Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Kannattaa tsekata myös nimen sanamuunnos-versio.

Terv. Riitta Nipuli ja Kullervo Kallinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.

Ailahan on hyvä nimi :)

Monikulttuurisesti rikkaasti se ääntyy "äilä". Aila on suuri.

Aila ja Ali ei kyllä edeskuulosta samalta. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkei kannata antaa nimeä, jonka viimeinen tavu on sama kuin sukunimen ensimmäinen tavu, esim.

Emma Maronen, Paavo Vokila, Riku Kujala, Mara Rasunen, Milla Lamu, Erika Kamunen jne.

Ääneen lausuessa huomaa, ettei välttämättä lapsen ole helppo noita lausua.

Totta, ja varsinkin jos lapsi saa r-vian, niin esim. nimi Katri Ritola olisi aika hankala sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.

Helppoa, muuttakaa nimi Laifaksi.

JOskus voisi miettiä, että onko se lapsesta hyvä nimi.

En ymmärrä näitä, jotka antaa jonkun tavis-nimen tapaisen nimen, mutta pienellä kirjainpoikkeuksessa. Nämä sitten joutuvat joka paikassa selittämään, ettei se ole mikään virhe.

(T)Eemu

Joo(N)a

(K)Iia

Mutta eihän nimi miestä pahenna ellei mies itse nimeään, on vanha sanonta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä, jotka antaa jonkun tavis-nimen tapaisen nimen, mutta pienellä kirjainpoikkeuksessa. Nämä sitten joutuvat joka paikassa selittämään, ettei se ole mikään virhe.

(T)Eemu

Joo(N)a

(K)Iia

Mutta eihän nimi miestä pahenna ellei mies itse nimeään, on vanha sanonta.

Satasesta vetoa noi on vanhoja suomalaisia nimiä, ei vaan ole käytetty pitkään aikaan. Monia samankaltaisia olen kuullut ja nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavia nää jannicapetterihelmien äitylit, jotka järkyttyy siitä, että joku puhuessa TAIVUTTAA heidän mussukkansa nimen VÄÄRIN🙄

Joonataksen

Joonataksen äityliiniparka joutuu varmaan terapiaan, kun maailma on sille niin kamala paikka...

Iiris Suomela

Pupilli Rämekyrpä

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä, jotka antaa jonkun tavis-nimen tapaisen nimen, mutta pienellä kirjainpoikkeuksessa. Nämä sitten joutuvat joka paikassa selittämään, ettei se ole mikään virhe.

(T)Eemu

Joo(N)a

(K)Iia

Mutta eihän nimi miestä pahenna ellei mies itse nimeään, on vanha sanonta.

Tämän olen nähnyt omin silmin: hautajaisiin oli lähetetty kauniisti kalligrafilla tekstattu adressi. Perheen muilla lapsilla oli kalenterinimet paitsi nuorimmaisella. Hänen nimensä, Ia, oli jäänyt tekstaajalta kokonaan pois, koska tekstaaja ei ollut tajunnut sitä nimeksi.

Tuomaks

Oma neuvoni on ainoastaan että antakaa lapselle koko lain sallima määrä ristimänimiä- taisi olla kolme nykyisin - koska lapsi voi ainakin sitten myöhemmin valita mitä niistä kolmesta haluaa käyttää kutsumanimenään. Itselläni on hyvin raamatullinen ja tätimäinen etunimi jota olen lapsesta asti inhonnut. Kadun nykyään etten alkanut käyttää toista ristimänimeäni kun aikoinaan nuorena aikuisena muutin pois kotiseudulta. Nyt olen jo kohtuullisen vanha täti enkä enää viitsi edes harkita moista koska kaikki tuntevat minut sillä vanhalla etunimellä eikä muuttaminen enää auttaisi asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼

Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.

No tuota, mun lapsilla on melkoinen määrä lempinimiä ja ihan sujuvasti tunnistavat myös ne, jotka eivät ole suoraan nimestä johdettuja. Jostain syystä lempinimien antaminen on minulla "verissä", varsinkin toisen puolen suvussa sitä on harrastettu jo edellisissä sukupolvissa. 

