Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Ei ihne kirjoitti:

Alvari on suomalainen tapa sanoa nimi.

Alvar ulkomaalainen

Kyllä nimi kuuluu sanoa niin kuin se on, Alvar ja Alvari ovat kaksi eri nimeä. Sanotko esim. Alvari Aalto, jos puhut Alvar Aallosta?

Annika, ei katsota monessa paikassa hyvällä. Etenkin jos englanniksi täytyy sanoa, niin luullaan monesti rasistiksi. Englannin kielisissä maissa kannattaa käyttää lähinnä Anni nimeä niin välttyy sekaannukselta.

Tästä on jo puhuttukin, mutta kaksiosaiset nimet ovat kyllä yleisyydestään huolimatta haaste ihmisille. Mulla on väliviivanimi, jonka molemmat osat ovat suht yleisiä ja tuttuja itsessään eikä asiaan liity mitään kirjoitusasuepäselvyyksiäkään, mutta yhdistelmä on täysin uniikki. Eli en todellakaan kirjoita tähän mikä se oikeasti on, mutta leikitään että se on vaikka Jenni-Kaisa. Ihmisten puheissa ja joskus jopa virallisemmissakin kirjoituksissa (tosin vähemmän nyt kun reseptitkin ovat sähköisiä) siis Jenni, Kaisa, Jenni-Katri, Jenna-Maija, Jessika jne. Ja jos ei tunne kaikkia paikalla olevia, saa sitten miettiä että puhutaanko nyt mulle vai onko täällä oikeasti myös joku Jenna-Maija...

Kun useampia lapsia niin älä anna samalla kirjaimella alkavia etunimiä. Menevät aina sekaisin, sekä minulla että puolisolla. Nim. Tämän mokan tehnyt

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin vähän naurattaa tämä Luca/Luka-nimivillitys suomalaisten keskuudessa. Varsinkin kun joku itäsuomalainen huutelee siellä puistossa sitä lucaa vaikka suu kuinka pyrkkkkii lisssääämmmmäään siihen mmmuutaman välikonsonannnnntinnnn

Annatko esimerkkejä? Mitä välikonsonantteja Lucaan saa lisättyä? Korkeintaan c [k] voi kahdentua, mutta muita en pysty keksimään.

No, onneks ap et laittanut Runkkar.

g88 kirjoitti:

Tarkistakaa että nimen eri osat sopivat toistensa perään...  tai yhdistäkää vaikka pahimmassa tapauksissa ne kaksi etunimeä jos kuulostaa töksähtävältä muuten. ei uskoisi että tämäkin on ongelma, mutta oma (entinen) nimeni kokonaisuuden sopivuus oli luokkaa 

"Elli Anni Tani" 

ei siis nimet sointunut yhtään keskenään ja tuntui että jokainen nimi olisi ollut lyhyt lause..

Kuinka monta kertaa elämässä tulee vastaan tilanne että koko nimeä lausutaan? Naimisiin mennessä/hautajaisissa? 

Parempi että nimillä on tarkoitus tai tarina, kuin että sointuu kauniisti. Oma nimeni on hyvän kuuloinen kokonaisuus, mutta puhuttelu nimi on siitä syytä toinen nimi, joka aiheuttaa jatkuvaa sekaannusta.

Vierailija kirjoitti:

g88 kirjoitti:

Tarkistakaa että nimen eri osat sopivat toistensa perään...  tai yhdistäkää vaikka pahimmassa tapauksissa ne kaksi etunimeä jos kuulostaa töksähtävältä muuten. ei uskoisi että tämäkin on ongelma, mutta oma (entinen) nimeni kokonaisuuden sopivuus oli luokkaa 

"Elli Anni Tani" 

ei siis nimet sointunut yhtään keskenään ja tuntui että jokainen nimi olisi ollut lyhyt lause..

Kuinka monta kertaa elämässä tulee vastaan tilanne että koko nimeä lausutaan? Naimisiin mennessä/hautajaisissa? 

Parempi että nimillä on tarkoitus tai tarina, kuin että sointuu kauniisti. Oma nimeni on hyvän kuuloinen kokonaisuus, mutta puhuttelu nimi on siitä syytä toinen nimi, joka aiheuttaa jatkuvaa sekaannusta.

Kun todistaa henkilöllisyyttään?

Terveysasioissa?

Kun rekisteröityy palveluihin?

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pitkistä (ja monista lyhyistäkin) nimistä väännetään joku lempinimi. Jos kuvittelet, että Benjamin tai Sebastian olisi tuolla nimellä esim. koulussa, niin kyllä se on joku Benkku tai Sebbe muille. 

T. Äiti, joka antoi ihanan pitkän nimen ja kukaan muu kuin me vanhemmat ei sitä käytetä...

Tämä on ehkä se olennaisin "olli-pekka kujala"-tyyppisten nimien jälkeen. 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikä vanhempi voi narsistisuudessaan ja jumalharhassaan päättää mikä lapsen nimeksi "oikeasti" tulee. Antakaa mielestänne kaunis nimi, ja antakaa sen jälkeen lapsen elämän ja ympäristön muokata nimeä, älkääkä viitsikö suuttua mustasukkaisena kun lapsellenne annetaan montakin uutta nimeä.

T: Marjaana Päivärinta aka, maikku, martsu, päikkä, pärtsy and so on...

