Synnytin eilen, päästiin tänään kotiin - En uskalla nukkua

Miksi lähdit sairaalasta niin nopeasti? Olen itse joutunut olemaan oman vointini vuoksi sairaalassa synnytyksen jälkeen jopa kuukauden, mutta nekin synnytykset jotka ovat menneet paremmin, niin olen juuri vauvan vuoksi halunnut olla siellä muutaman päivän. Keltaisuus yms on paljon helpompi huomata hoitajien toimesta sairaslassa kuin itse kotona. Miksi kiirehtiä kotiin?

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 08:47"]Miksi lähdit sairaalasta niin nopeasti? Olen itse joutunut olemaan oman vointini vuoksi sairaalassa synnytyksen jälkeen jopa kuukauden, mutta nekin synnytykset jotka ovat menneet paremmin, niin olen juuri vauvan vuoksi halunnut olla siellä muutaman päivän. Keltaisuus yms on paljon helpompi huomata hoitajien toimesta sairaslassa kuin itse kotona. Miksi kiirehtiä kotiin?
[/quote]

Ohis, mutta ei sinne sairaalaan saa jäädä "muuten vaan". Jos kaikki on kunnossa niin se on lähdettävä, ei niillä ole varaa ketään huvikseen makuuttaa.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 08:55"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 08:47"]Miksi lähdit sairaalasta niin nopeasti? Olen itse joutunut olemaan oman vointini vuoksi sairaalassa synnytyksen jälkeen jopa kuukauden, mutta nekin synnytykset jotka ovat menneet paremmin, niin olen juuri vauvan vuoksi halunnut olla siellä muutaman päivän. Keltaisuus yms on paljon helpompi huomata hoitajien toimesta sairaslassa kuin itse kotona. Miksi kiirehtiä kotiin? [/quote] Ohis, mutta ei sinne sairaalaan saa jäädä "muuten vaan". Jos kaikki on kunnossa niin se on lähdettävä, ei niillä ole varaa ketään huvikseen makuuttaa.

[/quote]

Harvoin ensisynnyttäjä kotiutetaan seuraavana päivänä, yleensä odotetaan edes että maito nousee kunnolla eikä se noin nopeasti nouse, että seuraavana päivänä jo kotiutetaan.

Ensisynnyttäjä voi olla ilman ongelmiakin 3-5päivää sairaalassa.

Päästetäänkö ensimmäisen lapsen kanssa oikeasti noin nopeasti kotiin? Eihän siinä paljon ehditä edes opettamaan imetystä tai muuta vauvanhoitoa.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 01:34"][quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 00:35"]

Liian väsyneenä voit vaikka vahingossa pudottaa mukulan, ja toisaalta Kätkytkuolemakin voi tulla hyvin nopeasti...

[/quote]

Häpeä itseäsi. 
[/quote]

Tottahan tuo on? :D

Kuka haluaisi olla sairaalassa huvikseen!? Mulla ainakin niin iso ikävä isompia lapsia että en todellakaan ole ylimääräistä sekuntiakaan siellä!!

Olin itse ihan samanlainen. Kokoajan tarkistin hengittikö vauva, jos en nähnyt liikehdintää laitoin käden hellästi päälle että tunsin hengityksen! Oli vaikea nukkua kun kokoajan piti vahtia. Nukuin kunnolla vasta kun poika vuoden ikäisenä siirrettiin omaan huoneeseen ja se vasta hirveä muutos oli! Kokoajan ramppasin tarkistamassa lasta, vaikka oli itkuhälytin. Nyt poika on 2 vuotias ja kaikki nukkuu yöt hyvin, enkä stressaa enää niin paljon. Kyllä sinäkin vähitellen rauhoitut. :)

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 09:03"]

Kuka haluaisi olla sairaalassa huvikseen!? Mulla ainakin niin iso ikävä isompia lapsia että en todellakaan ole ylimääräistä sekuntiakaan siellä!!

[/quote]

Kyse oli ensimmäisestä lapsesta! Jos olet neljättä saamassa niin on varmaan vähän eri juttu.

2

Olet saanut paljon kannustusta ja tukea, mutta muista, että voit aina soittaa myös sairaalaan takaisin ja heidän tehtävänsä on auttaa sinua. Apua kannattaa ehdottomasti hakea, jos yhtään tuntuu, että hormonit, olo ja pelko alkaa mennä överiksi. Kaikki oireet eivät ole jotain, joka vaan kuuluu äitiyteen ja pitää kestää, osa voi olla myös synnytyksen jälkeistä masennusta tai vakavampaakin, jotka kaikki saadaan kyllä hoidettua kunhan lähdet hakemaan apua. 

