, epäsuora viestintä somen kautta, ihme tunteelliset reaktiot kun exästä näkyy tai kuuluu, onhan näitä, tietää ken itse kokee
Mun mies lähti eikä halunnut pitää mitään yhteyttä. Meni 8kk niin otti yhteyttä ja kertoi katuvansa eroa. Myöhäistä oli.
Olen lähtenyt. Vanha suhde kesti toistakymmentä vuotta. Olimme kasvaneet eri suuntiin ja seksi oli harvinaista.
Vaihdoin lennosta uuteen rakkauteeni, enkä ole katunut. Kohta olemme olleet naimisissa parikymmentä vuotta.
Ruoho oli vihreämpää ja raikkaampaa aidan toisella puolella.
M51
Olen. Vuosien on off suhde jäi. Nyt nykyisen kanssa nalkissa lapsen takia. Olen tajunnut aika päiviä sitten että hän oli se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies lähti eikä halunnut pitää mitään yhteyttä. Meni 8kk niin otti yhteyttä ja kertoi katuvansa eroa. Myöhäistä oli.
Hiphei, sinun exäsi on nyt varmaan minun exäni. Arvelinkin, että varmaan se noin helmi-maaliskuuta oli aikoinaan kun alkoi peruutuspeili houkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies lähti eikä halunnut pitää mitään yhteyttä. Meni 8kk niin otti yhteyttä ja kertoi katuvansa eroa. Myöhäistä oli.
Hiphei, sinun exäsi on nyt varmaan minun exäni. Arvelinkin, että varmaan se noin helmi-maaliskuuta oli aikoinaan kun alkoi peruutuspeili houkuttaa.
No tällä kyllä alkoi yhteenpaluu houkuttaa noin vuosi sitten, syksyä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies lähti eikä halunnut pitää mitään yhteyttä. Meni 8kk niin otti yhteyttä ja kertoi katuvansa eroa. Myöhäistä oli.
Hiphei, sinun exäsi on nyt varmaan minun exäni. Arvelinkin, että varmaan se noin helmi-maaliskuuta oli aikoinaan kun alkoi peruutuspeili houkuttaa.
No tällä kyllä alkoi yhteenpaluu houkuttaa noin vuosi sitten, syksyä oli.
Njaah, näitähän riittää. Ei varmaan sunkaan exäsi tullut maininneeksi uudelle naiselleen näistä toiveista.
Erosin jo ennenkuin tapasin nykyisen kumppanini. Ja täytyy myöntää, että ei ehkä kannattanut. Erosin koska exä ei halunnut lapsia ja itse halusin, mutta eipä niitä ole tullut uudenkaan kanssa. Seksiä on nykyään todella vähän, lähes kaikki kotityöt ovat jääneet niskoilleni ja kuuntelen hänen valitustaan töistään joka päivä. Yhteistä aikaa ei juuri ole, koska tekee niin pitkiä päiviä ja hän myös torppaa kaikki remontti-ideani mitä haluaisin toteuttaa.
Ja siis olen mies, mikäli sillä on jotain merkitystä.
Aina nämä samat katumisjankkaukset. Näitä tekee joku syystä hylätty äijä, jonka mielikuvitusmaailmassa ihmiset hirveästi katuu eroja.
Ei ne kadu, jos jotakin katuu niin sitä ettei heivannut turhaketta aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Erosin jo ennenkuin tapasin nykyisen kumppanini. Ja täytyy myöntää, että ei ehkä kannattanut. Erosin koska exä ei halunnut lapsia ja itse halusin, mutta eipä niitä ole tullut uudenkaan kanssa. Seksiä on nykyään todella vähän, lähes kaikki kotityöt ovat jääneet niskoilleni ja kuuntelen hänen valitustaan töistään joka päivä. Yhteistä aikaa ei juuri ole, koska tekee niin pitkiä päiviä ja hän myös torppaa kaikki remontti-ideani mitä haluaisin toteuttaa.
Ja siis olen mies, mikäli sillä on jotain merkitystä.
Kauan ehdit olla yksin?
