Lue keskustelun säännöt.
Superkasvattajat! Auttakaa! Ongelma 3,5-vuotiaan kanssa!
15.01.2015 |
Lapsi saa yhtäkkiä kiukkukohtauksia. Esim tänään aamulla isänsä soitti töistä ja kyseli kuulumisia,halusi jutella myös lapsen kanssa ja pyysin lasta puhelimeen, ei halunnut puhua vaan juoksi karkuun ja kiljui.
Sitten lopetin puhelun ja lapsi alkoi rääkymään kurkku suorana että "haluan puhua puhelimessa!". Sanoin että pyysin sua äsken puhelumeen mutta et halunnut puhua. Haluatko varmasti puhua nyt? Lapsi sanoo että haluaa. Soitan isälle, annan lapsen painas vihreää soittonappia, annan puhelimen lspselle, sama toistuu, juoksee pois ja huutaa ettei halua. Kun suljen luurin, lapsi huutaa 20 min suoraa kurkkua että haluaa puhua puhelimessa. Sanon että nyt ei enää onnistu, sulla oli kaksi tilaisuutta mutta et puhunutkaan. Nyt isä tekee töitä. Puhutte illalla sitten. Lapsi huutaa aikansa, mun korvaton hajalla, mikään ei auta, ehdotan ulkoilua, telkkaa, peliä...ei edes kuuntele.
Jossain vaiheessa lapsi lopettaa rääkymisen itsestään ja tulee halaamaan.
Muutaman tunnin menee hyvin. Sitten lapsi käy vessassa ja pyytää pesemään bideellä. Tulen vessaan ja lapsi alkaa huutamaan "voiksä tulla? voiksä tulla?". Sanon että mitä nyt, tässähän mä olen. Pesen lapsen ja kysyn että puetko itse housut. Lapsi on riisunut housut lattialle. En saa vastausta, lapsi huutaa "voiksä tulla, voiksä tulla" vihaisesti rääkyen. Sanon että mä pesin sut jo, mennään leikkimään. Ei kelpaa, huuto jatkuu. Sanon että pue ja tule perässä ja poistun vessasta.
Lapsi hakkaa ja potkii vessan ovea ja rääkyy.
Vartin päästä menen takaisin vessaan, sama huuto jatkuu, puen lapselle ne houst ja vedän kädestä huoneeseensa. Ehdotan että tehdään palapeliä. Lapsi huutaa kurkku suorana että "en halua että sä puet mua!" koko ajan sama lause. menen olohuoneeseen,lapsi hokee samaa rääkyen ja seuraa. sanon että haluatko että mä huudan sun korvaan?lapsi peittää korvansa ja huutaa samaa lausetta.
en jaksa kuunnella ja kannan lapsen omaan huoneeseensa ja sanon että rauhotu ensin ja tule sitten ulos. lapsi hakkaa ja potkii ovea ja rääkyy "mä en halua että sä puet mua!"
jossain vaiheessa huuto hiljenee ja se on vain enää "äiti! äiti...en haluu..."
sitten menen lapsen huoneesen, kysyn että oletko nyt rauhoittunut.lapsi katsoo minua uhmakkaasti ja karjaisee vielä kerran "mä en halua että sä puet mua".
kysyn että halutko halin. lapsi miettii ja haluaa. tulee syliin ja hymyilee ja sanoo että on rauhoittunut.
kunnes seuraava kiukku iskee...
tarvin vinkkejä ja apua, pliis!!!!!
Kommentit (36)
Muutama kirjoitusvirhe näköjään tuli vastaukseen ja pilkkujakin uupuu, sori :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuosta päätellen lapseltasi puuttuu selvästikin vanhemmat. Ne on semmoset, jotka laittaa lapselle rajat. Vanhemmat ei lässytä. Vanhemmat ei anna lapsen päättää. Vanhemmat opettavat lapselle, mikä käy ja mikä ei käy eli vanhemmat opettavat kuule ihan itse lapselleen mikä tässä maailmassa on hyvää käytöstä ja mikä ei. - Kirjoita sitten, kun olet sisäistänyt tämän, niin jatkan.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:20"]Muutama kirjoitusvirhe näköjään tuli vastaukseen ja pilkkujakin uupuu, sori :D
[/quote]
Kirjoitusvirheitä on vaikea antaa anteeksi.
"sanon että haluatko että mä huudan sun korvaan?"
