Työpaikan mies kysyi treffeille, nyt ahdistaa koska en ole kiinnostunut
Hänestä siinä mielessä.
Ei olla koskaan aiemmin käyty edes työpaikkalounaalla yhdessä, juteltu vain pinnallista small talkia töissä. Ei olla nähty kahteen vuoteen livenä. Nyt nähtiin taas yksissä juhlissa, jossa hän kysyi ensin olenko edelleen sinkku (tämä oli tullut puheeksi sattumalta työpaikan edellisissä bileissä 2 v sitten), vastasin että joo, sitten hän kysyi ulos.
En tiedä miksi minua ahdistaa, mutta huomasin vältteleväni häntä töissä. Eihän ulos kysymisessä mitään väärää ollut, mutta minusta tuli jotenkin liian äkkiä kun ei olla kahteen vuoteen edes nähty ja varsinkaan kun en todellakaan ole antanut mitään merkkejä että olisin kiinnostunut siinä mielessä (kuten pitkiä katseita tms indikaattoreita). Ahdistaa kun tiedän että hän ajattelee minua siinä mielessä, katsoo sillä silmällä!
Mielipiteitä tilanteesta?
Kommentit (34)
Pysy ap vaan edelleen sinkkuna, kun kerrran kukaan ei kelpaa.
Treffeillä käynti ei meinaa yhtään mitään, pieni hetki kahvilla ja se on siinä.
Samalla tutustuisi toiseen yksityishenkilönä, eikä pelkkänä työkaverina.
Sitten naiset valittaa, että kun miestä ei löydy, eikä kellekään kelpaa. Kun sitten joku rohkaistuu kysymään tapaamista, niin se on naisen mielestä ihan p#rseestä, että tuo uskaltaakin kysyä minua, MINUA, treffeille!
Outoa että nykynaista ahdistaa kaikki, aivan kaikki: työ, ystävät, yksinäisyys, treffeillä käynti, jutteleminen muiden kanssa, kaupassakäynti ja kaikki mahdollinen!
Ja fiksu kaverihan tuo oli, kun kysyi ensi oletko vapaa vai varattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh… kyselisipä joku minuakin joskus treffeille..
No lähdetkö?
Joo! Milloin ja missä nähdään?
Tee #metoo-ilmoitus jos kerran vastenmielinen mies on kysynyt sinua treffeille. Tuo on seksuaalista häirintää eikä yhdenkään naisen tai muunsukupuolisen tarvitse sietää sellaista.
Naisilla hyvä olla kolmensadan syyn lista, millä kieltäydyt.
Anna numero niin kerron vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Pysy ap vaan edelleen sinkkuna, kun kerrran kukaan ei kelpaa.
Treffeillä käynti ei meinaa yhtään mitään, pieni hetki kahvilla ja se on siinä.
Samalla tutustuisi toiseen yksityishenkilönä, eikä pelkkänä työkaverina.
Sitten naiset valittaa, että kun miestä ei löydy, eikä kellekään kelpaa. Kun sitten joku rohkaistuu kysymään tapaamista, niin se on naisen mielestä ihan p#rseestä, että tuo uskaltaakin kysyä minua, MINUA, treffeille!
Outoa että nykynaista ahdistaa kaikki, aivan kaikki: työ, ystävät, yksinäisyys, treffeillä käynti, jutteleminen muiden kanssa, kaupassakäynti ja kaikki mahdollinen!
Ja fiksu kaverihan tuo oli, kun kysyi ensi oletko vapaa vai varattu.
Ap, tästä kannattaa ottaa koppi. Jos epäkiinnostava yksilö kysyy oletko vapaa niin olisi pitänyt hälytyskellojen jo soida sulla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä työpaikkaa treffipalstana käyttäviä. Mitä järkeä siellä on alkaa mihinkään kun käy kuten aloituksessa kuvattiin?
Juu, paljon enemmän miestä ahdistaa saada pakit työkaverilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh… kyselisipä joku minuakin joskus treffeille..
