Lue keskustelun säännöt.
Puolison pakonomainen siivoaminen
04.11.2021 |
Puolisoni siivoaa pakkomielteisesti koko ajan kotona ollessaan. Olemme lapsiperhe joten siivoaminen on välillä kuin tekisi lumitöitä lumimyrskyssä. Meiltä on alkanut jäädä välistä kivoja juttuja kuten retkiä, koska hän jää mieluummin kotiin siivoamaan.
Yritän tehdä perussiivouksen päivittäin jotta elämämme olisi rauhallista. Mies lähettelee minulle töihin kuvia lapsen pöydälle jättämästä murokulhosta tai ruuanjämistä tiskialtaassa. Samalla hän syyttelee minua koska en ”vaadi lapsia siivoamaan”.
Mies on useimmiten pois kotoa töissä tai muualla joten olemme lasten kanssa keskenään. Vahdin lasten sotkuja kyllä ja pyydän heitä siivoamaan mutta usein kiireessä jotain unohtuu, esim. aamuisin.
Olen huolissani siitä että siivous on muuttunut pakkomielteiseksi. Mies pesee esim seiniä jos ei muuta keksi. Siivoaa myös vaikka olisin juuri siivonnut.
Nyt alkanut puhua erosta koska olen ”epäsiisti”. Ihmettelen todella mitä tämä voi olla, onko sekoamassa. Toki meistä hän on aina ollut siistimpi ja minä leväperäisempi mutta lasten myötä tämä on jotenkin riistäytynyt käsistä eikä meillä enää muuta tehdä kuin siivota. Imuroin n. kolmesti viikossa, pesen vessan kaksi kertaa ja tiskiallas on aina tyhjä. On myös kokopäivätyö ja lapset. Olen huomannut etten enää ole onnellinen ja kärsin suunnattomasti miehen pakkomielteestä, jota hän ei itse myönnä.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Kommentit (43)
Huomasitteko: jos Ap olisi mies, täällä olisi heti vastattu, että jätä se siivoushullu akka. Mutta kun Ap on nainen, niin hirveästi tulee heti psykologista yritä-sitä ja yritä-tätä -neuvoa. Koska naisen on aina yritettävä, ja kuunneltava sitä haukkumista mitä mies harrastaa????? Epäreilua!
Ap: muuta lasten kanssa pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös siellä pääministeriperheessäkin ollut jotain tällaista toimintaa?
Mietin ihan samaa kun näin tän ketjun, psykoosiin viittaa.
Aloittaja ansaitsee parempaa elämäänsä. Ihan pokkana voit sanoa miehelle että tämä ei käy, nämä sinun vaatimukset on kohtuuttomia, minä en suostu. Vedät omat rajat. Voit sanoa että siivoat puolet talosta kerran viikossa ja päivittäin jotain pientä lasten jäljiltä. Jos tämä ei miehelle kelpaa hänen sopii hakea avioeroa. Kerro vielä nätisti että sinua huolestuttaa miehen vointi. Tuollainen pakko-oireiden häiriö pitää hoitaa lääkärissä. Mies menee lääkäriin tai ei, se on sitten hänen asiansa. Mutta siis pelasta itsesi ja lapset.
Tulee pahenemaan ja tuossa miehen käytöksessä on vähän sairauden piirteitä. Ei kunnioita sinua ja sinun aikaa vaan marttyyrimaisesti yrittää näyttää sinulle miten sinun pitäisi aikaasi käyttää. Kokeneena saman, sanon, että lähde, et menetä mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan mun mieheltä, joskaan hän ei ole ihan yhtä pakkomielteinen. Olen kyllä itsekin tosi siisti, mutta tosiaan kuten sanoit, niin pikkulapsiperheessä ei siivoaminen kyllä tekemällä lopu. Tässä saisi kulkea rätti kädessä joka sekunti, jos haluaa että siisteystaso on samaa kuin sinkulla aikuisihmisellä. Alussa se ahdisti minuakin, mutta lopulta annoin periksi ja opin sietämään sitä, että ajoittain on sekamelskaa. Mies sättii minua kanssa joka ikisestä asiasta, mitä lapset ovat jättäneet ja juurikin lähettelee noita kuvia. Jynssää paikkoja puoleen yöhän ja tekee suorastaan aivan turhaakin työtä välillä. Nykyään kun motkottaa, niin vastaan vaan, että se tekee ketä haittaa.
"Mies on sitä mieltä että olisi onnellinen jos minä vain siivoaisin tarpeeksi hyvin."
😅😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jonkin tyyppiseltä ahdistukselta, jota yrittää siivoamisella hallita. Onko mies siis töissä? Puhutteko siis elämästä yleensä ollenkaan? Onko hänellä kaikki ok, onko tyytyväinen elämäänsä? Vaikeaahan tuota on arvuutella, mutta jos on pakonomaista, niin voisikohan vain yleisen pariterapian avulla saada pureuduttua tähänkin ongelmaan. Jos menisitte yhdessä, mutta et varsinaisesti sanoisi siivousta syyksi miehelle vaan että haluat parantaa parisuhdetta. Kyllähän tuokin sitten puheeksi tulee.
