Lue keskustelun säännöt.
Lahjakkaan lapsen kasvattaminen
03.11.2021 |
Miten sinä kasvattaisit lastasi jos huomaisit hänellä lahjakkuutta?
Olemme alkaneet huomaamaan, että meidän 4 vuotias lapsemme oppii asioita nopeasti ja itsenäisesti. Esim osaa lukea, laskea peruslaskutoimituksia, puhuu auttavasti englantia, laulaa nuotilleen yms. Ei siis mitään erikoislahjakkuutta, mutta selvästi fiksu ja utelias lapsi. Olemme alkaneet miettimään pitäisikö häntä ehdottaa tavoitteellista harrastusta, esim pianonsoittoa tms tai jatkaisimmekin nykylinjalla, eli antaa hänen puuhata mitä haluaa ilman mitään ohjausta.
Meillä ei ole mitään haluja tehdä hänestä mitään supermenestyjää, mutta toisaalta emme myöskään sulkea mahdollisuuksia. Lapsemme innostuu helposti uusista asioista, joten tavoitteellinen harrastus saattaisi hyvin sopia hänelle.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta keskustelua.
Helpottaisiko kaikkia vanhempia tieto, ettei se todellinen "lahjakkuus" ja pärjääminen ole teistä kiinni. Parasta on antaa vapautta ja vastuuta.
Itselle ne tuli aikanaan suoranaisen heitteillejätön kautta, ja kaikessa oon aina loistanu mitä oon tehny. Koulussa väärensin kympin kokeisiin ja tokareihin nimmarit ku ei ollu huoltajia nurkilla. Koomista.
Se, mikä sinulle ehkä oman taustasi vuoksi näyttäytyy koomisena, on tavallisten vanhempien luonnollista pyrkimystä tarjota lapsilleen aina ne parhaat eväät.
Lasten pärjääminen ei ole vanhempien ansiota, mutta vanhemmat voivat kyllä mokata niin pahasti, että pärjäämättömyys on heidän ansiotaan. On olemassa orkidealapsia, jotka vaativat paljon hoivaa ja huomiota, ja voikukkalapsia, jotka kukoistavat kaikissa oloissa. Kummatkaan eivät ole toisia huonompia.
No luulenpa, että vanhempien pahin moka on yrittää auttaa liikaa.
Ja anteeksi, mutta nuo orkidealapset ei kyllä tule elämässä pärjäämään. Parempi ois karaista kestämään kylmää ja karua jo taimesta lähtien. Kyllä se vaikea alku on paras alku, siitä pääsee vaan ylöspäin. Rikkaruohot rules.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lahjakkuus on sellainen tabu, ettei siitä oikein voi puhua missään arkielämässä. Ikävä kyllä siitä ei oikein voi puhua anonyyminäkään, kuten tämä keskustelu osoittaa.
Missä sinun lapsi on lahjakas? Anonyyminä vauva palstan trollina?
Miksi ihmeessä kertoisin? Jotta pääsisit oksentamaan päälle?
Älä ihmeessä kerro mitään todellista edes nimettömänä, eihän sinulla ollutkaan muuta kuin keksittyjä tarinoita.
Miksi kertoisin? Eihän muidenkaan tavallisen lahjakkaiden lasten vanhempien kertomuksia ole uskottu tässä ketjussa.
Kun riittävän paljon trollaa huutamalla muita trolleiksi, kuivuu lopulta materiaali kasaan.
No kerro tositarina, lupaan keskustella asiallisesti?
Tässä ketjussa on kerrottu monta tarinaa, joiden todenperäisyyttä ei ainakaan minulla ole omien lasteni perusteella mitään aihetta epäillä. Jos aloitat vaikka kommentoimalla asiallisesti niitä.
Jos vaikka osallistuisin keskusteluun johon et itse osallistu, mutta uskot kaikkien tarinoiden olevan totta? Koska kärsit mielenterveysongelmista ja sinulla ei todellisuudessa ole edes lapsia. Mielenterveysongelmia voin käsitellä asiallisesti, huutavia hulluja en.
Tässä ilmeisesti näimme malliesimerkin siitä asiallisesta keskustelusta, jota minulle lupailit. Näyttäähän tuo sujuvan sinulta oikein mallikkaasti, vaikka lapsiani ei asiaan sotkettaisikaan.
Rikkaruoholapsista vielä. Mulla on serkku, joka hoiti 2v:na 1v pikkuveljeään. Vaipat vaihtoon ja maidot mikroon.
