Lue keskustelun säännöt.
Apuja tilanteeseeni, olen pohjattoman yksinäinen
Surullinen tyttö
03.11.2021 |
Olen siis perheetön, kaveriton ja mitä vielä. Tämä aiheuttanut kovaa surua, joskus tuntuu että tämä taakka on liian suuri kannettavaksi. Lähestyvä isänpäivä sekä muut juhlapyhät sattuvat sieluun. Välillä mietin, mitä jos, mitä jos olisin tehnyt asiat toisin? Minulla ei ole esimerkiksi muistikuvia lapsuudestani, koska no, ei ole ketään kenen kanssa muistella.
Toivoisin neuvoja tilanteeseeni? Mistä saisin jonkun paikan, missä käydä. Sellaisen ns. Perheen korvikkeen. Tietysti uskon, että jossain vaiheessa varmasti omia lapsiakin saan, mutta sen aika ei ole vielä.
Kommentit (13)
itselläni auttaa alkoholi.suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netistä voi hakea ainakin SPR:ltä verkkoystävää. He etsivät sinulle sopivan juttukaverin. Jos jokin harrastus kiinnostaa niin kannattaa katsella samanmielisiä ihmisiä, jos löytyisi vaikka joku ryhmä mihin voi liittyä.
Voisin adoptoida sinut. Tai, no eihän se onnistu oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Voisin adoptoida sinut. Tai, no eihän se onnistu oikeasti.
Ihana❤️
-ap
Lähde eläinsuojelutoimintaan mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruikuti ruikuti. Sadas sama aloitus tällä viikolla.
Mitä jos menet itse ystävätoimintaan mukaan? Saisit itsekin samalla juttuseuraa ja hyvän mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta lemmikki, ne ovat monesti parempaa seuraa kuin ihmiset.
Muuta johonkin asumisyhteisöön! Voit jopa yrittää koota porukan itse. ❤️
Muutenkin suosittelen, että vaihdat asuinpaikkaa ja teet sitä niin kauan, että löydät paikkasi. Jos jäät, tilanne tuskin muuttuu.
Uuteen paikkaan muuttaessa voit aloittaa nollasta ja on normaalia, että olet yksinäinen. Ei tarvitse tuntea itseään friikiksi. Jos ei mikään muutu, muutat seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi juhlapyhät on vaan yks tekosyy myydä krääsää ihmisille, luuletko oikeasti että moni perhe on onnellisesti yhdessä?
Lähdetkö kilttiksen kanssa kävelylle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kokeilin Panadolia yksinäisyyden tuottamaan "kipuun". Kyllä se tuntui toimivan ja pystyin ajattelemaan jotenkin järkevämmin, kun se puristava tunne laantui.
Mielenterveysyhdistyksen tai seurakunnan ystävätoiminta.