Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon kontrolloitte lapsenne kaveri/seurustelu suhteita
03.11.2021 |
Itsellä lapsi alkanut nyt ysillä "seurustelemaan" ja vaikka on kumppani ihan ok niin jotain vaan typpii. En vaan tiedä, jotenkin tuntuu että on niin eri tyyppiä kuin tytär että on vähän vaikea uskoa että heidän välillään voisi olla mitään.
Ystävältä kysyin ja hän sanoi että jos hän kokee että lapsensa seurustelu kumppani tai muu kaveri ylipäätään ei miellytä niin yleensä kieltää suhteen. (hänellä nyt kolmas lapsi). En tiedä kuinkohan hyvin tuo toimii.
Miten teillä
Kommentit (25)
No siis no ei suoraan kannata kieltää seurustelua, mutta kannattaa vaikka sanoa että sinusta hän on hyvä ja varmasti mukava persoona, muttet usko että heistä tulisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kiellä vaan. Tytättäresi suree ehkä päivän mutta tulee aikuisena vielä kiittämään
Mielestäni lapsen pitää antaa kokeilla ja tehdä omat virheensä. Toki on tietyt ääritilanteet (esim. kumppani on nelikymppinen tai on epäiltävä että kumppani on väkivaltainen), joissa saa puuttua, mutta muuten täytyy vain yrittää antaa lapsen kompuroida omaa elämän polkuaan; niin hän ei myöskään ala salailla elämäntapahtumiaan. Voi vaikka kysyä että mikä siinä (kumppanissa) on mielestäsi kiehtovaa, ja sanoa että jos tulee mitään, vaikkapa sydänsuruja, olet valmis kuuntelemaan. Teinille pitää antaa tilaa, mutta myös olla sitten se rakastava tuki jolle puhua jos kaikki ei menekkään täydellisesti.
Mies koeajaa pojan tyttöystävät ja minä tyttöjen ehdokkaat.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapsen pitää antaa kokeilla ja tehdä omat virheensä. Toki on tietyt ääritilanteet (esim. kumppani on nelikymppinen tai on epäiltävä että kumppani on väkivaltainen), joissa saa puuttua, mutta muuten täytyy vain yrittää antaa lapsen kompuroida omaa elämän polkuaan; niin hän ei myöskään ala salailla elämäntapahtumiaan. Voi vaikka kysyä että mikä siinä (kumppanissa) on mielestäsi kiehtovaa, ja sanoa että jos tulee mitään, vaikkapa sydänsuruja, olet valmis kuuntelemaan. Teinille pitää antaa tilaa, mutta myös olla sitten se rakastava tuki jolle puhua jos kaikki ei menekkään täydellisesti.
No itseä vain pelottaa se että jos mitään ei mene pieleen ja seurustelusta tulee pitkä kestoista. Se että tytärrellä syntyy vakituinen suhde tähän poikaan ja siinä vaiheessa sitä on jo aika vaikea alkaa kieltämään erityisesti kun ulkoisesti poika on ihan normaali (ei mikään huumeiden käyttäjä jne)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kiellä vaan. Tytättäresi suree ehkä päivän mutta tulee aikuisena vielä kiittämään
Tätä itsekkin mietin. Tytär ei välttämättä nää nyt omaa etuaan
Ap
No siis yleisesti ysiluokkalainen ei ole tarpeeksi kypsä seurustelulle. Jos sattuu vahinko niin on loppu elämä pilalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapsen pitää antaa kokeilla ja tehdä omat virheensä. Toki on tietyt ääritilanteet (esim. kumppani on nelikymppinen tai on epäiltävä että kumppani on väkivaltainen), joissa saa puuttua, mutta muuten täytyy vain yrittää antaa lapsen kompuroida omaa elämän polkuaan; niin hän ei myöskään ala salailla elämäntapahtumiaan. Voi vaikka kysyä että mikä siinä (kumppanissa) on mielestäsi kiehtovaa, ja sanoa että jos tulee mitään, vaikkapa sydänsuruja, olet valmis kuuntelemaan. Teinille pitää antaa tilaa, mutta myös olla sitten se rakastava tuki jolle puhua jos kaikki ei menekkään täydellisesti.