No lähdetkö?
Joo! Milloin ja missä nähdään?
Olen pahoillani, kyselin jotta voit sanoa että sinuakin on kysytty treffeille.
Fiilaan aloittajaa täysillä, itselle kävi juuri kesällä samantyylinen, työkaveri jonka kanssa en edes ole pahemmin jutellut tunnusti pitkällä viestillä ihastustaan, oli todella ahdistavaa. Jotenkin todella inhottava olo kun tietää mitä toinen tekee ja ajattelee itsestä.
Mä en ymmärrä mitä nää ihmiset oikeasti ajattelee? Eikö niillä ole mitään sosiaalisia taitoja kun eivät huomaa milloin ihminen on kiinnostunut ja milloin ei?
Kieltäydyt vaan kohteliaasti, mutta päättäväisesti. Älä jätä yhtään siimaa, että ehkä joskus kuitenkin, jos ei oikeasti kiinnosta. Muuten voi tulla entistä ahdistuneempi olo, jos toinen vielä elättelee toivoa.
Tämän palstan vastausten taso alenee sitä myöten kun ilta pimenee. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Asialliset kysymykset joihin haluaa asialliset vastaukset kannattaa tehdä päivänvalossa.
Mitä sitä turhaan ahdistumaan treffikutsusta. Ihan normaalia kysyä kivaa vapaata tyyppiä drinksulle tai kahville. Tai ainakin näin on muualla maailmassa, Suomessa tunnutaan kuvittelevan yksien treffien velvoittavan johonkin.
Täytyy sanoa, että ei-toivottu yksipuolinen ihastuminen voi olla kiusallista työpaikallakin. On sattunut omallekin kohdalle. Se tunne kun sun näkeminen kirkastaa jonkun työpäivän ja tyyppi tuijottaa silmät säihkyen imien jokaisen sanan minkä sanot. Kiusallista eikä jää muiltakaan huomaamatta. Vähemmästäkin alkaa vältellä tilanteita, joissa törmää lemmensoturiin. Ja kun ihastus ei saa vastakaikua niin sitä pettymystä ja katkeruutta on vähintään yhtä kiusallista katsella. Kumma muuten että joka työyhteisösstä löytyy niitä, joitten mielestä olisi pitänyt "antaa mahdollisuus" ja muuta schaissea. For real??!??
Sanot että ei ja siinä se. You don't shit where you eat eli älä sekaannu työkavereihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asian hyviä puolia: sperma muodostaa koronalta suojaavan kalvon.
Miksi haluaisin hänen spermaa, hyi hittto???
Ap
Lähes kaikki naisen haluavat lapsia - eli spermaa.
Jos ei kiinnosta, kieltäydy ja unohda koko juttu. Mitä sitä ahdistumaan. Ehkä hän on yksinäinen. Ei treffikutsu ole mikään rakkaudentunnustus.
Tai sitten käyt kokeilemassa ja toteat lopuksi, että ei tästä nyt kyllä suhdetta saa aikaan.
Siinä se. Ja eteenpäin.
Mulle on työpaikan mies tunnustanut ihastusta vaikka olen naimisissa. Mitäpä tuosta. Sanoin, että olet kyllä mukava, mutta en ole miestä vaihtamassa. Ei siinä sen kummempaa. Yhä ollaan työkavereita, kumpaakaan ei ahdista. Hänelläkin on nykyään tyttöystävä. Tuskin mua enää miettii.
Ymmärrän ahdistuksen, en pidä itsekään siitä jos tiedän henkilön olevan kiinnostunut ja itse en ole. Töissähän tuo on erityisen vaivaannuttavaa. Tilanne kuitenkin ratkeaa sillä, kun kieltäydyt kohteliaasti.
Näiden sekopäävastaajien mielestä on luultavasti väärin, kun ap haluaa kieltäytyä treffikutsusta, kun heille itselleen ei treffikutsua tule koskaan keltään.