Jos saman katon alla asuvilla siisteystavat ja käsitykset siisteydestä ja hygieniasta ovat kovin erilaiset niin yhdessä asuminen alkaa vähitellen ahdistaa. En voisi ikinä asua saman katon alla sellaisen ihmisen kanssa joka ei esimerkiksi pyyhi jälkiään wc:ssä ja kylpyhuoneessa ja keittiökin jää hänen jäljiltään aina likaiseksi ja sotkuiseksi eikä likapyykkikään kulkeudu sinne minne pitäisi. Kotona noudatettavat siisteys- ja hygienia-asiat on puhuttava selviksi ennen yhteen muuttoa.
Mitenhän lie asia ratkennut, kun aloitus on vuodelta 2021 ?
Ajankohtaista tietysti joillekin aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vain on sottapytty eikä ymmärrä sitä.
Kun mies käyttäytyy kuin nainen niin se on yhtäkkiä huolestuttavaa ja hän on sekoamassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo on samanlainen. Koko elämä menee talon sisällä, vaikka asutaan maalla, olis peltua ja mettää. Jos tulisi avuksi pihalle, voitaisiin jotain järkevää tehdä. Mutta ei, koko ajan pitää siivota jotakin. Ikkunoita jos ei muuta, ja niitä meillä riittää. Se on kontrollia, vallanhalua. Marttyyrinä heti jos etteisessä on saappaan jälki.
Mehän kuullaan tästä vain ap:n puoli tarinasta, eikä tiedetä oikeasti kuinka possu ap on ja kuinka possuksi opettaa lapsiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha aloitus, mutta minä olen tuollainen pakkomielteusesti siivova henkilö. En kyllä suutu kumppanilleni siitä, että hänen jäljiltään paikat eivät ole tip top. Oikeastaan päin vastoin, hänen sotkemisensa ansiosta minulle riittää enemmän siivottavaa. Touhu ei tunnu niin pakkomielteiseltä, kun oikeaa siivottavaa sen sijaan, että siivoaisin valmiiksi siivottua asuntoa.
Yritän myös vähän salailla tätä käytöstäni, mutta kun kumppani on pidemmän aikaa pois, siivoan sitten senkin edestä. Siis siihen tyyliin, että irrottelen listat, jotta pääsen pesemään lattiat ja seinät niiden alta jne.
Oma touhuni ei ole tervettä ja tiedostan tähän toimintamalliin johtaneet syyt. Vahvasti veikkaan, että myös aloittajan miehellä on joku ongelma jonka oireena tuo siivoaminen on.
Monet sottaiset ihmiset eivät lainkaan hahmota olevansa sottaisia, ovat kasvaneet sottaisten ihmisten parissa sottaisessa kodissa.
Aina sekoitetaan perussiivous ja ylläpitosiivous. Perussiivous on perusteellinen,säännöllisesti ajoitettu siivous. Ylläpitosiivous on päivittäistä, perussiivouksen jälkeen ylläpidettävää siivouksen tasoa, jolla saadaan pidettyä tilat sellaisina, ettei perussiivous muodostu ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Aina sekoitetaan perussiivous ja ylläpitosiivous. Perussiivous on perusteellinen,säännöllisesti ajoitettu siivous. Ylläpitosiivous on päivittäistä, perussiivouksen jälkeen ylläpidettävää siivouksen tasoa, jolla saadaan pidettyä tilat sellaisina, ettei perussiivous muodostu ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi.
No moni ei tee sitä ylläpitosiivousta ollenkaan. Esimerkiksi anoppini antaa kaiken levitä lääväksi ennen kuin sitten pukee siivousliinan päähänsä ja siivoaa touhuten jotain. Sitä ennen vaatteet jää kasoiksi lattioille, tahrat pinnoille, roskat lojumaan jne.
Inhoan käydä anoppilassa tuon takia.
"Olisin onnellinen jos sinä vain siivoaisit oikein" kertoo kaiken oleellisen. Oman onnellisuuden ulkoistaminen toisen ihmisen tekemisten varaan ei tule koskaan toimimaan.
Ymmärrän kumpaakin osapuolta, on kuitenkin hyvä että puolisokin pitää siisteydestä, Tarkkuus ja jämptiys auttavat ylläpitämään järjestystä ja tämä helpottaa siivousta ja jokapäiväistä arkea. Päivittäinen tiski- ja pyykikonerumba on parempi kuin antaa asioiden kasaantua. Kun tekee päivittäin heti alta pois pääasiat, siivoaminen ei kuormita. Tavarat paikoilleen, tiskit, pyykit, roskat hoidetaan.
Yritä parhaasi mukaan ylläpitää siisteyttä, ap - sillä osoitat kunnioittavasi kumppanisi tunteita. Se tässä on tärkeintä. Ihmisen täytyy elämässään kehittyä.