On menestynyt yrittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tasapäistävä kulttuurimme hoitaa homman.
Kannattaa ainakin katsoa lapselle joku vähän parempi koulu, ettei turhaudu heti, jos osa ei edes osaa puhua suomea. Itse olin ala-asteella kolmen prosentin kärjessä älykkyysosamäärän normaalijakaumassa. Turhauduin totaalisesti, koska jouduin käymään koulua samaa tahtia kuin muutkin. Minusta on tosi sääli, että tasapäistäminen tuntuu olevan peruskoulun päämäärä, tai oli ainakin silloin.
"tasapäistäminen" onko se ensimmäinen sana joka opetetaan teille vai rasistin paskan jauhantaa?
Ja nää kaksi lastensa kautta elävää rasittavaa jankkaajaa vois myös hankkia oman elämän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikkaruoholapsista vielä. Mulla on serkku, joka hoiti 2v:na 1v pikkuveljeään. Vaipat vaihtoon ja maidot mikroon.
On menestynyt yrittäjä.
Enemmistö suomalaisista ei osaa edes suomea tai tajua mistään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta keskustelua.
Helpottaisiko kaikkia vanhempia tieto, ettei se todellinen "lahjakkuus" ja pärjääminen ole teistä kiinni. Parasta on antaa vapautta ja vastuuta.
Itselle ne tuli aikanaan suoranaisen heitteillejätön kautta, ja kaikessa oon aina loistanu mitä oon tehny. Koulussa väärensin kympin kokeisiin ja tokareihin nimmarit ku ei ollu huoltajia nurkilla. Koomista.
Se, mikä sinulle ehkä oman taustasi vuoksi näyttäytyy koomisena, on tavallisten vanhempien luonnollista pyrkimystä tarjota lapsilleen aina ne parhaat eväät.
Lasten pärjääminen ei ole vanhempien ansiota, mutta vanhemmat voivat kyllä mokata niin pahasti, että pärjäämättömyys on heidän ansiotaan. On olemassa orkidealapsia, jotka vaativat paljon hoivaa ja huomiota, ja voikukkalapsia, jotka kukoistavat kaikissa oloissa. Kummatkaan eivät ole toisia huonompia.
No luulenpa, että vanhempien pahin moka on yrittää auttaa liikaa.
Ja anteeksi, mutta nuo orkidealapset ei kyllä tule elämässä pärjäämään. Parempi ois karaista kestämään kylmää ja karua jo taimesta lähtien. Kyllä se vaikea alku on paras alku, siitä pääsee vaan ylöspäin. Rikkaruohot rules.
Sinulla on toki oikeus omaan arkijärkiseen kokemukseesi, mutta asiaa on tutkittu ihan tieteellisestikin. Tom Boyce on kirjoittanut aiheesta. Ällistyttävää, mutta ne orkidealapset pärjäävät lopulta voikukkiakin paremmin, jos saavat lapsena hyvää hoivaa.
Eli olennaista olisi tietää oman lapsensa temperamentti. Usein vanhemmat sen vaistonvaraisesti tietävätkin, mutta ikävä kyllä eivät aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tasapäistävä kulttuurimme hoitaa homman.
Kannattaa ainakin katsoa lapselle joku vähän parempi koulu, ettei turhaudu heti, jos osa ei edes osaa puhua suomea. Itse olin ala-asteella kolmen prosentin kärjessä älykkyysosamäärän normaalijakaumassa. Turhauduin totaalisesti, koska jouduin käymään koulua samaa tahtia kuin muutkin. Minusta on tosi sääli, että tasapäistäminen tuntuu olevan peruskoulun päämäärä, tai oli ainakin silloin.
Ei hel. Oikeen turhauduit. Ei kai se koulu koko elämä ole. Mulle oli ihan fine napsia ne kympit siinä sivussa ja pohtia omia asioita tai vaikka nukkua muu aika. Ei turhauttanut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lahjakkuus on sellainen tabu, ettei siitä oikein voi puhua missään arkielämässä. Ikävä kyllä siitä ei oikein voi puhua anonyyminäkään, kuten tämä keskustelu osoittaa.
Missä sinun lapsi on lahjakas? Anonyyminä vauva palstan trollina?
Miksi ihmeessä kertoisin? Jotta pääsisit oksentamaan päälle?
Älä ihmeessä kerro mitään todellista edes nimettömänä, eihän sinulla ollutkaan muuta kuin keksittyjä tarinoita.
