Miten teidän muiden introverttien päivät sujuvat!

No minun mielestä päiväni sujuvat suht.koht. normaalisti.

Olen perusluonteeltani introvertti, mutta työkseni toimin asiakaspalvelussa.

Toiminut jo vuosikausia.   Olen alani ammattilainen, ja koulutettu alalle.

Introvertti luonne ei vaikuta yhtään mitään työhöni.  

Duunissa teen duunia ja osaan auttaa asiakkaita.

Vapaa-aika on sitten erikseen.  Minulla ei ole mitään  "suurta" tuttavapiiriä, mutta on pari hyvää ystävää, joiden kanssa vietän osan vapaa-ajastani: käymme konsertteissa, messuilla, syömässä ja toistemme luona silloin tällöin.

Introverttius näkyy vaan siinä, etten suurissa joukoissa ja juhlissa niin  helposti ota kontaktia ja tutustu muihin ihmisiin niin helposti kuin muut.

Perus smalla talkin toki hallituksen.

Introus näkyy myös siinä, että viihdyn hyvin yksinkin, en tarvitse jatkuvasti mitään stimulaattia muista ihmisistä ja ulkopuolisista menoista.   Enkä koskaan ole edes osanut mitenkään   "hävetä" luonnettani.

Olen ainoa lapsi.   Olen tottunut käymään yksin kirjastossa ja taidenäyttelyissä eikä yksinolo milloinkaan ole ollut minkäänlainen ongelma.

Matkustan edelleen pari kolme kertaa kuussa vanhempieni luokse, ja he käyvät harvakseeen luonani myös.

Olen vielä sen ikäinen siis runsaasti alle kolmenkymmenen, että on mahdollista löytää myös elämänkumppani jostain samanlaisista asioista kiinnostuneesta nuoresta miehestä.

Introvertti minäkin.

Työssä olen eräässä kansainvälisessä firmassa tällä hetkellä etätyössä siis työskentelen kotoa.

Koska työ on kansainvälitä on meillä paljon kokouksia netissä ja kielitaitoa vaaditaan.

Työ vie paljon henkisiä voimia näin introvertilta ihmisesltä kuin minä, joten työpäivän jälkeen tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa. Lenkille lähtö yksin on parasta.

Olen sinkku mutta en sen takia että olen introvertti. Tietysti jos minulla olisi kumppani hänen olisi tajuttava se että tarvitsen aikaa akkujen lataamiseen. Se olisi hyväksyttävä.

En viihdy hälisevässä laumassa, se ärsyttää tosi paljon. Minulla on kuitenkin pari todella läheistä ystävää ja joitain kavereita. 

En ole ujo enkä arka. En pelkää puhua tai esiintyä, itse asiassa nautin esiintymisestä ja nuorempana haaveilin pääsystä teatteriin näyttelemään.

Introverttiyteni näkyy siinä että  väsyn nopeammin seurassa kuin muut. Tarvitsen aikaa olla yksin itseni kanssa. Kova meteli ja häly häiritsee  ja ärsyttää. 

Koko ominaisuus olla introvertti on täysin väärin ymmärretty hyvin yleisesti. Introvertti ei  ole ollenkaan ujo eikä arka. Julkisuuden henkilöissä löytyy paljon introvertteja.

https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/18661246-65f7-4782-95d7-e387a4abc5c2

Tällä hetkellä töitä arkisin 7-15, töiden jälkeen lenkki (jos jaksan/ei sada), kaupassa käynti (ei tietty joka päivä), loppuilta ruokaa, suihku, bb 247:n kattomista. Nukkumaan klo 19. Viikonloppuisin teen pidemmän, n 2 h lenkin ja muuten makaan sängyssä, kattelen bb:tä, syön hyvin... joo. Tylsä elämä. Sos. elämää ei ole ollut 14 vuoteen.

Kolme lenkkiä päivässä koirien kanssa. Kotona myös pientä treeniä ja jumppaa niiden kanssa. Sitten eri lajitreenit halleissa ja maastossa. Niiden hieronnat, osteopaatit ja fyssat, eläinlääkärit.. Kisaamista viikonloppuisin. Kisapäivät on sosiaalisia tilanteita ja ne aina kuormittaa. Töissä saa arkena olla aika itsekseen, järkkäilen varastokirjastoa ja laittelen sieltä kaukolainoja. Siivoojaan törmään joskus.

Introvertin elämä sujuu ihan normaalisti. Eihän introverttiys ole mikään elämää rajoittava tai siihen suuremmin edes vaikuttava tekijä.

Jos koet introverttiyden rajoittavan elämääsi, kärsit todennäköisemmin torikammosta tai ahdistuksesta tms.

Puuhakkaasti. Introvertti keksii tekemistä aina. Ne on ekstrovertit, joilla pitää aina olla ohjelmaa, ja jotka valittavat aina tylsyyttä. 

Olen introvertti ja työskentelen terveysalalla. Työssäni saan positiivista palautetta asiakkailtani, 99,9% ihmisistä ovat ystävällisiä, joten hermojani ei venytetä työssä. Työn vastapainona tarvitsen kuitenkin paljon itsekseni olemista ja hiljaisuutta. myös sitä, ettei kukaan tarvitse minulta mitään. 

Ystäväpiirini on pieni, hyvin pieni. Heidän seurassaan viihdyn ja pohdiskelemme maailmaa ja ilmiöitä. Omasta tahdostani olen jättänyt pois kontaktit energiaa syövien ihmisten kanssa, joihin luen epäluotettavat, ailahtelevat tai epäeettisesti toimivat. 

Olen harrastanut teatteria ja improa, minulle on ollut helppoa heittäytyä ja kokeilla erilaisia rooleja, esittää ihmistyyppejä jollainen en itse koe olevani.

Ajan viettäminen paljon itsekseen tarjoaa ehkä eniten löytämisen iloa. Joka päivä jokin uusi asia on syventymisen arvoinen. "Se mitä etsit, etsii sinua", tämä on muistaakseni vietnamilainen sanonta ja kuvaa elämääni.