Auttakaa, 3v itkee jo illalla että ei halua päiväkotiin.

Puuhaatte illan kaikkea kivaa yhdessä, halitte paljon ja unohdatte jutun. Tai sit yrität kysellä miksi ei halua mennä ja selvittää asiaa lapselle. 

Koita lahjoa? Muista puhua aina positiiviseen iloiseen sävyyn hoitoon menosta. Lainatkaa kirjastosta kirja joka kertoo uudesta päiväkodista tai etsi jostain ohjelma joka kertoo päiväkodin aloituksesta, puhukaa asiasta paljon, käykää läpi päiväkodin päivärutiineja ,kerro että se menee nopeaan ja sitten äiti tulee hakemaan. Kun viet lapsen ole nopea, sano reippaasti hyvää päiväkotipäivää ja heippa sitten pika pikaa ulos. Kysele päivän jälkeen mitä kivaa tekivät ja myös oliko jotain kurjaa. Kehu lasta ja sano että oli kuulemma hyvin pärjännyt siellä, lapsi saa kehuista itsevarmuutta.

Toivottavasti  lapsesi sopeutuu pian. Omani saavat olla kotihoidossa kun olen perhepäivähoitaja joten kokemusta on vain hoitotätinä tästä asiasta.

Yritä kiinnittää huomio muualle. Lue iltasatu ja laita nukkumaan. Väsyneenä lapset yleensä ränkkää hoitoon menosta, meilläkin. Meillä kesti hoitoon tottuminen 4kk ja vieläkin saattaa välillä itkeä jopa aamulla hetken. T:4v:n mami

Olette ihan alussa vasta. Ihan sama juttu oli meilläkin. Nyt menee vuoden jälkeen rutiinilla jo mutta yhä tietenkin olisi mieluummin kotona. Kannattaa kysellä, miksi ei halua. Samoin hoitajilta, että miten heidän mielestään päivät sujuvat. Todennäköisesti kyse on vain siitä, että lapsi olisi mieluummin kotona vanhemman kanssa kuin vieraiden kanssa päikkärissä.

Eikö nyt kannata ensin selvittää että miksi ei halua? Sitten voi sen kautta selittää. :)

Aloittiko lapsi siis hoidon ihan ensimmäistä kertaa? Se hoidon aloittaminen voi olla iso shokki pienelle ihmiselle, joka on saanut elää omaan tahtiinsa, nukkua kun väsyttää, leikkiä kun on virkeä jne. Jo pelkästään se melu ja ryhmässä toimiminen (kolmevuotiaat eivät ole vielä niin sosiaalisia, etteikö ryhmässä olisi tönimistä ym.) vie lapselta voimia.  Voi mennä viikkoja kuukausia ennen kuin lapsi sopeutuu. Kannattaa pyytää henkilökunnalta vasu-keskustelu tähän hoidon aloitukseen, että voitte yhdessä käydä läpi sitä lapsen päivää ja niitä hetkiä jotka on lapselle hankalia.

Meillä toinen lapsi meni päivähoitoon 5-vuotiaana ilman mitään ongelmia, mutta 2,5-vuotiaana hoitonsa aloittanut lapsi ei meinannut millään sopeutua. Nykyään menee hoitoon pienen protestoinnin kanssa, mutta ei siis milloinkaan innokkaasti. Kaikki on kokeiltu, mutta lapselle se iso ryhmä vaan on liikaa, hän on sellainen lapsi joka kaipaa myös omaa aikaa ja hiljaisuutta.

Miksi ei halua mennä? Ovatko toiset lapset olleet ikäviä häntä kohtaan, vai mikä siinä on lapsen mielestä kamalaa?

Meillä lapsi itki pari kuukautta joka aamu päiväkotiin viedessä, kunnes kysyin häneltä olisiko helpompi jäädä, jos minä olisin aamulla hetken hänen kanssaan siellä. Lapsi vastasi joo, ja sitä sitten heti seuraavana aamuna kokeiltiin. Jäin ehkä viideksi minuutiksi seurailemaan lapsen touhuja ja sitten sanoin, että nyt äiti lähtee töihin. Lapsi vilkutti iloisesti heipat eikä sen koommin ole ollut mitään hankaluuksia hoitoon jäämisessä. Lapseni oli tuolloin juuri sen kolme vuotta, eikä ollut koskaan aikaisemmin ollut missään hoidossa. Toki joskus on päiviä, ettei huvittaisi mennä, mutta sehän nyt kuuluu normaaliin arkeen. Ei minuakaan aina huvita lähteä töihin.

Missä nämä kommentoijat ovat silloin, kun päivähoitoa kritisoidaan? :-O Kaikkien päiväkotihoitoa puolustavien lapset ovat silloin aina siinä kodinomaisessa unelmapäiväkodissa, jossa tuntuvat viihtyvän paremmin kuin kotona vanhempiensa kanssa... :-O

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 20:56"]Missä nämä kommentoijat ovat silloin, kun päivähoitoa kritisoidaan? :-O Kaikkien päiväkotihoitoa puolustavien lapset ovat silloin aina siinä kodinomaisessa unelmapäiväkodissa, jossa tuntuvat viihtyvän paremmin kuin kotona vanhempiensa kanssa... :-O
[/quote]
Lapsi vastustaa muutosta, on uusien ihmisyen kanssa uudessa paikassa. Kaikki tavat ja rutiinit ovat outoja. Tottaka lapsi protestoi vaikka päiväkotk olisi täydellinen.

Ei pitäisi jatkaa keskustelua ikävistä asioista illallaa, kun  ipana on väsynyt. Koko homma lähtee lapasesta. Aikuisena pystyt kääntämään pienen ajatukset iloisempiin asioihin ja mukavaan puuhasteluun.

Kyllä se päivä oikeesti tuntuu tosi pitkältä lapsesta,ihan eri tavalla kuin aikuisesta. Ajantaju on niin erilainen. Muistatte varmaan itsekin lapsuudesta... Voisitteko pitää kotipäiviä tai osa-aikaisena? Saisitteko järjestettyä sillä tavalla?