No itseä vain pelottaa se että jos mitään ei mene pieleen ja seurustelusta tulee pitkä kestoista. Se että tytärrellä syntyy vakituinen suhde tähän poikaan ja siinä vaiheessa sitä on jo aika vaikea alkaa kieltämään erityisesti kun ulkoisesti poika on ihan normaali (ei mikään huumeiden käyttäjä jne)
Ap
Mikä se ongelma seurustelussa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisenä mielestäsi saa alkaa seurustella, jos ei vielä ysillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapsen pitää antaa kokeilla ja tehdä omat virheensä. Toki on tietyt ääritilanteet (esim. kumppani on nelikymppinen tai on epäiltävä että kumppani on väkivaltainen), joissa saa puuttua, mutta muuten täytyy vain yrittää antaa lapsen kompuroida omaa elämän polkuaan; niin hän ei myöskään ala salailla elämäntapahtumiaan. Voi vaikka kysyä että mikä siinä (kumppanissa) on mielestäsi kiehtovaa, ja sanoa että jos tulee mitään, vaikkapa sydänsuruja, olet valmis kuuntelemaan. Teinille pitää antaa tilaa, mutta myös olla sitten se rakastava tuki jolle puhua jos kaikki ei menekkään täydellisesti.
No itseä vain pelottaa se että jos mitään ei mene pieleen ja seurustelusta tulee pitkä kestoista. Se että tytärrellä syntyy vakituinen suhde tähän poikaan ja siinä vaiheessa sitä on jo aika vaikea alkaa kieltämään erityisesti kun ulkoisesti poika on ihan normaali (ei mikään huumeiden käyttäjä jne)
Ap
Mikä se ongelma seurustelussa on?
Tätä myös itsekin mietin. Jos siitä seurustelusta tulee pitkä suhde, niin eihän se silloin voi olla täysin väärä kumppani tälle tytölle. Voisit ap nyt vähän tarkemmin selittää, miksi tämä poika on huono valinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt rehellisesti, mikä siinä janterissa muka mättää? Ettet nyt peilaa jotain omia patoutumia ja odotuksia nuoreen?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapsen pitää antaa kokeilla ja tehdä omat virheensä. Toki on tietyt ääritilanteet (esim. kumppani on nelikymppinen tai on epäiltävä että kumppani on väkivaltainen), joissa saa puuttua, mutta muuten täytyy vain yrittää antaa lapsen kompuroida omaa elämän polkuaan; niin hän ei myöskään ala salailla elämäntapahtumiaan. Voi vaikka kysyä että mikä siinä (kumppanissa) on mielestäsi kiehtovaa, ja sanoa että jos tulee mitään, vaikkapa sydänsuruja, olet valmis kuuntelemaan. Teinille pitää antaa tilaa, mutta myös olla sitten se rakastava tuki jolle puhua jos kaikki ei menekkään täydellisesti.
Just tämä. Ja jos asia tosiaan on niin kuten ap kirjoitti, että vaikuttavat olevan keskenään niin eri tyyppiä ettei välttämättä toimi, niin kyllä tytär huomaa sen itse myös jossain vaiheessa. Jos ei ole kyseessä mitään ääritilannetta niin pitää antaa itse kokeilla ja katsoa miltä tuntuu. Itse en olisi arvostanut teininä ollenkaan jos vanhempani olisivat puuttuneet sen aikaiseen suhteeseeni enkä kyllä arvostaisi vieläkään. Eri asia toki nämä ääritilanteet, mutta jos niistä ei ole kyse niin ei kannata puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapsen pitää antaa kokeilla ja tehdä omat virheensä. Toki on tietyt ääritilanteet (esim. kumppani on nelikymppinen tai on epäiltävä että kumppani on väkivaltainen), joissa saa puuttua, mutta muuten täytyy vain yrittää antaa lapsen kompuroida omaa elämän polkuaan; niin hän ei myöskään ala salailla elämäntapahtumiaan. Voi vaikka kysyä että mikä siinä (kumppanissa) on mielestäsi kiehtovaa, ja sanoa että jos tulee mitään, vaikkapa sydänsuruja, olet valmis kuuntelemaan. Teinille pitää antaa tilaa, mutta myös olla sitten se rakastava tuki jolle puhua jos kaikki ei menekkään täydellisesti.
No itseä vain pelottaa se että jos mitään ei mene pieleen ja seurustelusta tulee pitkä kestoista. Se että tytärrellä syntyy vakituinen suhde tähän poikaan ja siinä vaiheessa sitä on jo aika vaikea alkaa kieltämään erityisesti kun ulkoisesti poika on ihan normaali (ei mikään huumeiden käyttäjä jne)
Ap
Mikä se ongelma seurustelussa on?