Uhkailetko häntä, toteutatko jotakin tällaista, kun laineet lyövät lopulta yli? Lpai hakee sitä äärimmäistä ärsytyspistettä, vaikka pelkääkin ihan järjettömästi, että jonakin päivänä olet tosissasi huudta, lyöt, hylkäät tai lähdet. Mik se ikinä onkaan se äärimmäisin seuraus. Hän testaa onko juuri totta, että äiti rakastaa ja huolehtii vaikka mitä tapahtuisi.
Sinun pitäisi pystyä vakuuttamaan hänet yhä uudelleen, että maailma hänen ympäriltään ei murene ja että olet aina, ihan aina valmiina hänen turvanaan. Oikeasti et saisi hajoilla, heittää pyyhettä tiskiin ja luovuttaa. Vaikka itsellä pää leviääkin, se pitäisi ulvoa salaa tynyyn ja esittää lapselle päin turvasatamaa ja tyyntä mieltä. Syliä pitäisi olla aina tarjolla, hylkäämisellä ei saa kurittaa.
Tuo menee ohi, kun lapsi uskoo, että olet hänen turvansa.
No niin nelonen jatkaa. Sovitte sen toisen vanhemman kanssa ensin yhteiset käytössäännöt, joihin kuuluu kaikenmoista, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Kirjoitatte ne paperille ja pistätte vaikka sinne jääkaapin oveen.
Sitten valitsette yhdessä sopivan jäähypaikan.
Kun lapsi rikkoo sääntöjä, hänet viedään mitään sanomatta jäähypaikkaan. Sitten lapselle sanotaan mitä sääntöä hän rikkoi ja kerrotaan, että "istut nyt tässä jäähyllä 3 minuuttia".
Lapsen on istuttava hiljaa 3 minuuttia. Jos lapsi karkaa, haette hänet mitään puhumatta (miljoona kertaa mykkinä) takaisin ja aloitatte ajan kellotuksen uudestaan.
Kun lapsi on istunut jäähypaikassa 3 minuuttia, menette lapsen luo ja laskeudutte katseen tasolle. Pyydätte lasta pyytämään anteeksi. Kun lapsi sen tekee, halaatte ja jäähy on päättynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:23"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:20"]Muutama kirjoitusvirhe näköjään tuli vastaukseen ja pilkkujakin uupuu, sori :D
[/quote]
Kirjoitusvirheitä on vaikea antaa anteeksi.
[/quote]
Asia selvä. Pahoittelen tekstini sisältämiä kirjoitusvirheitä. Parempi? :D
Minä en lähtisi ollenkaan tuollaiseen uhkaus- rangaistus-palkitsemiskirjanpitoon kuin seiska. Lapsi ei osaa hallita itseään niinm että kestäisi kaikkien puuskien seuraukset ja menetetyt "etuisuudet", kun vasta opettelee mitä on tunteet ja miten niitä hallitaan. Minusta noin pienen haparoiviin askeliin pitää aina olla vastauksena vanhemman hyvä syli, jossa itkeä, puhallutta niin polven naarmut kuin sielun kolhutkin. Lapsi oppii lempeydellä enemmän kuin rangaistuksilla. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko apua tunteiden sanoittamisesta? Onko sinulla paha mieli? Onko iso kiukku? Sinua taitaa harmittaa? Heitetäänkö kiukku pois ikkunasta? Sitten olo varmasti paranee. Äiti ymmärtää, sinulla on paha olla. Näitä asioita lapsi ei osaa kertoa. Paljon keskustelua ja keskustelua, kyllä se helpottaa taas!
2 samaa mieltä kuin 9! selkeät rajat mistä pidetään kiinni, lapselle tietoisuus siitä että aina voi tulla syliin ja lohdutettavaksi. Mutta myös itsekseen saa raivota jos siltä tuntuu, kunhan ketään ei satuta eikä paikkoja rikota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi huutaa ja raivoaa, ota hänet syliin ja pidä niin kauan että rauhoittuu. Vaikka huutaisi ja potkisi ja rimpuilisi, niin rauhallisella äänellä puhut että nyt rauhoitutaan, ei ole hätää, kaikki ok. Periksi ei pidä antaa. Lasta ei pidä päästää pompottamaan. Hän haluaa testata, että rakastatko häntä vaikka hän huutaa ja raivoaa.