Miksi kertoisin? Eihän muidenkaan tavallisen lahjakkaiden lasten vanhempien kertomuksia ole uskottu tässä ketjussa.
Kun riittävän paljon trollaa huutamalla muita trolleiksi, kuivuu lopulta materiaali kasaan.
No kerro tositarina, lupaan keskustella asiallisesti?
Tässä ketjussa on kerrottu monta tarinaa, joiden todenperäisyyttä ei ainakaan minulla ole omien lasteni perusteella mitään aihetta epäillä. Jos aloitat vaikka kommentoimalla asiallisesti niitä.
Jos vaikka osallistuisin keskusteluun johon et itse osallistu, mutta uskot kaikkien tarinoiden olevan totta? Koska kärsit mielenterveysongelmista ja sinulla ei todellisuudessa ole edes lapsia. Mielenterveysongelmia voin käsitellä asiallisesti, huutavia hulluja en.
Tässä ilmeisesti näimme malliesimerkin siitä asiallisesta keskustelusta, jota minulle lupailit. Näyttäähän tuo sujuvan sinulta oikein mallikkaasti, vaikka lapsiani ei asiaan sotkettaisikaan.
Sinä ja muut rasistiset mielen köyhyydet voisi vetää kölin alta. Ketun uhriintuvat nolla päät jotka ei kykene keskusteluun, lukekaa edes yksi kirja elämässänne. Todella raukkamaista esiintyä vanhempana jos ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta keskustelua.
Helpottaisiko kaikkia vanhempia tieto, ettei se todellinen "lahjakkuus" ja pärjääminen ole teistä kiinni. Parasta on antaa vapautta ja vastuuta.
Itselle ne tuli aikanaan suoranaisen heitteillejätön kautta, ja kaikessa oon aina loistanu mitä oon tehny. Koulussa väärensin kympin kokeisiin ja tokareihin nimmarit ku ei ollu huoltajia nurkilla. Koomista.
Se, mikä sinulle ehkä oman taustasi vuoksi näyttäytyy koomisena, on tavallisten vanhempien luonnollista pyrkimystä tarjota lapsilleen aina ne parhaat eväät.
Lasten pärjääminen ei ole vanhempien ansiota, mutta vanhemmat voivat kyllä mokata niin pahasti, että pärjäämättömyys on heidän ansiotaan. On olemassa orkidealapsia, jotka vaativat paljon hoivaa ja huomiota, ja voikukkalapsia, jotka kukoistavat kaikissa oloissa. Kummatkaan eivät ole toisia huonompia.
No luulenpa, että vanhempien pahin moka on yrittää auttaa liikaa.
Ja anteeksi, mutta nuo orkidealapset ei kyllä tule elämässä pärjäämään. Parempi ois karaista kestämään kylmää ja karua jo taimesta lähtien. Kyllä se vaikea alku on paras alku, siitä pääsee vaan ylöspäin. Rikkaruohot rules.
Toivottavasti et ole herkän lapsen vanhempi, jos tallaaminen on kasvatusmetodisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lahjakkuus on sellainen tabu, ettei siitä oikein voi puhua missään arkielämässä. Ikävä kyllä siitä ei oikein voi puhua anonyyminäkään, kuten tämä keskustelu osoittaa.
Missä sinun lapsi on lahjakas? Anonyyminä vauva palstan trollina?
Miksi ihmeessä kertoisin? Jotta pääsisit oksentamaan päälle?
Älä ihmeessä kerro mitään todellista edes nimettömänä, eihän sinulla ollutkaan muuta kuin keksittyjä tarinoita.
Miksi kertoisin? Eihän muidenkaan tavallisen lahjakkaiden lasten vanhempien kertomuksia ole uskottu tässä ketjussa.
Kun riittävän paljon trollaa huutamalla muita trolleiksi, kuivuu lopulta materiaali kasaan.
No kerro tositarina, lupaan keskustella asiallisesti?
Tässä ketjussa on kerrottu monta tarinaa, joiden todenperäisyyttä ei ainakaan minulla ole omien lasteni perusteella mitään aihetta epäillä. Jos aloitat vaikka kommentoimalla asiallisesti niitä.
Jos vaikka osallistuisin keskusteluun johon et itse osallistu, mutta uskot kaikkien tarinoiden olevan totta? Koska kärsit mielenterveysongelmista ja sinulla ei todellisuudessa ole edes lapsia. Mielenterveysongelmia voin käsitellä asiallisesti, huutavia hulluja en.
