Uskallanko aloittaa masennuslääkkeet?

Missä opiskelet? Onhan teillä varmasti terveydenhoito järjestetty jossain (YTHS tms)?

Masennuslääkityksen voi määrätä ihan vaikka terveyskeskuslääkäri (psykologi ei ole lääkäri eikä edes voi määrätä lääkkeitä).

Itse söin masennukseeni Venlaflaxinia, se pelasti minut. En lihonut, enkä jäänyt lääkkeisiin koukkuun.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:43"]

Missä opiskelet? Onhan teillä varmasti terveydenhoito järjestetty jossain (YTHS tms)?

Masennuslääkityksen voi määrätä ihan vaikka terveyskeskuslääkäri (psykologi ei ole lääkäri eikä edes voi määrätä lääkkeitä).

Itse söin masennukseeni Venlaflaxinia, se pelasti minut. En lihonut, enkä jäänyt lääkkeisiin koukkuun.

[/quote]

Luulin, että psykologille täytyy mennä, mutta ilmeisesti siis riittää, että käy lääkärillä? Määräävätkö ne heti sen lääkkeen vai eikö sitä ollenkaan tutkita, että olenko masentunut? Että luotetaan vain omaan sanaani. Jotenkin vaan todella hävettää lääkärille mennä tällaisestä sanomaan. Itken niin helposti. -ap

No nuo syömiset ja muut ovat lääkekohtaisia ja riippuvat ihmisestä. Masennuslääkkeitä kun on erilaisia.

Psykologi ei määrää lääkkeitä vaan lääkäri. Voit mennä yleislääkärille tai psykiatrille keskustelemaan mahdollisesta lääkityksestä.

Mieti haluatko että sairaus etenee psykoosiin saakka hoitamattomana tai että vahingoitat itseäsi. Ei se lääke sua auta yksinään vaan terapia on hyvänä tukena. Olet varmasti viehättävä parilla lisäkilollakin eivätkä kaikki lääkkeet lihota. Jaksamista!

Masentuneisuus tutkitaan siten, että sinulle annetaan moniste josta ympyröit itseäsi koskevat asiat. Jos saat tarpeeksi pisteitä, olet masentunut ja saat reseptin. Jotkut psykiatrit tuijottavat lähes pelkästään näitä pisteitä eivätkä juurikaan kysele potilaan vointia, mutta eipä tuo haittaa jos onnistut saamaan toimivan lääkityksen kerralla.

Hyvä reitti edetä asiassa saattaisi olla soitto oman terveyskeskuksen psykiatrisella hoitajalle, hän ei kirjoita lääkkeitä mutta ohjaa sinut eteenpäin, yleensä kai psykiatrille. Kerralla onnelliseksi tekeviä pillereitä ei kai oikeastaan ole tai niitä ei ainakaan käytetä, nykyisillä lääkkeillä alkaa tuloksia näkymään parissa-kolmessa viikossa oikeastaan huomaamatta.

Masennuslääkkeet vaikuttavat eri tavoin. Pääasiassa ne joko tasaavat tunteiden ääripäitä (eli esim. sinulla tuota itkuherkkyyttä), mikä mahdollistaa terapian tai muun keskusteluavun. Tai sitten lisäävät toimintakykyä, tavallaan piristävät. Tai molempia noista. Mutta ne eivät ole mitään onnellisuuspillereitä eivätkä toisaalta muuta persoonallisuuttasi. Nykytiedon valossa lääkkeet eivät juurikaan auta lievässä tai edes keskivaikeassa masennuksessa, mutta vaikeassa ne ovat tärkeä apu. Ongelma on siinä, että masennuslääkkeet helposti määrätään myös lievempiin masennuksiin mutta keskusteluapua ei. Oikeaa lääkitystä ei myöskään välttämättä löydy heti ja tämän seuraaminen esim. terveyskeskuksissa saattaa olla hyvinkin puutteellista.