Minusta olet kyllä toiminut ihan oikein, etkä pääsääntöisesti anna lapset pompottaa vaan toimit rauhallisesti ja järkävsti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:18"]
Uhmaikä. Noin meilläkin käyttäytyy saman ikäinen, ei kyllä hakkaa eikä potki ovia....en yanna toista mahdollisuutta kuvailemassasi tilanteessa( puhelu), vaan sanon että ensi kerralla sitten uudestaan ja kun se sama tilanne toistuu, niin muistutan tapahtumasta, että nyt kannattaisi sitten tehdä jos haluaa tai jää taas lehdelle soittelemaan :) Jos kiukku yltyy raivoksi, niin tarjoan ensin sylin ja lohdutuksen ja selitän uudelleen miksi ei saanut tai ei tehty kuten uhmis haluaisi, mutta usein se ei kelpaa. Ni vien myös sänkyyn raivoamaan ja tarjoudun lohduttajaksi välillä tulee sitten jossain vaiheessa kun kiukku on laantunt halailemaan ja leikit jatkuu uudestaan...lapsi testaa sinua ja sitä kuinka pitkälle voi mennä ja pompottaa samalla kun vasta opettelee tunteiden hallintaa. Pidä tiukka selkeä linja ja ole silti turvana ja lohtuna. Tsemppiä, tämä loppuu aikanaan ja sitten tulee taas uudet kujeet :)
[/quote]
Toimit järkevästi. Ihmettelen kuitenkin, onko sänky teillä "rankaisupaikka"? Sitähän se ei saisi olla, vaan sellainen paikka, johon mennään mielellään illalla (ja päivällä) lepäämään. Nukkumaanmenon helpottamiseksi lapsen sänkyyn ei kannattaisi liittää mitään negatiivisia tuntemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ja kannattaa muistaa ja hyödyntää se, että tuon ikäiset ovat aivan huijattavia vielä. Minun 5 vuotiaskin vielä on
Selkäsauna kehiin niin alkaa kakara oppia!
Ihan kuin meidän esikoinen ollessaan uhmaiässä, sai sellaisia raivareita että juoksi ovia ja seiniä päin sokeana raivosta, huusi kuin syötävä. Raivarit lähti jostain pienestä asiasta, halusi puuroonsa maitoa ja sitten ei halunnutkaan. Tai ei halunnut punaisia saappaita, pukea päälle, lähteä ulos, tulla ulkoa sisään, ruuassa ei saanut olla/piti olla herneitä, tomaatti ei saanut olla punainen, ihan mikä vaan kelpasi syyksi...esikoinen veti niin kymmenet megaraivarit päivässä. Yritin luovia jotenkin, välttää pahimmat raivarikarikot, ja yritin olla johdonmukainen enkä alkanut pompoteltavaksi - ja kestin raivarit. Yritin aina psyykata itseni lapsen raivareiden yläpuolelle ("olen aikuinen ja päätän nyt näin") ja sitten sai myrskytä niin kuin myrskyää, olin siinä läsnä. Onnistuin kai ihan hyvin, vaikka aina en tiennyt mikä on oikea tapa toimia. Meillä ei mitkään jäähyt tai rangaistukset olisi toimineet, koska lapsi oli niin raivona, että hän oli aivan toisessa maailmassa, hän ei ollut enää paikalla, puhe tai mikään mennyt enää läpi, hän meni täysin hysteeriseen tilaan, juoksi tosiaan vaikka seiniä päin raivoissaan jos ei pitänyt kiinni.
Mutta sitä kesti aikansa, uhmaikä meni ohi aikanaan. Nykyään hän on 16-vuotias, rauhallinen, fiksu ja hyväkäytöksinen nuori nainen.
Tsemppiä ja sympatiat ap:lle. Parhaat neuvot ovat kai yrittää vaan olla johdonmukainen, ja yrittää kestää ja olla se aikuinen jolle saa turvallisesti raivota. Lohduttaudu sillä, että tämä aika menee joskus ohi.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:18"]
Uhmaikä. Noin meilläkin käyttäytyy saman ikäinen, ei kyllä hakkaa eikä potki ovia....en yanna toista mahdollisuutta kuvailemassasi tilanteessa( puhelu), vaan sanon että ensi kerralla sitten uudestaan ja kun se sama tilanne toistuu, niin muistutan tapahtumasta, että nyt kannattaisi sitten tehdä jos haluaa tai jää taas lehdelle soittelemaan :) Jos kiukku yltyy raivoksi, niin tarjoan ensin sylin ja lohdutuksen ja selitän uudelleen miksi ei saanut tai ei tehty kuten uhmis haluaisi, mutta usein se ei kelpaa. Ni vien myös sänkyyn raivoamaan ja tarjoudun lohduttajaksi välillä tulee sitten jossain vaiheessa kun kiukku on laantunt halailemaan ja leikit jatkuu uudestaan...lapsi testaa sinua ja sitä kuinka pitkälle voi mennä ja pompottaa samalla kun vasta opettelee tunteiden hallintaa. Pidä tiukka selkeä linja ja ole silti turvana ja lohtuna. Tsemppiä, tämä loppuu aikanaan ja sitten tulee taas uudet kujeet :)
[/quote]
Toimit järkevästi. Ihmettelen kuitenkin, onko sänky teillä "rankaisupaikka"? Sitähän se ei saisi olla, vaan sellainen paikka, johon mennään mielellään illalla (ja päivällä) lepäämään. Nukkumaanmenon helpottamiseksi lapsen sänkyyn ei kannattaisi liittää mitään negatiivisia tuntemuksia.