Mikset yrittänyt eksääsi takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Aina nämä samat katumisjankkaukset. Näitä tekee joku syystä hylätty äijä, jonka mielikuvitusmaailmassa ihmiset hirveästi katuu eroja.
Ei ne kadu, jos jotakin katuu niin sitä ettei heivannut turhaketta aiemmin.
Minusta kun tuntuu, että näitä tehtailee joku rouva, tai useampi, ketä piinaa pelko ja epäilys, että miehellä on uusi liekki. Kannattais varmaan kotona jutella asia, täältä ei välttämättä saa kovinkaan hyviä vinkkejä tai vertaistukea.
Kyllä toiset tietysti katuukin, mun entiseni esim katui kun exänsä laihtui reilusti eron jälkeen ja esitti jotain reipasta ulkoilmaihmistä somessaan. Siinä oli sitten kaksi katujaa, se kuka ei viitsinyt suhteessa ollessaan muuta kuin valittaa sohvalla ja sitten se kuka kuvitteli, että tämä eronjälkeinen nainen olisi ollut suhteessa kuin paluu alkuaikojen onneen. Kumpikaan ei älyä sitä, että tekivät toisistaan apaattisia ja masentuneita. Logiikkaa näistä onkin kai turha etsiä, yksinäisten eksyneiden sielujen haparointia usvassa
Oon nuorempana. En jotenkin osannut katsoa asiaa pidemmälle. Katumus tuli vasta myöhemmin , kun tajusin kun aloin sinkkuna olon jälkeen taas vakavasti etsiä seuraa miten vaikeaa on löytää itselle yhtä hyvin sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon nuorempana. En jotenkin osannut katsoa asiaa pidemmälle. Katumus tuli vasta myöhemmin , kun tajusin kun aloin sinkkuna olon jälkeen taas vakavasti etsiä seuraa miten vaikeaa on löytää itselle yhtä hyvin sopivaa.
Sama...
Häiritsee toi kolmannen takia, eikö se sanota ihan että toisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, vanha suhde oli kestänyt 7v ja siinä ei oikeastaan koskaan ollut hyvää seksiä. Löysin sitten uuden tosi kuuman tytön joka oli aivan "peto" sänkyhommissa. Muutettiin yhteen muutaman kk:n jälkeen ja naitiin kuin kanit varmaan vuoden verran. Ihmisenä hän kuitenkin paljastui super hyper mustasukkaiseksi, jopa niin että kauppakäynnin kestäminenkin aiheutti riidan ja epäilyn siitä että käynyt vieraissa. Hän ei viihtynyt luonnossa ja mökillä, joten en siis pystynyt toteuttamaan harrastuksiani kalastusta ja metsästystä. Suhde jesti 2v, jonka jälkeen totesin että entinen suhde oli sittenkin parempi. Löysin uuden jonka kanssa kaikki sujuu eli kolmas kerta toden sanoo piti paikkansa.
Kolmannen kanssa seksi on myös hyvää? Kauan tämä kolmas suhde on nyt kestänyt?
Kolmannen kanssa seksi oli ja on edelleen parempaa kuin kahden edellisen kanssa yhteensä ja suhde on kestänyt 7v.
Monesti lähtijä katuu sitä että hoiti eron vähemmän kauniisti, ei itsessään sitä eroa. Tämä riippumatta siitä kestääkö uusi suhde vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Monesti lähtijä katuu sitä että hoiti eron vähemmän kauniisti, ei itsessään sitä eroa. Tämä riippumatta siitä kestääkö uusi suhde vai ei.
Ja joskus erotaan ja kadutaan eroa itse siitä ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen lähtenyt suhteesta uuden ihastuksen takia mutta en ole sitä päivääkään katunut. Nyt olen tuon ihastuksen kanssa naimisissa, kohta tulee 13v täyteen ja meillä on neljä kaunista lasta.
Miksi lasten ulkonäkö on aina mainittava, nostaako se heidän arvoaan?
Mistä sen sitten tietää että toinen roikkuu vielä vanhassa?