Sitten tuosta masennuksen toteamisesta: lääkäri teetättänee sinulla ns. masennustestin, jonka voit itse tehdä netissäkin, jos haluat vähän osviittaa omasta tilanteestasi. Löytyy googlaamalla BDI-testi, siinä on 21 kysymystä. Varsinaista diagnoosia varten lääkäreillä on omat kysymyksensä, nämäkin löytyvät, kun googletat esim. ICD-10 ja sieltä sitten etsit masennuskohdat eli koodin F33. Siellä on listattu, mitkä asiat tulee olla, jotta täyttää esim. lievän masennuksen kriteerit.

Hae ihmeessä apua, et sinä siinä mitään menetä. Itse odotin aivan liian kauan ja kuten niin monissa muissakin sairauksissa sekä paraneminen viivästyi että masennus ehti pahentua tosi pahaksi. Mutta apua saa ja parantua voi varmasti, itsekin olen jo takaisin työelämässä puolen vuoden tauon jälkeen.

Minä tein sen virheen, että lääkitsin masennustani viinalla ja nyt olen sitten työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean masennuksen takia. Viinan olen jo jättänyt muiden juotavaksi ja tavoitteeni on toipua vielä työkuntoiseksi, niin toivottomalta kuin se välillä tuntuikin.

kokemusesta ja samassa tilanteessa olleena suosittelen lääkkeiden kokeilemista. itsekin pelkäsin lihomista, mutta omalla kohdallani näin ei käynyt. lääkitys on yksi suuri osavaikuttaja siihen, että olen saanut nauttia psyykkisestä tasapainosta ilman itkupotkuraivareita ja ahdistuskohtauksia jo muutaman vuoden ajan. tietysti on tärkeää myös huolehtia itsestään, välttää alkoholia, nukkua riittävästi, liikkua tarpeeksi ja huolehtia, että stressaavien jaksojen jälkeen on mahdollisuus palautua. minullekin lääkkeiden aloittamisen kynnys oli korkea, mutta olen todella tyytyväinen nyt, että aloitin. nyt kun sinulla on (vielä) energiaa tarpeeksi hakea apua, tee se. ei tarvitse jäädä yksin kärsimään, kun apua on saatavilla.

Itselläni lääkkeet (cipralex) veivät masennuksen.. Mutta niin myös muutkin tunteet :/ oloni oli kokoajan Ylivirkeä ja en osannut ilmaista tunteitani normaalisti.. Iloa ja surua tunsin kyllä, mutta jotenkin pidättyneesti : o painoa tuli Kahdessa vuodessa 20kg niin hitaasti, ettei sitä itse älynnyt murehtia...
Vasta sitten kun lopetin lääkkeet, "muistin" miltä oikea ilo ja suru tuntuu! Lääkkeet jotenkin turruttivat. Painokin alkaa olla normaalilukemissa 8kk ilman lääkkeitä (ensimmäiset 5kg oli pelkkää lääkkeistä aiheutuvaa turvotusta)
Aloita lääkkeet, mutta syö niitä vain sen aikaa kuin kuvittelet niitä tarvitsevasi.. Esim. Kesällä kun alkaa olla valoisaa voit kokeilla pitää taukoa niistä ja jos ei tunnu paremmalta jatkat jne..
Ja kokeile eri lääkkeitä! Jos joku lääke ei auta, pyydät lääkäriltä lääkkeen vaihtoa.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 16:27"]

Mieti haluatko että sairaus etenee psykoosiin saakka hoitamattomana tai että vahingoitat itseäsi. Ei se lääke sua auta yksinään vaan terapia on hyvänä tukena. Olet varmasti viehättävä parilla lisäkilollakin eivätkä kaikki lääkkeet lihota. Jaksamista!

[/quote]

Mä lihoin 65kg 7 vuodessa, söin Triptyliä 6x50mg iltaisin ja joitain nukahtamislääkkeitä. Ainoa lääke joka sopi mulle ja josta ei tullut kummallisia sivuoireita. Nyt on aineenvaihdunta/elimistö niin sekaisin etten saa näitä kiloja pois, ainoastaan n. 15-20 kg lähtenyt 3 vuoden aikana siitä, kun lopetin lääkkeet. Kadun, että koskaan koskinkaan noihin lääkkeisiin, tosin en tiedä miten sitten olisi käynyt....