Lue keskustelun säännöt.
Nepsylasten kohtaaminen
03.11.2021 |
Hei! Vähän nolo aloitus, mutta ajattelin täältä kysyä neuvoja koska täällä varmasti on hoitoalan ammattilaisia ja erityislasten vanhempia.
Olen aloittanut juuri työharjoittelun paikassa, jossa asiakkaana on paljon nepsyjä, enimmäkseen autisminkirjolla olevia.
Opinnoissamme ei ole juurikaan käsitelty näitä erityislapsiin liittyviä asioita, aiempaa kokemusta minulla on "tavallisesta" kehitysvammatyöstä mutta ei tosiaan muista tapauksista.
Olen sellaisessa paikassa, jossa kaikilla asiakkailla on oma ohjaaja ja paikassa tehdään lähinnä yksilötyötä.
Tänään oli vasta kolmas päiväni harjoittelussa joten aika alkuvaiheessa ollaan.
Minua jännittää kovasti mennä näihin ohjaajien ja asiakkaiden yhteisiin juttuihin mukaan koska en tiedä miten nämä lapset reagoisivat, osa heistä vaikuttaa todella pelokkaalta ja kiusaantuneelta opiskelijoiden läsnäolosta ja pelkään, että jos menen mukaan, aiheutan lapselle raivokohtauksen tai ahdistuskohtauksen.
Miten näissä kannattaisi toimia?
Kommentit (23)
Nää lapset saa raivareita milloin mistäkin, sellaista ei tarvitse pelätä, nämä lapset vaan rasittuu normaalista elämästä niin paljon että eivät osaa kontrolloida itseään. Aikuinen on silloin lapsen tukema, hän ei saa pelätä. Jos tää harjoittelu on liian raskas, niin omaan opettajaan yhteyttä, helpompia kohteita varmasti löytyy, esim koulujen pienluokat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet väärällä alalla ap.
Jokaisella fiksulla ihmisellä on jo sisään rakennut valmiusa kohdata elämässä mitä erilaisempia ihmisiä.
Ja sitä erityisesti edellytetään alan opisekelijoilta ja alan ihmiseltä.
Mitä ihmeen ääliöitä tänne on tullut kommentoimaan.
Vastaan heistä huolimatta.
Ihana AP että kysyt ❤️
Toivoisin useampien kun hoitajien ja muiden alan ammattilaisten ottavan selvää näistä asioista. Hyvin harvalla on tietoa, mutta useimmat kuvittelevat tietävänsä kaiken jo valmiiksi.
Kannattaa kysyä vanhemmilta miten lapsi tulisi kohdata. Jokainen autisti on erilainen, ei heitä oikein voi kohdata vain yhdellä tietyllä tavalla.
Jollekin ennakointi ja rutiinit ovat tärkeitä ja jotkut eivät siedä liian aikaista ennakointia eivätkä rutiineja.
Joillakin on aistiyliherkkyyksiä eivätkä he ehkä siedä minkäänlaista kosketusta. Joillakin on aistiyliherkkyyksiä ja he saattavat olla aistihakuisia.
Joitakin täytyy koskettaa varovasti ja joitakin hyvin voimakkaasti.
Joillakin voi olla hyvinkin outoja herkkyyksiä, etenkin ruokailuun liittyen. Ne kannattaa vain hyväksyä niin kaikilla on helpompaa ja välttyy turhilta konflikteilta.
Vaihtelu on niin suurta että jokainen on kohdattava yksilönä.
Yhteistä heille on stressiherkkyys. He stressaantuvat todella helposti, usein sellaisista asioista joita tavis ei edes huomaa. Kun stressi kasvaa liian suureksi, mikä voi tapahtua minuuteissa, seuraa sitä yleensä joko meltdown tai shutdown.
Meltdown on yleensä paremmin tunnettu, sillä se kuormittaa ympäristöä voimakkaasti. Se tarkoittaa hallitsematonta raivokohtausta, jonka aikana henkilö ei ymmärrä mitä hän tekee.
Sitä en tiedä miten meltdownin saanutta pitäisi kohdella, sillä minulla ei ole kokemusta meltdownista.
Oma lapsi saa shutdown kohtauksia stressaantuneena.
Shutdown on yleensä heikommin tunnettu. Siinä henkilö menee toimintakyvyttömäksi ja saattaa unohtaa osaamiaan taitoja kohtauksen ajaksi. Aivot menevät siinä selviytymistilaan ja karsivat kaikki muut kuin elintärkeät toiminnot. Ne tavallaan samnuttavat itsensä. On aika tavallista että henkilö ei pysty puhumaan eikä ehkä osaa liikkua kohtauksen aikana. Jotkut eivät edes näe tai kuule ympäristöään tai eivät ymmärrä puhetta kohtauksen aikana.
Shutdownin voi ennakoida lähestyvän (ainakin oman lapseni kohdalla) jos hän menee ilmeettömäksi. Se on yleensä ensimmäinen ulospäin näkyvä merkki. Silloin vielä ehtii estää kohtauksen jättämällä hänet rauhaan ja lopettamalla kommunikointiyritykset.
Shutdown kohtauksen saneen henkilön pitäisi antaa toipua itsekseen ihan rauhassa ja rauhallisessa ympäristössä. Auttamisyritykset tai hänelle puhuminen yleensä vain pidentävät ja pahentavat kohtausta.
Vanhemmilta tai lapselta itseltään voi kysyä mitkä asiat aiheuttavat kuormitusta ja stressiä ja mitkä asiat helpottavat.