Tässä ilmeisesti näimme malliesimerkin siitä asiallisesta keskustelusta, jota minulle lupailit. Näyttäähän tuo sujuvan sinulta oikein mallikkaasti, vaikka lapsiani ei asiaan sotkettaisikaan.
Sinä ja muut rasistiset mielen köyhyydet voisi vetää kölin alta. Ketun uhriintuvat nolla päät jotka ei kykene keskusteluun, lukekaa edes yksi kirja elämässänne. Todella raukkamaista esiintyä vanhempana jos ei ole?
Jatka jatka. Varmasti pystyt vieläkin asiallisempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta keskustelua.
Helpottaisiko kaikkia vanhempia tieto, ettei se todellinen "lahjakkuus" ja pärjääminen ole teistä kiinni. Parasta on antaa vapautta ja vastuuta.
Itselle ne tuli aikanaan suoranaisen heitteillejätön kautta, ja kaikessa oon aina loistanu mitä oon tehny. Koulussa väärensin kympin kokeisiin ja tokareihin nimmarit ku ei ollu huoltajia nurkilla. Koomista.
Se, mikä sinulle ehkä oman taustasi vuoksi näyttäytyy koomisena, on tavallisten vanhempien luonnollista pyrkimystä tarjota lapsilleen aina ne parhaat eväät.
Lasten pärjääminen ei ole vanhempien ansiota, mutta vanhemmat voivat kyllä mokata niin pahasti, että pärjäämättömyys on heidän ansiotaan. On olemassa orkidealapsia, jotka vaativat paljon hoivaa ja huomiota, ja voikukkalapsia, jotka kukoistavat kaikissa oloissa. Kummatkaan eivät ole toisia huonompia.
No luulenpa, että vanhempien pahin moka on yrittää auttaa liikaa.
Ja anteeksi, mutta nuo orkidealapset ei kyllä tule elämässä pärjäämään. Parempi ois karaista kestämään kylmää ja karua jo taimesta lähtien. Kyllä se vaikea alku on paras alku, siitä pääsee vaan ylöspäin. Rikkaruohot rules.
Sinulla on toki oikeus omaan arkijärkiseen kokemukseesi, mutta asiaa on tutkittu ihan tieteellisestikin. Tom Boyce on kirjoittanut aiheesta. Ällistyttävää, mutta ne orkidealapset pärjäävät lopulta voikukkiakin paremmin, jos saavat lapsena hyvää hoivaa.
Eli olennaista olisi tietää oman lapsensa temperamentti. Usein vanhemmat sen vaistonvaraisesti tietävätkin, mutta ikävä kyllä eivät aina.
Ei kai se temperamentti siitä muutu. Eli menestyminen riippuu sitten siitä, mihin olosuhteisiin päätyvät. Orkidean hoito kuulostaa curling vanhemmuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta keskustelua.
Helpottaisiko kaikkia vanhempia tieto, ettei se todellinen "lahjakkuus" ja pärjääminen ole teistä kiinni. Parasta on antaa vapautta ja vastuuta.
Itselle ne tuli aikanaan suoranaisen heitteillejätön kautta, ja kaikessa oon aina loistanu mitä oon tehny. Koulussa väärensin kympin kokeisiin ja tokareihin nimmarit ku ei ollu huoltajia nurkilla. Koomista.
Se, mikä sinulle ehkä oman taustasi vuoksi näyttäytyy koomisena, on tavallisten vanhempien luonnollista pyrkimystä tarjota lapsilleen aina ne parhaat eväät.
Lasten pärjääminen ei ole vanhempien ansiota, mutta vanhemmat voivat kyllä mokata niin pahasti, että pärjäämättömyys on heidän ansiotaan. On olemassa orkidealapsia, jotka vaativat paljon hoivaa ja huomiota, ja voikukkalapsia, jotka kukoistavat kaikissa oloissa. Kummatkaan eivät ole toisia huonompia.
No luulenpa, että vanhempien pahin moka on yrittää auttaa liikaa.
Ja anteeksi, mutta nuo orkidealapset ei kyllä tule elämässä pärjäämään. Parempi ois karaista kestämään kylmää ja karua jo taimesta lähtien. Kyllä se vaikea alku on paras alku, siitä pääsee vaan ylöspäin. Rikkaruohot rules.
Toivottavasti et ole herkän lapsen vanhempi, jos tallaaminen on kasvatusmetodisi.
