Häpeäkohtaukset

Kiintymyssuhdeteorian mukaan ihmisellä kehittyy vauvana vuorovaikutuksessa kaksi asiaa, luottamus ja häpeä. Mikäli tarpeisiin ei vastata asiaankuuluvasti, saa häpeä ylivallan ja varhaislapsuuden kokemukset heijastuvat elämään enemmän tai vähemmän. Oletko käsitellyt terapiassa lapsuuttasi, vuorovaikutussuhteita lähimmäisiin sinua hoitaneisiin henkilöihin?

Olen käsitellyt. Ja juurikin tullut hämäriä tunnemuistoja (en voi todistaa oikeiksi), että minut on jätetty yksin pimeään itkemään. Neuvolan ohje on ollut ruokkia 4tunnin välein lasta. Tuntuu myös, että vanhemmat eivät halunneet tyttölasta vaan lellivät veljeäni. Jokin syvä häpeä siitä, että olen tyttö/nainen.

Käsittele lisää

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 20:15"]

Käsittele lisää

[/quote]

Sepäs se.. kun on alkanut terapiassakin hävettää niin, etten saa sanottua asioitani. Tiedän tarkalleen, mistä on kysymys mutten saa suuta auki. Ja tekisi mieli perua aika ja valehdella olevani sairas.. hävetä kotona peiton alla.

Ilmoitettu asiattomaksi. T Varamode

Olen käynyt samaa läpi aiemmin. Luin muistaakseni skeematerapiasta, että potilaan tunnemuistoissa on useimmiten totta se tunne itsessään, vaikka joku yksityiskohta olisi värittynyt tai sekoittunut muistoissa.
On hylätty, on yksin, pelkää ym. Tämä siis tapahtunutta, vaikka tilanteet voi muistoissa sekoittua. Itsekin vielä työstän lapsuuttani jonkin verran, mutta ihan keskeistä edistymisen kannalta oli se tunteiden läpikäyminen
Ei riitä, että älyllisesti ymmärtää jotain kaltoinkohtelua lapsuudestaan, se tunne pitää elää läpi, jotta voi toipua. Se on helvetin rankkaa, mutta mahdollistaa paranemisen ja ihan uusi elämä voi aueta, kun sen kaiken saa pois itsestään. Ole itsellesi myötätuntoinen, anna sitä huolenpitoa ja empatiaa, jota et lapsena saanut. Lohduta, silitä, ja hyväksy itsesi myös heikkona ja avuttomana. Se helpottaa kyllä. Itse itkin kanssa kuukausia, oli vähän patoutunut tunteita, nyt olen jo valoisammalla puolella. Tosi paljon voimia sinulle.

MItä siellä valoisalla puolella on?

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 20:19"]Ilmoitettu asiattomaksi. T Varamode
[/quote] ilmoitin sut asitto asiattomaksi.

En jaksaisi... tekee mieli vaan lopettaa koko terapia. Hävetä omassa liemessäni.

Vaikka kuinka häpeäisit itseäsi, aina on joku joka pitää sinusta.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 20:19"]Ilmoitettu asiattomaksi. T Varamode
[/quote]
Hanki elämä, senkin mielensäpahoittaja

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 20:26"]

Vaikka kuinka häpeäisit itseäsi, aina on joku joka pitää sinusta.

[/quote]

Ei auta, jos itse häpeää

Valoisalla puolella on se, että pystyy kokemaan iloa elämästään ja tulemaan toimeen itsensä kanssa. Katsomaan peiliin ja hymyilemään. Jos ei ole edes omat vanhemmat rakastanut, niin ei ole sen jälkeen ihan helppoa hommaa tuo ihmisarvon kehittäminen tyhjästä:) t:7

Av:lla voit projisoida häpeäsi muihin, haukkua vaikka WT:t...

Peru terapia

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 20:34"]

Valoisalla puolella on se, että pystyy kokemaan iloa elämästään ja tulemaan toimeen itsensä kanssa. Katsomaan peiliin ja hymyilemään. Jos ei ole edes omat vanhemmat rakastanut, niin ei ole sen jälkeen ihan helppoa hommaa tuo ihmisarvon kehittäminen tyhjästä:) t:7

[/quote]

miten kehitit??

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 04:28"]

Ei kun vaan psyykkaat ittes, että perhana oon ansainnut elämän ilman häpeää!!

[/quote]

MITEN??

onko se niinkuin paniikkikohtaus?

Täh

Tuolla on hyvä artikkeli aiheesta:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079

Pystytkö kertomaan terapeutillesi että koet juurikin häpeää? Ymmärtääkseni tämä aspekti on jäänyt vähän heikolle aikaisemmin psykologiassa, mutta siihen on alettu kiinnittää enemmän huomiota.