Te jotka tunnette läheisesti skitsofreniaa sairastavia

Tuommoisista salaliitoista ja erityistehtävistä ja vainoojista se skitsofreenikko psykologituttunikin puhuu.

Sinä nuori skitsofreenikko. Eikös kannattaisi hakeutua kumminkin juttusille lääkärin kanssa. Vai onko riskinä, että menetät ammattisi?
Tuttavani oli valmis luokanope, kun sairastui skitsofreniaan. Se oli vielä töissä jossain maaseutukouluissa, kunnes rehtorit hommas sen hoitoon ja jäi eläkkeelle noin 26-vuotiaana.-

2

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 20:57"]Sinä nuori skitsofreenikko. Eikös kannattaisi hakeutua kumminkin juttusille lääkärin kanssa. Vai onko riskinä, että menetät ammattisi?
Tuttavani oli valmis luokanope, kun sairastui skitsofreniaan. Se oli vielä töissä jossain maaseutukouluissa, kunnes rehtorit hommas sen hoitoon ja jäi eläkkeelle noin 26-vuotiaana.-
[/quote]

Mitä saisin siitä, että juttelisin lääkärin kanssa? Minut vain vietäisiin osastolle ja pumpattaisiin täyteen lääkkeitä. Ketipinoria kokeiltiin masennukseen (harhoista en ole sanonut mtn), mutta ei kiitos neuroleptilääkitystä minulle. Ei ole riskiä menettää ammattia, opiskelen vasta :)

- 38 -

Mietin, että ennen oli kaikkien kannalta parempi, että mt-potilaat olivat laitoksissa, jos outo käytös ei lopu. Miettikää, miten ahdistavaa sukulaisille, kun he saavat olla jatkuvasti huolissaan, kun ei suostu lääkkeisiin ja on aivan harhainen ja pääatetään laitoksesta vaan pois ilman pakollista säännöllistä hoitokäyntisysteemiä edes.

2

Ex-anoppi on skitsofreenikko. Käsittääkseni lääkitys pitää taudin kurissa, mutta aika epävakaata toimintaa hällä on silti... Yhtenä päivänä meinaa ottaa avioeron, seuraavana päivänä onni taas kukoistaa (eroon olisi siis ihan syytä, mies on karmea). Käyttää nykyään liikaa alkoholia ja soittelee lapsilleen kännissä. Saattaa selvinpäinkin laittaa omituisia viestejä tyyliin "missä olet, onko kaikki hyvin", vaikkei mitään syytä huoleen olisi. On myös joskus yrittänyt soitella minulle, en ole vastannut, koska mitään normaalia asiaa hänellä ei kuitenkaan ole.

Noin muuten on mukava ja kiltti nainen. Epäilen, että sekopäinen aviomies on edesauttanut tätä sekoilua... Sääliksi käy. Toivon vain, että hän tajuaisi ottaa eron miehestään niin elämä ehkä menisi edes jotenkin raiteilleen. Nyt he elävät sossun rahoilla eivätkä tee mitään järkevää, oleskelevat vaan ja miettivät, miten kuluttaisivat päivät.

Voisiko lääkäriltä tulla neuvontaa? Tilasi voi pahentua ja sitten et ehkä itse enää tajua hakea apua. Tuttavallanikin se alkoi pikku hiljaa. Ihan ekaksi hän kuuli ikään kuin joku huohottaisi vieressä kävellessään. Hän oli normaalin oloinen tuosta vielä 10 vuotta ja toimi lääkärinä. Sityen alkoi puhua vainoomisista, teksteistä kallioissa jne. Pakotin hänet hoitoon. Tuli työkuntoon kymmeneksi vuodeksi ja sekosi sitten täysin. Pakotin sitten veljensä viemään hänet sairaalaan. Enää ei toipunut. Ollut jo 5 vuotta työkyvytön ja lääkkeitä ei suostu syömään. Valtavat pelkotilat hänellä koko ajan. Todella kärsii peloistaan.

2

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 21:22"]5, millainen sitten on pienten lasten kanssa...? ap
[/quote]
Kiinnostaa minuakin, en itse ainakaan kokenut tällaista sukulaista "pelottavana". Lapsena on avoimempi ja hyväksyvämpi erilaisuutta kohtaan ja varmaan hänkin sen vaistosi.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 21:06"]

Mietin, että ennen oli kaikkien kannalta parempi, että mt-potilaat olivat laitoksissa, jos outo käytös ei lopu. Miettikää, miten ahdistavaa sukulaisille, kun he saavat olla jatkuvasti huolissaan, kun ei suostu lääkkeisiin ja on aivan harhainen ja pääatetään laitoksesta vaan pois ilman pakollista säännöllistä hoitokäyntisysteemiä edes.

[/quote]

Jaha. Sinä siis ollisit laittamassa kaikki mt-potilaat laitoksiin. Melkoinen määrä ihmisiä häviäisi ihan merkittävistäkin tehtävistä, mikäli näin toimisimme. 

Suurin osa mt-sairaista HALUAA parantua ja elää ihan tavallista elämää. Sellaista kuin sinäkin. Etkö soisi sitä heille?

Tuo osa, jotka eivät halua lääkitä itseään tai joille ei (vielä) ole löytynyt sopivaa lääkitystä (usein joudutaan kokeilemalla etsimään sopiva lääkitys ja se voi viedä piedemmän ajan), on melko pieni. 

Olet nyt tuomitsemassa laitokseen ihmisiä, jotka eivät sinne kuulu. Eikö omatuntosi kolkuta vai eikö järkesi toimi?