[/quote]
Sänky on meillä siis rauhoittumispaikka, sieltä saa tulla pois jos haluaa. Mutta jostain syystä tykkää siellä mielummin raivota. Eikä oo ollu vaikeuksia nukahtamisessa koskaan, vaikka tovin jos toisenkin on siellä viettänyt... Meillä ei ole jäähypaikkaa erikseen. Jos tönii pikkuveljeä tai rikkoo toisen leikit tahallaan tms. -> joutuu omaan huoneseen leikkimään, koska ei osaa muiden kanssa nätisti leikkiä.
Jos heittelee tai hakkaa leluilla-> lelu loppupäivän takavarikossa.
Jos leikkii ruualla, kiukuttelee ruokapöydässä-> yks varoitus ja jos hölmöily jatkuu ni poisto ruokapöydästä ja ruokaa vasta seuraavalla aterialla.
meillä rangaistus liittyy juurikin siihen asiaan missä sitä hölmöilyä tapahtuu ja uudelleen saa yrittää sitten seuraavalla kerralla ja usein se sitten jo onnistuukin :)
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 16:21"]No tuosta päätellen lapseltasi puuttuu selvästikin vanhemmat. Ne on semmoset, jotka laittaa lapselle rajat. Vanhemmat ei lässytä. Vanhemmat ei anna lapsen päättää. Vanhemmat opettavat lapselle, mikä käy ja mikä ei käy eli vanhemmat opettavat kuule ihan itse lapselleen mikä tässä maailmassa on hyvää käytöstä ja mikä ei. - Kirjoita sitten, kun olet sisäistänyt tämän, niin jatkan.
[/quote]
Voi tsiisus, mitä paskaa. "Vanhemmat ei lässytä!" Taidat olla oikea tyranni ja natsi ja opetat lapset siihen että tunteita ei saa näyttää. Todellakin saa ja aina ne tunteet ei ole hyviä. Lapsella ei vain ole vielä keinoja sanoittaa tai näyttää tunteitaan järkevästi ja sitä meidän vanhempien kuuluu ohjata. Tuolla sun tyylillä saa vaan kasvatettua huono itsetuntoisia kiltintytön syndroomaisia aikuisia.
Minusta tuntuu että nyt on vuorovaikutuksessa joku häikkä.3.5v pystyy jo hyvin itseään ilmaisemaan puheella ja käyttämään sanoja.Vetä vähän teatteria ja vie huomio muualle.Sano vaikka reippaalla,hassulla,kuuluvalla äänellä:"eikä!?!! Onko meillä noin hieno lamppu?" Mennäänkö tarkistamaan onko muissakin huoneissa NOIN hienoja lamppuja!?"mieti että olet joku muu kun äiti,joku rohkea julkkis esim.
Uhmaikä. Noin meilläkin käyttäytyy saman ikäinen, ei kyllä hakkaa eikä potki ovia....en yanna toista mahdollisuutta kuvailemassasi tilanteessa( puhelu), vaan sanon että ensi kerralla sitten uudestaan ja kun se sama tilanne toistuu, niin muistutan tapahtumasta, että nyt kannattaisi sitten tehdä jos haluaa tai jää taas lehdelle soittelemaan :) Jos kiukku yltyy raivoksi, niin tarjoan ensin sylin ja lohdutuksen ja selitän uudelleen miksi ei saanut tai ei tehty kuten uhmis haluaisi, mutta usein se ei kelpaa. Ni vien myös sänkyyn raivoamaan ja tarjoudun lohduttajaksi välillä tulee sitten jossain vaiheessa kun kiukku on laantunt halailemaan ja leikit jatkuu uudestaan...lapsi testaa sinua ja sitä kuinka pitkälle voi mennä ja pompottaa samalla kun vasta opettelee tunteiden hallintaa. Pidä tiukka selkeä linja ja ole silti turvana ja lohtuna. Tsemppiä, tämä loppuu aikanaan ja sitten tulee taas uudet kujeet :)