Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Briteissä on pilvin pimein Fannyja. Samoin kuin Dickejä.
Fanny on todella kaunis nimi. Aivan yhdentekevää, mitä se tuo briteille mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille.
T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...
Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼
Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.Mulla on just näin. Nimeni on perisuomalainen 5-kirjaiminen naisen nimi, mutta vanhempani ja sukulaiset ovat puhutelleet mua aina lempinimellä (joka on 4-kirjaiminen myöskin naisen nimi). Nyt myös mies ja hänen perheensä kutsuvat mua tolla lempinimellä. Lempinimi tuntuu kotoisalta ja omalta, mutta sitten kuitenkin töissä ja virallisissa paikoissa kuljen oikealla etunimelläni. Nyt kolmikymppisenä koen pientä kriisiä, että kumpaa nimeä käyttäisin esim esitellessäni itseäni uusille ihmisille.
Itsellä vähän sama. Kuitenkin olin/olen myös koulussa/töissä lempinimellä. Muutama sukulainen muistaa aina kertoa, että olen nimetön, koska minulla ei ole "kunnon" nimeä, jota ihmiset käyttää. Nuorena se teki hurjan epävarman olon.
Muotinimet, vältä niitä. Kasvoin koko ikäni vastaten koulussa opettajalle nimenhuudossa ja joka yhteydessä että kumpi/kuka Johanna? Kun oli Johanna V., Johanna K. ja Johanna N..
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata yrittää olla liian uniikki tai "söpö". Vaikka joku söpö nimi sopii pikkunassikalle pitää muistaa, että ne lapset kasvaa aikusiksi ja joutuu elämään niiden nimiensä kanssa. Kaverin oikea nimi on Kuutti ja tyyppi on kunnon salipuntti eli ei oikein nimi istu. Kulkee toisella nimellään.
Damn! Minä ainakin kulkisin tuolla nimellä ylpeydellä. Jos joku nauraisi niin pistäisin pataan niin loppuu. 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoin nimeksi Jorma. Tajusin vasta 15 vuotta myöhemmin minkä virheen tein.
Jormasta tulee vain mieleen Jorma Uotinen, olen hänen suuri ihailijansa!
Tai Jorma Jorma Kaukonen, kuuluisa kalifornialainen kitaristi.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ehkä kaikki venäläiset nimet voi jo täällä unohtaa, sillä voissapaistamisen tokaisi on taas todennettu oikeaksi.
Sinä jäänyt varmaan loppuelämäksi kiinni Venäjä-fiksaatioosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Helmi kuulostaisi omaan korvaan oudolta taivutettuna yleisnimen mukaisesti Helmen jne. Taivuta sinäkin tyttäresi nimin juuri niin kuin itse haluat.
Helmi taivutetaan Helmin.
Vain jos ao Helmi niin haluaa. Muuten käytetään normaalia suomen taivutusta Helmen. BTW Helmin kantamuoto on Helm, ei Helmi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen suomalainen Juhokin on aika jännä tuolla englanninkielisessä maailmassa....
Englanninkielisessä maailmassa on kyllä totuttu siihen, että koko maailma on täynnä erilaisia nimiä. Ovat sen verran kansainvälistä porukkaa täynnä. Joku Juho ei hetkauta sen enempää kuin jostakin Afrikan maasta kotoisin oleva Mgbe.
Mgbella saattaa olla lähtömaassa serkku nimeltään Martti Ahtisaari Olosonka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Helmi kuulostaisi omaan korvaan oudolta taivutettuna yleisnimen mukaisesti Helmen jne. Taivuta sinäkin tyttäresi nimin juuri niin kuin itse haluat.
Nimi taivutetaan aina tarkoitteen mukaan: Orpo - Orvon, Hirvi - Hirven, ei Hirvin!
Kuulostaa hullulta, kun nuorisotoimittajat vättävät iltasatulehdissä nimet taivuttamatta! Johtunee perus koulun opetus tasosta!
Orpo= Orpon, kun kyse siitä rikkaiden edustjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Helmi kuulostaisi omaan korvaan oudolta taivutettuna yleisnimen mukaisesti Helmen jne. Taivuta sinäkin tyttäresi nimin juuri niin kuin itse haluat.
Helmi taivutetaan Helmin.
Vain jos ao Helmi niin haluaa. Muuten käytetään normaalia suomen taivutusta Helmen. BTW Helmin kantamuoto on Helm, ei Helmi
Ei Petteri Orpoakaan taivuteta ORVON vaan Petteri Orpon.
Anna Aina Naima-Rauha kirjoitti:
Eikös ihmiset saa ihan itse määritellä, miten lausutaan? Jos joku Tia haluaa nimensä lausuttavan "tia", hän olkoon Tia. Joku toinen voi haluta sen lausuttavan Tiía ja se hänelle suotakoon. Sebastian voi haluta olla Sebastian tai Sebäschän. So what? Jotenkin niin noloja aina nämä inttämiset, että "asumme Suomessa, joten Fia lausutaan "Fia" eikä "Fiia" ja
Sofia lausutaan Sofia eikä Sofiia ja
Ava lausutaan Ava eikä Aava ja
Eva lausutaan Eva eikä Eeva ja
Mona lausutaan Mona eikä Moona
jne. Mitä te tästä kinastelusta saatte?