Missä tuossa tallomisesta puhuttiin? Onko se paapominen vastakohta? Ei. Se on tilan antaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjakkaalle lapselle on hyvästä olla kiinnostunut siitä mistä hän on kiinnostunut. Todennäköisesti ketään muuta ei kiinnosta. Anna hänen kertoa sinulle, mikä hänestä on kiinnostavaa ja miksi, ja mitä hän siitä tietää. Anna hänen näyttää niitä, auta assistenttina kun hän vaikka rakentelee tai askartelee tai taiteilee jotain. Älä patista "urheilemaan" lasta joka on kiinnostunut vaikka tieteestä. Älä väheksy hänen mielenkiinnon kohteita. Älä välitä vaikka näyttäisi että sillä ei kukaan elä, saatat hämmästyä millaisia taitoja tarvitaan ammateissa, jotka on päällisin puolin ihan muuta alaa.
Tue ostamalla kunnon työkalut ja välineet, ei leluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tasapäistävä kulttuurimme hoitaa homman.
Kannattaa ainakin katsoa lapselle joku vähän parempi koulu, ettei turhaudu heti, jos osa ei edes osaa puhua suomea. Itse olin ala-asteella kolmen prosentin kärjessä älykkyysosamäärän normaalijakaumassa. Turhauduin totaalisesti, koska jouduin käymään koulua samaa tahtia kuin muutkin. Minusta on tosi sääli, että tasapäistäminen tuntuu olevan peruskoulun päämäärä, tai oli ainakin silloin.
Ei hel. Oikeen turhauduit. Ei kai se koulu koko elämä ole. Mulle oli ihan fine napsia ne kympit siinä sivussa ja pohtia omia asioita tai vaikka nukkua muu aika. Ei turhauttanut yhtään.
Niinpä. Jokaisella tässä ketjussa on oma käsityksensä lahjakkuudesta. Top 3 prosenttiin mahtuvia lapsia löytynee jos ei joka koululuokasta, niin joka toisesta ainakin.
Tarkoituksenani ei ole lytistää tai vähätellä, sitä lajia tällä palstalla on liikkeellä kylliksi muutenkin. Haluaisin minäkin vain herätellä tätä turhautunutta miettimään, että oliko ongelma juuri omassa kouluaikaisessa älykkyydessä vai ehkä jossakin muussa temperamenttipiirteessä.
Annoin lapseni tehdä lapsena itse itselleen haasteita. Kun oppi lukemaan komevuotiaana, hän alkoi kirjoittamaan tarinoita, enkä estellyt. Otti mallia kirjoista, että miten kielioppi toimii ja opiskeli sen siten. En ole koskaan tajunnut matikasta mitään. Siten en osannut auttaa lastani, kun hän kiinnostui siitä lisää. Hän oli etsinyt netistä tehtäviä vastauksineen ja siten selvittänyt itse ratkaisukaavan. Jos haluat välttämättä laittaa lapsen jonnekin harrastukseen, niin muskari on hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta keskustelua.
Helpottaisiko kaikkia vanhempia tieto, ettei se todellinen "lahjakkuus" ja pärjääminen ole teistä kiinni. Parasta on antaa vapautta ja vastuuta.
Itselle ne tuli aikanaan suoranaisen heitteillejätön kautta, ja kaikessa oon aina loistanu mitä oon tehny. Koulussa väärensin kympin kokeisiin ja tokareihin nimmarit ku ei ollu huoltajia nurkilla. Koomista.
Se, mikä sinulle ehkä oman taustasi vuoksi näyttäytyy koomisena, on tavallisten vanhempien luonnollista pyrkimystä tarjota lapsilleen aina ne parhaat eväät.
Lasten pärjääminen ei ole vanhempien ansiota, mutta vanhemmat voivat kyllä mokata niin pahasti, että pärjäämättömyys on heidän ansiotaan. On olemassa orkidealapsia, jotka vaativat paljon hoivaa ja huomiota, ja voikukkalapsia, jotka kukoistavat kaikissa oloissa. Kummatkaan eivät ole toisia huonompia.
No luulenpa, että vanhempien pahin moka on yrittää auttaa liikaa.
Ja anteeksi, mutta nuo orkidealapset ei kyllä tule elämässä pärjäämään. Parempi ois karaista kestämään kylmää ja karua jo taimesta lähtien. Kyllä se vaikea alku on paras alku, siitä pääsee vaan ylöspäin. Rikkaruohot rules.
Sinulla on toki oikeus omaan arkijärkiseen kokemukseesi, mutta asiaa on tutkittu ihan tieteellisestikin. Tom Boyce on kirjoittanut aiheesta. Ällistyttävää, mutta ne orkidealapset pärjäävät lopulta voikukkiakin paremmin, jos saavat lapsena hyvää hoivaa.