Tätä myös itsekin mietin. Jos siitä seurustelusta tulee pitkä suhde, niin eihän se silloin voi olla täysin väärä kumppani tälle tytölle. Voisit ap nyt vähän tarkemmin selittää, miksi tämä poika on huono valinta
No siis en koe että tyttären heila sopisi hänelle. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta vaikka teknisesti he ovat jossain määrin saman tapaiset niin käytännössä en usko että tyttäreni oikeasti rakastaisi tälläistä poikaa. Pelkään vaan että tytär tuhlaa nyt elämäänsä tähän poikaan ja häneltä jää jotain näkemättä.
Ap
Ei ole toistaiseksi ole ollut tarvetta kieltää tai liiemmin arvostella lapsieni seurusetlukumppaneilta. Olen enemmän kuin hyvilläni kun pääsääntöisesti kaikki he ovat olleet miellyttäviä ja mukavan oloisia. Yksi sisarusksista (vanhin) ei ole rinnalleen löytönyt tai saanut kumppania mutta tuskin hänen kumppanin löytämisensä nopeutuu, joa alan tivaamaan, että eikö jo olisi hänen vuoronsa hankkia itselleen, jostain kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole toistaiseksi ole ollut tarvetta kieltää tai liiemmin arvostella lapsieni seurusetlukumppaneilta. Olen enemmän kuin hyvilläni kun pääsääntöisesti kaikki he ovat olleet miellyttäviä ja mukavan oloisia. Yksi sisarusksista (vanhin) ei ole rinnalleen löytönyt tai saanut kumppania mutta tuskin hänen kumppanin löytämisensä nopeutuu, joa alan tivaamaan, että eikö jo olisi hänen vuoronsa hankkia itselleen, jostain kumppani.
No minulla on vain se ongelma etten koe tyttäreni heilaa erityisen miellyttävänä
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole toistaiseksi ole ollut tarvetta kieltää tai liiemmin arvostella lapsieni seurusetlukumppaneilta. Olen enemmän kuin hyvilläni kun pääsääntöisesti kaikki he ovat olleet miellyttäviä ja mukavan oloisia. Yksi sisarusksista (vanhin) ei ole rinnalleen löytönyt tai saanut kumppania mutta tuskin hänen kumppanin löytämisensä nopeutuu, joa alan tivaamaan, että eikö jo olisi hänen vuoronsa hankkia itselleen, jostain kumppani.
No minulla on vain se ongelma etten koe tyttäreni heilaa erityisen miellyttävänä
ap
Osaatko sanoa miksi? - Fiksu vanhempi on totta kai kiinnostunut hieman siitä kenen kanssa lapsu (tai tässä teini) viettää aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole toistaiseksi ole ollut tarvetta kieltää tai liiemmin arvostella lapsieni seurusetlukumppaneilta. Olen enemmän kuin hyvilläni kun pääsääntöisesti kaikki he ovat olleet miellyttäviä ja mukavan oloisia. Yksi sisarusksista (vanhin) ei ole rinnalleen löytönyt tai saanut kumppania mutta tuskin hänen kumppanin löytämisensä nopeutuu, joa alan tivaamaan, että eikö jo olisi hänen vuoronsa hankkia itselleen, jostain kumppani.
No minulla on vain se ongelma etten koe tyttäreni heilaa erityisen miellyttävänä
ap
Osaatko sanoa miksi? - Fiksu vanhempi on totta kai kiinnostunut hieman siitä kenen kanssa lapsu (tai tässä teini) viettää aikaansa.
Sori. - Availitkin tuntojasi jo edellä. - Muta oletko varma, että et ole huolissasi liikaa? - Jos siis poika on kuten kirjoitit ilm. kunnollinen. On tietysti mahdollista, että heidän suhttensa jostain syystä tai toisesta päätty, jolloin saatta tuntua, että meni aikaa hukkaan mutta miksi murehtia sellaista nyt? Ei ne parisuhteet aina luonnistu meiltä vanhemmiltakaan vaikka kovin luullaan ja uskotaan. että jotain oltaisiin jo opittu sitte teinivuosien. Toivottavsti onkin oppinut jotain mutta ihmissuhteissa jokainen joutuu tekemään omat valintansa ja virheensä. Ellei mitään erityistä pelättävää ole, niin yrittäisin olla tyyni ja välttää liikaa arvostelua, joka mahd. saisi vain teinin tai teinit siilipuollutukseen.
Ei yhtään. Luojan kiitos on löytänyt jonkun. Ristin kädet yhteen kun mutta kotoa pois. Hommani olen jo tehnyt.
Kieltäminen ei toimi.