Lue keskustelun säännöt.
En kykene nauttimaan elämästä sinkkuna
16.01.2015 |
Olen 26-vuotias nainen, ja uskon olevani läheisriippuvainen. Kitkutin tämän vuoksi huonossa suhteessa paljon kauemmin kuin olisi kannattanut, ja lopputulos on se, että olen nyt tuore sinkku. Yllättävän helposti ero kuitenkin lopulta tapahtui, koska alitajuisesti käsittelin sitä varmasti jo pitkään etukäteen. Ex-mieheni oli lopulta niin eri ihminen kuin tavatessamme, että en mitenkään enää olisi voinut jäädä. Suurin ongelma oli hänen alkoholinkäyttönsä, jota hän ei saa hillittyä.
Olen teinistä saakka ollut aina parisuhteessa, koska en osaa olla yksin. En ole välittänyt ensisijaisesti kumppanin sopivuudesta, vaan tärkeintä on ollut että aina on joku. Nyt olen yksin, ja tunnen pelkoa ja kuvotusta joka päivä asian johdosta. Nukahdan illalla ajatukseen, että olen yksin, ja herään sama ajatus mielessäni.
Olen koulutettu, työssäkäyvä nainen, ja pärjään mainiosti yksin taloudelliselta kannalta. Mutta jostain syystä en näe elämälläni mitään arvoa, jos en voi saada rakkautta ja perhettä. Enkä haluaisi olla vanha äiti, ja olen nyt jo 26, täytän tänä vuonna 27! Tiedän, että nyt viimeistään olisi pakko keskittyä ensisijaisesti miehen luonteeseen ja yhteensopivuuteen, jotta voisin löytää jotain oikeasti hyvää ja pysyvää. Mutta mistä niitä miehiä löytää? Nettimaailma on kokeiltu, huonoin tuloksin.
Koen, että minulla olisi oikeasti paljon annettavaa. Olen rakastava ihminen, sekä fiksu ja joustava. Huumorintajuinenkin. Ainut ongelma elämässäni on läheisriippuvuus ja kyvyttömyys olla onnellinen yksin. Olen jopa jättänyt minimiin varattujen ystävien kanssa kommunikoimisen, koska jokainen viittaus muiden parisuhteisiin, jokainen kihlasormus toisten käsissä, tuntuu pilkkaavan minua. Tiedän, että ajatustapani on aika sairas, mutta näin minä toden totta oikeasti tunnen. En ole onnellinen näin! Enkä tiedä, miten edetä elämässä, sillä en halua hypätä uuteen suhteeseen ennen kuin olen enemmän sinut itseni kanssa, ja toisaalta haluaisin tutustua uusiin miehiin, jotta olisi edes mahdollisuus löytää uusi kumppani, mutta ei niitä uusia miehiä niin vain tavata kassajonossa tai kirjaston palautusautomaatilla!
Kommentit (9)
Tule minun luokseni niin tehdään lapsia ja kasvatetaan ne hyvin ja jäädään eläkkeelle ja kuollaan yhdessä onnellisina loppuun asti, Mites ois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata luopua tuosta nettimaailmasta, naisena pystyt kyllä sieltä hakemaan niin pitkään potentiaalisia deittejä kuin vain tarvis. Kannattaa vain mahdollisimman montaa tavata livenä kahvilla yms eikä pitää liian tiukkaa seulaa siihen alkuun. Kyllä netissä on fiksujakin miehiä mutta jotkut eivät osaa markkinoida itseään. En itse osaa kuvitella mitään realistisempaa keinoa uuden kumppanin löytämiseen, vaihtoehtona on vain baarit mutta siellä ei ole minun tyylisiä henkilöitä. Harrastukset ei oikeasti ole hyvä tapa tavata miehiä, pitäisi harrastaa jotain vähän miehisempää touhua :D
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 16:45"]Mutta mistä niitä miehiä löytää? Nettimaailma on kokeiltu, huonoin tuloksin...
...mutta ei niitä uusia miehiä niin vain tavata kassajonossa tai kirjaston palautusautomaatilla!
[/quote]
Onko sinulla mitään harrastuksia tai muita kiinnostuksen kohteita, joihin liittyvissä paikoissa ja tapahtumissa voisi olla potentiaalisia saman kiinnostuksen jakavia ehdokkaita?
