Lue keskustelun säännöt.
Miten elämäsi muuttui, kun lapset muuttivat kotoa?
04.11.2021 |
Tai muuttuiko mitenkään? Muutaman vuoden päästä tämä tilanne on edessä, niin mietin miten vaikuttaa elämään. Eihän tämä teinien tai lähes aikuisten lasten kanssa eläminen kovin sitovaa ole, että pystyy harrastamaan yms. Mutta kuitenkin on sellainen tarve ja halu olla heille läsnä riittävästi.
Kommentit (26)
Ihanan positiivisia kertomuksia. Ihan hyvillä mielin minäkin olen lapset maailmalle lähettämässä, vaikka ehkä itkukin tulee tirautettua. Mutta pääasia, että ovat kasvaneet itsenäisiksi ja pärjääviksi aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli hiljaista ja tylsää. Ja kun mieskin jäi etätöihin ollaan oltu ihan avioeron partaalla.
Minunkin mielestäni elämän paras aika taitaa olla nyt ohitse. En keksi enää mitään kivaa tekemistä enkä oikein ajattelemistakaan.
Tässä kohtaan monelle tulee ero kun pitäis puolison kanssa olla kahdestaan. Siis jos ei ole ollut ns parisuhdetta ja läheisyyttä lasten asuessa kotona niin vaikea sitä yhtäkkiä on olla toisen kanssa.
Minulle tuli ero miehestä jo ennen lasten muuttoa. Kun heistä kumpikin oli sitten muuttanut, alkoi yksi oikein hyvistä ajanjaksoista. Nautin suunnattomasti esimerkiksi siitä, että työpaikkani liukuvaa työaikaa saatoin käyttää ihan toisella tavalla (eivät lapset olisi varsinaisesti estäneet, menin vain ennen jotenkin automaattisesti aina kotiin ruokaa tekemään): Nyt saatoin jäädä töihin jotain keskittymistä vaativaa hommaa tekemään vaikka klo kahdeksaan illalla. Ja ottaa tunnit vapaana. Sain siten pidennettyjä viikonloppuja eli lähdin kauemmaksikin kylään, aloitin uudelleen isojen palapelien teon ja ranskantunnit, säästin rahaa moneen asiaan jotka nyt tuntuivat oikeilta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaan monelle tulee ero kun pitäis puolison kanssa olla kahdestaan. Siis jos ei ole ollut ns parisuhdetta ja läheisyyttä lasten asuessa kotona niin vaikea sitä yhtäkkiä on olla toisen kanssa.
Näin varmasti käy joillekin.
Me olemme toistemme parhaat ystävät ja on ihanaa suunnitella asioita vain meille kahdelle. Matkoja heti kun saa taas mennä, kakkoskodin etsintää, herkkuruokia vain meille. Nyt syksyllä olen ollut 2x mieheni mukana hänen työmatkoillaan. Seksi toimii hyvin kun ei tarvitse hissutella:)
Kuopus muutti keväällä, eli puolisen vuotta eletty miehen kanssa "lapsetonta" elämää. Onhan tämä uusi elämänvaihe.
Lapset meillä 19v, 21v, 23v ja 26v. Vanhimmalla on jo 2 lasta, eli mummi ja vaari ollaan. Kaikki lapset asuvat 20km sisällä ja jokainen vierailee ainakin kerran viikossa meillä.
Mutta onhan tämä ihanaa ja odotettu, että kuopuskin lensi pesästä maailmalle. Miehen kanssa ihanaa olla kaksin, ihan kuin vastarakastuneita ollaan taaseen. Ja tämä rauha mikä neljän lapsen jälkeen on kotona niin aah mikä nautinto.
Esikoisen lähtö oli aikoinaan ihan hirveetä, itkeä pillitin monta kuukautta kun tuntui pahalle päästää menemään omilleen, mutta nyt kun kuopus lähti niin tiesin mikä meillä miehen kanssa odottaa niin tätä
oli niin odotettu. Haikeaa toki, että arki lasten kanssa saman katon alla on ohi, mutta jokaisella heistä on nyt oma elämä omissa kodeissa ja hyvät eväät elämään on jokaiselle pyritty antamaa.
Välillä tulee tehtyä esim ruokaa liikaa ja silloin pitää pyytää lapsukaisia syömään kotiin. Mutta tietynlainen huoli ja hössötys on nyt poissa kun kotona ei ole lapsia. Ihana keskittyä itseensä ja parisuhteeseen tuntematta huonoa omatuntoa siitä, että pitäisi huolehtia myös kotona asuvasta (aikuisesta) lapsesta.