Eli olennaista olisi tietää oman lapsensa temperamentti. Usein vanhemmat sen vaistonvaraisesti tietävätkin, mutta ikävä kyllä eivät aina.
Ei kai se temperamentti siitä muutu. Eli menestyminen riippuu sitten siitä, mihin olosuhteisiin päätyvät. Orkidean hoito kuulostaa curling vanhemmuudelta.
Orkidean hoito on ihan eri asia kuin curling-vanhemmuus. Mutta toiset ihmiset ovat herkempiä ympäristötekijöille kuin toiset, eikä se tee heistä huonompia. Päinvastoin sama herkkyys voi näkyä lahjakkuutena. Musikaalinen lapsi esimerkiksi kuulee ja tuntee aivan fyysisestikin enemmän kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lahjakkuus on sellainen tabu, ettei siitä oikein voi puhua missään arkielämässä. Ikävä kyllä siitä ei oikein voi puhua anonyyminäkään, kuten tämä keskustelu osoittaa.
Missä sinun lapsi on lahjakas? Anonyyminä vauva palstan trollina?
Miksi ihmeessä kertoisin? Jotta pääsisit oksentamaan päälle?
Älä ihmeessä kerro mitään todellista edes nimettömänä, eihän sinulla ollutkaan muuta kuin keksittyjä tarinoita.
Miksi kertoisin? Eihän muidenkaan tavallisen lahjakkaiden lasten vanhempien kertomuksia ole uskottu tässä ketjussa.
Kun riittävän paljon trollaa huutamalla muita trolleiksi, kuivuu lopulta materiaali kasaan.
No kerro tositarina, lupaan keskustella asiallisesti?
Tässä ketjussa on kerrottu monta tarinaa, joiden todenperäisyyttä ei ainakaan minulla ole omien lasteni perusteella mitään aihetta epäillä. Jos aloitat vaikka kommentoimalla asiallisesti niitä.
Jos vaikka osallistuisin keskusteluun johon et itse osallistu, mutta uskot kaikkien tarinoiden olevan totta? Koska kärsit mielenterveysongelmista ja sinulla ei todellisuudessa ole edes lapsia. Mielenterveysongelmia voin käsitellä asiallisesti, huutavia hulluja en.
Tässä ilmeisesti näimme malliesimerkin siitä asiallisesta keskustelusta, jota minulle lupailit. Näyttäähän tuo sujuvan sinulta oikein mallikkaasti, vaikka lapsiani ei asiaan sotkettaisikaan.
Sinä ja muut rasistiset mielen köyhyydet voisi vetää kölin alta. Ketun uhriintuvat nolla päät jotka ei kykene keskusteluun, lukekaa edes yksi kirja elämässänne. Todella raukkamaista esiintyä vanhempana jos ei ole?
Jatka jatka. Varmasti pystyt vieläkin asiallisempaan.
Pystyn todella paljon asiallisempaan. Sinulla vain ei ole lapsia ja provosoit keskustelua tahallaan.
Me ei olla yritetty mitään erikoista. En oikein usko mihinkään tuputtamiseen vaan enemmänkin siihen että lapsella on mahdollisuus vapaasti löytää ”oma juttunsa”.
Ajattelen myös että vaikka olisi kuinka lahjakas on arvokas taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Siis lähikoulu ja tietysti nuorempana tarjottiin mm. musiikki-ja liikuntaharrastuksia. Mutta kun lapsi ei innostunut niistä annettiin olla.
Nyt yläkouluikäisenä lapsi on itse keksinyt liikuntaharrastuksensa ja käy niissä itsenäisesti kavereiden kanssa.
On hoitanut koulun itsenäisesti alusta saakka ja on itse päättänyt mihin kouluun haluaa ja mihin haluaa suuntautua. Päätti itse pyrkiä matematiikan erikoisluokalle . Ei ole sparrattu yhtään mitenkään.
Ajattelen että en puutu tähän.
Yritetään keskustella asioista ja ottaa mukaan omiin menoihimme ja matkoillemme.
Jos vaikka osallistuisin keskusteluun johon et itse osallistu, mutta uskot kaikkien tarinoiden olevan totta? Koska kärsit mielenterveysongelmista ja sinulla ei todellisuudessa ole edes lapsia. Mielenterveysongelmia voin käsitellä asiallisesti, huutavia hulluja en.