Kyllä Mona lausutaan Moona. Eräs henkilö laittoi lapselleen ensin nimeksi Mona, mutta sitten tuli toisiin ajatuksiin ja lisäsi toisen o kirjaimen, jottei nimestä tehtäisi kaikenmaailman väännöksiä. Samoin Nina lausutaan Niina.
Kannattaa nimeä miettiessä kokeilla sananmuunnokset ja mikä sana mahdollisesti nimikirjaimista muodostuu.
Sitten voi välttää tällaiset:
- Olli Kunnari (Kulli Onnari)
- Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (M.O.K.A.)
Kiva nyt kun nimi on Maija. Saa lukea täältäkin tämän tästä kuinka "Maija teki sitä ja tätä ja sanoi niin ja näin". Yksi mulle sanoi että Maija on niin kovin yleinen nimi niin kysyin häneltä että montako Maijaa tuntee? Ei yhtäkään minun lisäksi. Toki onhan Maija yleinen, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka antaa lapselleen sellaisen nimen, josta itsekin vääntävät heti lempinimen, koska se on liian hankala arjessa käytettäväksi. Ihan perusnimistäkin tätä tehdään: justus=julle, rasmus=rasse, aleksi=allu jne.
Itse olen pitänyt kauniina nimiä, jotka sopii hyvin suuhun, ei tule väännettyä niistä mitään, eivät "töksähdä" jne. Toisella lapsella on melko harvinainen nimi, kuitenkin täysin suomalainen, sille on muutama erilainen versio, josta välillä täytyy mainita, että ei niin. Toisella taas on melko yleinen nimi, josta ei saa oikein mitään käännettyä tai väärin kuultua.
Vai olisko vaan, että tykkäävät hellitellä lempinimellä? Mun lapsilla on ihan tavaliset hyvät toimivat nelikirjaimiset nimet, joita ei ole tarve väännellä eikä lyhennellä. Silti kutsun välillä tuplasti pidemmillä lempinimillä. Koska miksi en?
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
'Vähän kuin Ylen toimittajalla nimeltä Tero Karhu? : /
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohon Islan lausumiseen. Minulla vastaava esimerkki nimestä Ava, joka suomessa lausutaan "aava" ja enkkulassa "eiva" tai "eeva". Ei ole haitannut.
Ava lausutaan Suomessa Ava. Aava on eri nimi ja se lausutaan kahdella aalla. Suomessa lausutaan kuten kirjoitetaan.
Suomenkieessä paino on ensimmäisellä tavulla, joten normaalisti Ava kuulostaa samalta kuin Aava (ehkä hieman lyhyempi A).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut tarpeeksi sitä, että jos antaa nimeksi Helmi, niin osa ihmisistä taivuttaa sen Helmi, Helmille, mutta etenkin vanhempi väki Helmen, Helmelle. Jopa itsestäni tuntuu välillä kankealta huikata päiväkodin ovelta "Helmiltä jäi kumisaappaat vielä sisälle" tms. Tulee sanottua "Helmi voisi tarvita kumisaappaat kotiin". Vähän huomaan että välttelen noita taivutusmuotoja. Siinä kohtaa kun huomasin tuon, jopa tuli vähän harmi siitä että nimi on liian merkitsevä, ei nimimäinen.
Silti vähän tyhmää että välttelen. Onhan Suomessa paljon vakiintuneita nimiä joissa on samanlainen rakenne. Suvi, Suvin, Sampo, Sampon.
Helmi kuulostaisi omaan korvaan oudolta taivutettuna yleisnimen mukaisesti Helmen jne. Taivuta sinäkin tyttäresi nimin juuri niin kuin itse haluat.
Helmi taivutetaan Helmin.
Vain jos ao Helmi niin haluaa. Muuten käytetään normaalia suomen taivutusta Helmen. BTW Helmin kantamuoto on Helm, ei Helmi
W-naryn selitelmä:
Etymology[edit]
19th century invention from helmi (“pearl”), reinforced by an accidental resemblance to Vilhelmiina.
Eräs kielemme rikkaus on lukuisat murteet. Eri murteissa lausutaan nimet omaperäisesti. Eikös olekin hienoa. Esimerkkini koskee valitettavasti sukunimeä. Kauppinen muutti Savoon ja häntä kutsuttiin siellä Kaappiseksi, jonka hän vaihtoikin nimekseen. Sen jälkeen häntä puhuteltiin Kuappisena. Tämä riitti hänelle ja hän palasi entiselle kotiseudulleen Kauppisena.
Tuli näistä mieleen, kun mun nimi on Elisa, niin voitteko kuvitella paljon saa kuulla hirween hyviä vitsejä elisa viihteestä/ elisa aikuisviihteestä, sekä siitä että mun pitäis lopettaa se laskujen lähettely. Tai sit joku telia vitsi. Ja muutenkin jengi oppii muistaa mun nimen "aa, niin kuin se puhelinoperaattori!" -variaatioilla. Jep, just se.
Englanninkielisessä maailmassa on kyllä totuttu siihen, että koko maailma on täynnä erilaisia nimiä. Ovat sen verran kansainvälistä porukkaa täynnä. Joku Juho ei hetkauta sen enempää kuin jostakin Afrikan maasta kotoisin oleva Mgbe.