Miten KIRKUA-verbi taipuu?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:49"]Kirkua-verbin jotkut muodot ovat kadonneet. Persoonamuotoisina jäljellä vain kolmannen persoonan muodot kirkuu, kirkuvat, kirkui, kirkuivat, kirkunut. Nominaalimuotoisina on kaikki muodot (kirkua, kirkuen, kirkumassa, kirkuva jne.). Jos haluaa käyttää jotain muuta kuin kolmatta persoonaa, on parasta käyttää lähiverbejä, esim. kiljua, josta on kaikki persoonamuodot olemassa. Paitsi tietysti liittomuodoissa käy kirkumisestakin kaikki (olen kirkunut, olet kirkunut jne.).

Kirun/kirjun, kirut/kirjun ym. ei ole olemassakaan.
[/quote]

Kai nyt verbin pitää olla taivutettavissa. Kyllä se on "minä kirun".

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:49"]Kirkua-verbin jotkut muodot ovat kadonneet. Persoonamuotoisina jäljellä vain kolmannen persoonan muodot kirkuu, kirkuvat, kirkui, kirkuivat, kirkunut. Nominaalimuotoisina on kaikki muodot (kirkua, kirkuen, kirkumassa, kirkuva jne.). Jos haluaa käyttää jotain muuta kuin kolmatta persoonaa, on parasta käyttää lähiverbejä, esim. kiljua, josta on kaikki persoonamuodot olemassa. Paitsi tietysti liittomuodoissa käy kirkumisestakin kaikki (olen kirkunut, olet kirkunut jne.). Kirun/kirjun, kirut/kirjun ym. ei ole olemassakaan. [/quote] Kai nyt verbin pitää olla taivutettavissa. Kyllä se on "minä kirun".

[/quote]

Ei ole. Sanat muuttuvat ajan mittaan, muotoja häviää. Meillä on esim. alla, alta, alle yhä olemassa mutta ei enää assa,asta,ahan. Kirkua-verbissä ei ole kaikkia muotoja olemassa.

Agressiivi: vitut kirkusin!

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 22:28"]

Kirun, kirut, kirkuu, kirumme, kirutte, kirkuvat. 

Tiedän, koska kysyttiin ala-asteella kokeessa, ja harva tiesi. Vaikka piti muka olla ihan helppoja juttuja! Prkl. Kannan vieläkin kaunaa. Sain vain kasipuolen. Mä vielä näytän niille.

[/quote]

Nää on taas vähän näitä juttuja että mitä väliä sillä on että kirjoittaako että kirun vai kirkun, kumpikin varmaan on aivan yhtä ymmärrettävä, eikä sitä voi oikein ymmärtää väärin. Sama kuin enää/enään jonku/jonkun, mitä vitun väliä kummin kirjoittaa?

Kiljuminen ja kirkuminen on kaksi aivan eri asiaa, miettikää nyt  vaikka vanhoja kauhuelokuvia.

Kumpaa ne suurisilmäiset neitokaiset tekee kun örkki iskee kynnet olkapäähän?

Mitä ihmettä! Minä kiruin! Mikä sana toi ees on? En oo koskaan kirunu! Oon kyllä kiljunu ja kirkunu. Minä kiljuin. Kyl täs menee sekasin ku näit lukee!

Kirkua-verbi taipuu samoin kuin parkua-verbi.

Siis: kirun, kirut, kirkuu, kirumme, kirutte, kirkuvat.

Ensimmäisen ja toisen persoonan taivutusmuodot eivät ole kadonneet vaan harvinaistuneet. Ne ovat silti olemassa.

Nämä asiat on helppo tarkistaa kielitoimiston sanakirjasta: www.kielitoimistonsanakirja.fi. Syötä siis esimerkiksi sana "kirkua" laatikkoon nimeltä Haettava sana.

Kyllä minä olen koko ikäni käyttänyt ko. verbin kaikkia muotoja ja samoin lähipiirini. Ja taivutus on aina ollut ihan selvä asia. Eli eivät ne mihinkään ole vielä kadonneet.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:49"]

Kirkua-verbin jotkut muodot ovat kadonneet. Persoonamuotoisina jäljellä vain kolmannen persoonan muodot kirkuu, kirkuvat, kirkui, kirkuivat, kirkunut. Nominaalimuotoisina on kaikki muodot (kirkua, kirkuen, kirkumassa, kirkuva jne.). Jos haluaa käyttää jotain muuta kuin kolmatta persoonaa, on parasta käyttää lähiverbejä, esim. kiljua, josta on kaikki persoonamuodot olemassa. Paitsi tietysti liittomuodoissa käy kirkumisestakin kaikki (olen kirkunut, olet kirkunut jne.).

Kirun/kirjun, kirut/kirjun ym. ei ole olemassakaan.

[/quote]

Kiitos tästä. Mielenkiintoista. Lienet kielitieteilijä. Missä tätä on tutkittu? 

Ainahan voi alkaa kirkua, jolloin taivutuspaineet siirtyvät alkaa-verbille. Tosin se  ratkaisu ei ole merkitykseltään ihan sama, pääpaino kun on siinä alkamisessa. Mutta moniko jaksaa kirkua kovin pitkään?

"Lopetin kirkumisen." 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:49"]Kirkua-verbin jotkut muodot ovat kadonneet. Persoonamuotoisina jäljellä vain kolmannen persoonan muodot kirkuu, kirkuvat, kirkui, kirkuivat, kirkunut. Nominaalimuotoisina on kaikki muodot (kirkua, kirkuen, kirkumassa, kirkuva jne.). Jos haluaa käyttää jotain muuta kuin kolmatta persoonaa, on parasta käyttää lähiverbejä, esim. kiljua, josta on kaikki persoonamuodot olemassa. Paitsi tietysti liittomuodoissa käy kirkumisestakin kaikki (olen kirkunut, olet kirkunut jne.). Kirun/kirjun, kirut/kirjun ym. ei ole olemassakaan. [/quote] Kai nyt verbin pitää olla taivutettavissa. Kyllä se on "minä kirun".

[/quote]

Ei ole. Sanat muuttuvat ajan mittaan, muotoja häviää. Meillä on esim. alla, alta, alle yhä olemassa mutta ei enää assa,asta,ahan. Kirkua-verbissä ei ole kaikkia muotoja olemassa.

[/quote]

Kyllä on olemassa, ne vain ovat harvinaisia. Tarkista vaikka Kielitoimiston sanakirjasta.

Minä kirkua, sinä kirkua, hän kirkua, me kirkua, te kirkua, he kirkua.

Opetelkaapa kaikki käyttämään Kielitoimiston sanakirjaa, niin ei tarvitse kysellä mammapalstoilta (joilta sitä paitsi saa useimmiten vastaukseksi puutaheinää...).

www.kielitoimistonsanakirja.fi

Minä kirjun*

Älä kirju.

2

kirkun, kirkut, kirkuu, kirkumme, kirkutte, kirkuvat

Juuri noin.

Kirun, kirut, kirkuu, kirumme, kirutte, kirkuvat. 

Tiedän, koska kysyttiin ala-asteella kokeessa, ja harva tiesi. Vaikka piti muka olla ihan helppoja juttuja! Prkl. Kannan vieläkin kaunaa. Sain vain kasipuolen. Mä vielä näytän niille.

Heh turkulaisittain...minä kirkusin, sinä kirkusit...

Ei nyt ainakaan minä kirkun :D