No mulla on vähän sama, tosin olen mies ja vielä vanhempi.
Tarve rakastaa on ajoittain niin kova, että kiinnyn sijaistoimintona jopa tv-sarjojen naishahmoihin, haikea olo kun joku hyvä sarja päättyy.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 16:45"]Mutta mistä niitä miehiä löytää? Nettimaailma on kokeiltu, huonoin tuloksin...
...mutta ei niitä uusia miehiä niin vain tavata kassajonossa tai kirjaston palautusautomaatilla!
[/quote]
Onko sinulla mitään harrastuksia tai muita kiinnostuksen kohteita, joihin liittyvissä paikoissa ja tapahtumissa voisi olla potentiaalisia saman kiinnostuksen jakavia ehdokkaita?
[/quote]
Minulla on muutama harrastus, joiden parissa tapaan suuren määrän ihmisiä joka viikko, mutta lähes kaikki ovat naisia :( Olen kiinnittänyt jokaiseen mukavan oloiseen mieheen huomiota, mutta tässä iässä alkaa kiusata myös seuraava ongelma: lähes jokaisella on jo ollut sormus sormessa. Jos jollain on ideoita, missä harrastuksissa voisi tavata miehiä, niin kertokaa! En ole kovin urheilullinen, joten esim. ensimmäisenä mieleen tulevat itsepuolustuslajit tai vastaavat eivät ehkä toimisi kohdallani :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, sama ongelma. Vailkka ei se parisuhde ole mikään onnellisuustaikanappi, tietenkään. Sinkkuus on vain niin v-n tylsää etten jaksa. Ja olen ollut sinkkuna noin... 2 kk nyt? :-) liikaa :D
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 17:16"]Huoh, sama ongelma. Vailkka ei se parisuhde ole mikään onnellisuustaikanappi, tietenkään. Sinkkuus on vain niin v-n tylsää etten jaksa. Ja olen ollut sinkkuna noin... 2 kk nyt? :-) liikaa :D
[/quote]
No mitä, alapeukuttaja? Minulle 2 kk on pitkä aika tylsää sinkkuelämää. Olen tosin aktiivinen netissä ja katselen miehiä "tuu jutteleen!" -katseella, mutta vielä se ei ole toiminut ):::::
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa,a itse en ollut vielä 25 -vuotiaana edes seurustellut kekenkään kanssa. Mitä tarkoitit, että nettimaailma on jo nähty. Pelkästään Suomi24.fi palvelimellakin on tällä hetkellä useampi sata miestä etsimässä kumppania itselleen... Kyllä minäkin olen sinkku ja yli kolmenkymppinen (30 -vuotias) ja kyllä minäkin toisinaan pelkään, että en löydä ketään itselleni sopivaa, kun asun vielä melko syrjässä ja toimeentuloni ei ole erinomainen, se on vain hyvä, tai keskinkertainen. Ulkonäöltäni en ole jääkiekkoilija, tai kiiltokuvapoika. Koulutustausta normi korkeakoulu -tutkinto. (Tuntuisi hölmöltä alleviivata koulutustani, kun lähes kaikilla läheisilläni on samantason tai hieman parempi koulutus kuin itsellänikin).
-Toisaalta uskon siihen, että mieluummin olen yksin kuin huonossa parisuhteessa... Se, mikä kai minulla on etuna, kuten muillakin miehillä on se, että teoriassa voinen saada myöhemminkin lapsia. Mutta toisaalta en haluaisi olla isoisä iässä siinä vaiheessa, jos lapsen saamisen ihme osusis omalle kohdalleni. Mutta ensin tarvitsisis löytää "se", jolla olsi suunnilleen samanlaisia suunnitelmia ja haaveita tulevaisuuden suhteen ts. lapselle äiti. - Niin epätoivoinen en ole, että haluisin saada esimerkiksi lapsen yksin adoptoimalla. (- Tiedän; Pelkästään viimeisen sanomalla ( mies+ lapsen yksin adobtointi) saa kokemukseni mukaan osan ihmisistä ajattelemaan ja syyttämään, että minun täytyy olla vähintään keroutunut perverssi, kun en ymmä'rrrä, että lapsi tarvitsisi rinnalleen aina äidin).
Kaikki eivät löydä kumppania.