Vaikeiden kokemusten jälkeen on joskus myös vaikea hyväksyä itselleen omia ristiriitaisia tai vaikeita tunteita kun vauva lopulta on onnellisesti maailmassa, tuntuu, että pitäisi olla onnensa kukkuloilla, mutta sitten onkin kauhuissaa, huolissaan, surullinen, ahdistunut jne ja soimaa itseään niistä negat. tunteista. Luultavasti sinulla on taustastasi johtuen enemmän huolia ja pianolastia kuin jollain tuosta vaan äitiytyneellä, ja onnellinenkin laposen saaminen nostaa sen kaiken osaltaan pintaan. Ole lempeä itsellesi, pidä itsestäsi huolta ja hae kaikki apu, mitä on saatavilla. Tsemppiä ja haleja! 

2

Pyydä isää vaikka pitämään vauvaa sylissä kun itse nukut?

Sama homma minulla kun vauva syntyi, vieläkin tarkistan aika ajoin että hengittäähän se varmasti (nyt 6kk vanha). Lapsen isä heräsi myös ensimmäisinä öinä tarkistamaan että kaikki oli hyvin.

Olin itse hyvin väsynyt ja nukuin siis aina vauva kainalossa, usein nukahdettiin molemmat (minä ja vauva) imettäessä. Mies sanoi että tarkisti ettei vauva tukehdu tissiin :D

Että joo, eiköhän jokainen äiti tarkista vauvan vointia. Ajan kanssa helpottaa hieman. Ota siihen asti vauva kainaloon nukkumaan jos siltä tuntuu. Menet sen oman fiiliksen mukaan, äidinvaistot ovat oikeassa!

2

2

2

2

Olin itse ihan hermona koko lapsen ensimmäisen elinvuoden, koska minulla oli myös kaksi keskenmenoa taustalla enkä voinut uskoa, että olen saanut elävän, ihanan lapsen, jota ei otetakaan minulta pois. Se oli tosi kuluttavaa ja lihoinkin varmaan kymmenen kiloa sen vuoden aikana. Lopulta pääsin käsiksi ahdistukseni syyhyn eli lapsen menettämisen pelkoon. Sitä kun käsittelin aikani, pääsin eteenpäin. Näin pitkän ajan jälkeen välillä jopa harmittaa, kun tuli "turhaan" tehtyä vauvavuodesta niin rankka, mutta eb pystynyt silloin parempaan.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja oikein paljon onnea pienestä rakkaasta!

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 09:11"]

Olet saanut paljon kannustusta ja tukea, mutta muista, että voit aina soittaa myös sairaalaan takaisin ja heidän tehtävänsä on auttaa sinua. Apua kannattaa ehdottomasti hakea, jos yhtään tuntuu, että hormonit, olo ja pelko alkaa mennä överiksi. Kaikki oireet eivät ole jotain, joka vaan kuuluu äitiyteen ja pitää kestää, osa voi olla myös synnytyksen jälkeistä masennusta tai vakavampaakin, jotka kaikki saadaan kyllä hoidettua kunhan lähdet hakemaan apua. 

Vaikeiden kokemusten jälkeen on joskus myös vaikea hyväksyä itselleen omia ristiriitaisia tai vaikeita tunteita kun vauva lopulta on onnellisesti maailmassa, tuntuu, että pitäisi olla onnensa kukkuloilla, mutta sitten onkin kauhuissaa, huolissaan, surullinen, ahdistunut jne ja soimaa itseään niistä negat. tunteista. Luultavasti sinulla on taustastasi johtuen enemmän huolia ja pianolastia kuin jollain tuosta vaan äitiytyneellä, ja onnellinenkin laposen saaminen nostaa sen kaiken osaltaan pintaan. Ole lempeä itsellesi, pidä itsestäsi huolta ja hae kaikki apu, mitä on saatavilla. Tsemppiä ja haleja! 

[/quote]

Todella hyvä kirjoitus! 

T. 40

Sinut on kyllä kotiutettu ihan liian äkkiä eli olisi kyllä ollut hyvä, että maito ehtisi nousta ja varmuus siitä, että imetyskin lähtee käyntiin. Itsellä olisi ainakin mennyt homma ihan poskelleen eli esikoisen kanssa olin sairaalassa to-ma ja torstaina syntyi puolen päivän aikoihin ja imetys oli tosi takkuista. Ihanien hoitajien ansiosta, jotka tulivat kädestä pitäen auttamaan opittiin tuo homma ja sitten alkoihin ongelmaton 1 v 2 kk kestänyt imetys.

Ikävää, jos synnyttäjät lähetetään kotiin, että saataisiin aikaan säästöjä. Vaadi apua imetykseen, jos homma ei lähde sujumaan. Syö kunnolla ja säännöllisesti - juo paljon ja imetä säännöllisesti. Vältä korvikkeita, niin määrä tasaantuu lapsen vaatimalle tasolle. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, mutta tosiaan pitäisin sen synnärin numeron ihan käden ulottuvilla ja soittelisin apua. Myös neuvolasta voi pyytää apua ja kotikäyntiä.