Sen sijaan, että tällä tavalla tuomitaan osa ihmisistä, tulisi meidän puolustaa heidän oikeuttaan hyvään hoitoon. Sellainen pitää sisällään muutakin kuin lääkkeet. Terapian on osoitettu olevan monessa tapauksessa tehokkaampaa kuin pelkkien lääkkeiden syöttäminen. Varsinkin nuorten kohdalla.

Tämä on kustannuskysymys, johon tarvitaan poliittista tahtoa. Yhteiskunta ei jätä hoitamatta syöpäpotilaita,miksi sittten mt-potilaat tulisi jättää asianmukaisen hoidon ulkopuolelle. Kyse on silloinkin usein fysiologisesta poikkeamasta, näissä tapauksissa se poikkeama on aivoissa, joka on yksi elimistämme.

anopilla on skitsofrenia.

Haluan siis ne mt-ongelmaiset hoitolaitokseen, jotka elävät erittäin harhaisina. Nyt heidät vapautetaan liian helposti. Tuttavani perhe on erittäin huolissaan yksin asuvasta sekaisin olevasta mt-potilaasta, joka halusi ja pääsi pois laitoksesta. Ne ei siellä ymmärtäneet, miten sekäisin on, kun ei siellä juiri puhunut, kun pelkäsi hoitohenkilökuntaa.

Kaverini oli mielisairaalassa ja vapautettiin "tervehtyneenä" paperien mukaan. Meni kotiinsa ja istui lattialle ja kuoli ravinnon puutteeseen. Oli alle kolmikymppinen.
Sukulaiset (kaukaiset, sillä ei ollut lähisukua hänellä) ja naapurit luulivat hänen olevan turvassa laitoksessa. Pari kuukautta oli asunnossa kuolleena. Kamalaa. Niin jättivät heitteille ilman jälkihoitoa.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 21:13"]Voisiko lääkäriltä tulla neuvontaa? Tilasi voi pahentua ja sitten et ehkä itse enää tajua hakea apua. Tuttavallanikin se alkoi pikku hiljaa. Ihan ekaksi hän kuuli ikään kuin joku huohottaisi vieressä kävellessään. Hän oli normaalin oloinen tuosta vielä 10 vuotta ja toimi lääkärinä. Sityen alkoi puhua vainoomisista, teksteistä kallioissa jne. Pakotin hänet hoitoon. Tuli työkuntoon kymmeneksi vuodeksi ja sekosi sitten täysin. Pakotin sitten veljensä viemään hänet sairaalaan. Enää ei toipunut. Ollut jo 5 vuotta työkyvytön ja lääkkeitä ei suostu syömään. Valtavat pelkotilat hänellä koko ajan. Todella kärsii peloistaan.
[/quote]

Jos tarkoitat minua, numero 38:sia, niin tuskin tulisi mitään uutta neuvontaa :) Olen lukenut oikeastaan kaiken käsiini saadun suomenkielisen kirjallisuuden skitsofreniasta, ja osan kirjallisuudesta myös enkuksi. Luen ihan älyttömästi kirjoja. Minä kuulen jo nyt huohotusta :D Ja askelia, kuiskintaa, ääniä. Minulla on kyllä ympärillä ihmisiä, jotka tietävät milloin menee yli.

Nuori skitsofreenikko, oletko lukenut Keroputaan mallista? Samaa toimintatapaa toivoisin mt-puolelle ympäri Suomea. Avointa keskustelua, erittäin vähän lääkkeitä, kuntoutumisennuste huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa.
Hanki itsellesi apua nyt, kun se on vielä mahdollista.

Joku ehti jo haukkua koiranomistajan. Koirat havainnoivat ihmisten eleitä ja liikkeitä. Psyykelääkkeiden käyttö tai psykoosi voi saada ihmisen liikkumaan koiran silmissä erittäin epätavallisesti ja siksi jotkut koirat reagoivat kielteisesti mt-kuntoutujiin.

Up

Mielenterveyshoitajana olen päivittäin tekemisissä myös skitsofreniaa sairastavien kanssa. Kaikille on yhteistä epäluulo muita ihmisiä kohtaan. Kuvittelevat esim. jonkun hoitajan olevan Saatana ja välttävät hänen seuraansa Harrastavat yksinpuhelua eli puhuvat itsensä kansa, myönnettäköön, että se on toisinaan pelottavaa kuultavaa, varsinkin jos vihapuhe kohdistuu johonkin toiseen asukkaaseen tai hoitajaan. Yhteistä on myös huono itsetunto, nuoret kauniit harjoittelijat saavat tuta kateuden puheissa ja teoissa. Osa saattaa esim. syödä omaa ulostettaan tai tehdä mitä ihmeellisimpiä asioita, juoda tiskivettä tms.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 22:04"]Nuori skitsofreenikko, oletko lukenut Keroputaan mallista? Samaa toimintatapaa toivoisin mt-puolelle ympäri Suomea. Avointa keskustelua, erittäin vähän lääkkeitä, kuntoutumisennuste huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa.
Hanki itsellesi apua nyt, kun se on vielä mahdollista.
[/quote]

Lyhyellä perehtymisellä vaikuttaa ihan ok:lta, mutta haluaisin pitää läheiseni erossa mun pään sisäisistä jutuista. Mitä luin, niin muutamaankin otteeseen mainittiin, että mukaan otettaisiin mielellään potilaan (vai miksi sitä kutsutaankaan) läheiset.

- 38 -