Varsinaiseen aiheeseen, itseäni on joskus vähän harmittanut tyttärelle annettu nimi. Nimi on omasta suvustani peräisin, tarkemmin ottaen isoisäni äidin. Nimi on kaunis, mutta voi jestas miten yleiseksi se on tullut viime vuosina. No, sama oli kyllä itsellänikin, tuntuu että oma nimeni oli 80-luvulla yksi yleisimmistä ja hyvinhän sen kanssa on pärjännyt vaikka kaimoja riittikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼

Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.

No tuota, mun lapsilla on melkoinen määrä lempinimiä ja ihan sujuvasti tunnistavat myös ne, jotka eivät ole suoraan nimestä johdettuja. Jostain syystä lempinimien antaminen on minulla "verissä", varsinkin toisen puolen suvussa sitä on harrastettu jo edellisissä sukupolvissa. 

Varsinaiseen aiheeseen, itseäni on joskus vähän harmittanut tyttärelle annettu nimi. Nimi on omasta suvustani peräisin, tarkemmin ottaen isoisäni äidin. Nimi on kaunis, mutta voi jestas miten yleiseksi se on tullut viime vuosina. No, sama oli kyllä itsellänikin, tuntuu että oma nimeni oli 80-luvulla yksi yleisimmistä ja hyvinhän sen kanssa on pärjännyt vaikka kaimoja riittikin. 

Heidi ja Sofia? :)

Däni - suomalaisittain. Aina.

Kouluaikojen kokemuksesta vaan et jos sun perheesi sukunimi on Saukkonen, niin ÄLÄ anna lapselle etunimeksi Anu. Tyttöparalla ei ollut kivaa murkkuiässä.

Jos on ajanut nimeksi Victoria Jenna Silvia Jessica Kim Jasmin Rianna ja näkee sen että TV on katsottu kaiket päivät höpönlöpön kanavia. Tai Jetro Benjamin Kaye Miles

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼

Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.

No tuota, mun lapsilla on melkoinen määrä lempinimiä ja ihan sujuvasti tunnistavat myös ne, jotka eivät ole suoraan nimestä johdettuja. Jostain syystä lempinimien antaminen on minulla "verissä", varsinkin toisen puolen suvussa sitä on harrastettu jo edellisissä sukupolvissa. 

Varsinaiseen aiheeseen, itseäni on joskus vähän harmittanut tyttärelle annettu nimi. Nimi on omasta suvustani peräisin, tarkemmin ottaen isoisäni äidin. Nimi on kaunis, mutta voi jestas miten yleiseksi se on tullut viime vuosina. No, sama oli kyllä itsellänikin, tuntuu että oma nimeni oli 80-luvulla yksi yleisimmistä ja hyvinhän sen kanssa on pärjännyt vaikka kaimoja riittikin. 

Heidi ja Sofia? :)

Ohi molemmat :)

Pahimmillaan lapsi kärsii loppuelämänsä jos vanhemmat eivät osaa sananmuunnoksia. Vrt: Pentti Hirvonen !

Vierailija kirjoitti:

Oma neuvoni on ainoastaan että antakaa lapselle koko lain sallima määrä ristimänimiä- taisi olla kolme nykyisin - koska lapsi voi ainakin sitten myöhemmin valita mitä niistä kolmesta haluaa käyttää kutsumanimenään. Itselläni on hyvin raamatullinen ja tätimäinen etunimi jota olen lapsesta asti inhonnut. Kadun nykyään etten alkanut käyttää toista ristimänimeäni kun aikoinaan nuorena aikuisena muutin pois kotiseudulta. Nyt olen jo kohtuullisen vanha täti enkä enää viitsi edes harkita moista koska kaikki tuntevat minut sillä vanhalla etunimellä eikä muuttaminen enää auttaisi asiaa.

Mitä ihmeen ristimänimiä?