Voin omalla nimelläni antaa esimerkin eli Eerika mutta kaikki kirjoittavat Erika enkä enää jaksa korjata asiaa ellei kyse ole virallisista papereista! Olen hyväksynyt olevani Erika puolitutuille ja töissä yms :D

Vinkkinä siis antaa nimestä se mahdollisimman yleinen kirjoitusmuoto, säästyy vaivalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.

kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.

Tarkoitatko nyt Fannyä?

Vierailija kirjoitti:

Annoin lapselleni nimeksi Eeva. Kerran on kysytty 18 vuoden aikana että yhdellä vai kahdella eellä. Muuten ei mitään ongelmaa. Sukunimi sitten kuullaan ja kirjoitetaan joka kerta väärin

Mulla myös sellainen sukunimi että ihan hyvin voisi etunimikin olla joku seliteltävä, kun sukunimen joutuu kuitenkin joka kerta tavaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kansainvälisyydestä: Muualla maailmassa tuskin mietitään nimen antoa sillä varauksella, että lapsi muuttaa joskus ulkomaille tai päätyy kansainväliselle alalle.

Ja jos näin käy niin suomalaisella nimellä pärjää varmasti ja jos kovin ärsyttää, kun kukaan ei lausu oikein niin muuttaa vaikka nimensä. Esim. Kiinassa on ainakin ihan yleistä valita myös engl. kielinen nimi itselleen, koska länsimaalaisille kiinalaiset nimet on hankalia/mahdottomia. Nimi valitaan yleensä jo koulussa.

Ja toisaalta nykyaikana ollaan menossa siihen suuntaan, että on töykeä jos ei opettele lausumaan vaikkapa työkaverien vieraskielisiä nimiä. Tai edes yritä. 20 vuoden päästä voi olla, että ei törmää enää kiinalaiseen "Wendyyn" tai "Haroldiin." Tai sitten törmää. Kun ei voi tietää.

Maailma muuttuu koko ajan globaalimmaksi ja todnäk. on suuri, että lapsemme kohtaavat elämässään paljon enemmän ulkomaalaisia kuin me itse. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän kannattaisi unohtaa tavalliset suomalaiset nimet. Jasper Pääkkönenkin pääsi Hollywood-elokuvaan vaikka on äätä ja öötä ja kaksoiskonsonanttia.

Ja jos nimi on Aleksi, voi ollakin ulkomailla Alex. Jos nimi on Mikko, voi olla vaikka Mike. Heikki voi olla vaikka Herbie :D

Kiusaamisesta: Sukunimeni on Virtanen ja kun olin alakoulussa, se oli Suomen yleisin. Siitäkin sai väännettyä että Virtsanen tai Virtsaputki.

Että älkää nyt antako nimeksi mitään Taivaankukkaa tai Käpyä, mutta loppujen lopuksi ihan sama mikä nimi on, kiusaaja keksii kyllä jotain. Jos ei nimestä niin ulkonäöstä tms.

Tottakai muuallakin mietitään, ei me nyt Suomessa mitään uniikkeja lumihiutaleita olla kansainvälistymisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Annika, ei katsota monessa paikassa hyvällä. Etenkin jos englanniksi täytyy sanoa, niin luullaan monesti rasistiksi. Englannin kielisissä maissa kannattaa käyttää lähinnä Anni nimeä niin välttyy sekaannukselta.

Mitä Annika tarkoittaa englanniksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin Piia/Pia-Miia/Mia nimiä joita joutuu tarkentamaan vaikka olisi 2 vokaalia. Myös top 10 nimet ikäluokastaan rajaisin suosiolla pois.

Vaikka Olivia saattaa kuulostaa kivalta sellaisenaan, on hän ainakin koko peruskouluaikansa Olivia R. tai Olivia H. Siksi nuo 10 suosituinta pois.

Joo, paitsi että aina ei voi tietää, mitkä nimet juuri seuraavaksi räjähtävät suosioon. Keksit jonkin kivan kuuloisen harvinaisemman nimen, ja parin vuoden päästä huomaat, että sehän keikkuukin siellä top kympissä, kun kaikkien muidenkin mielestä se kuulosti kivalta ja ”harvinaiselta”.

Tuttavaperhe esim. nimesi lapsensa Islaksi, ja kylläpä oli kiva nimi, enkä ollut koskaan aiemmin kuullutkaan sellaista. Noh, hän olikin sitten ensimmäisiä Isloja tästä nykyisestä buumista, nythän Isla on yksi suosituimmista.

Nooh, sen puoleen tästä on turha huolehtia, että tulevaisuutta emme kukaan voi ennustaa, vaikka haluaisimmekin.

Samoin on aika mahdoton ennustaa, mikä nimi saa tulevaisuudessa ikävämpiä sivumerkityksiä, kuten Jonne tai Yrjö.

Täällä vuoden 1965 lopulla syntynyt Satu. Kun sain nimeni joulukuussa, meitä oli vielä aika harvassa. Kukaan, vähiten vanhempani, ei voinut tietää, että seuraavan vuoden alussa Miss Suomeksi valittaisiin Satu Östring ja Satu-nimen buumi alkaisi oikein todenteolla, ja sitten meitä olikin yhtäkkiä paljon. Eli tosiaan, tulevaisuutta ei voi ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vilma tai Wilma, kumpainenkin joutuu aina kertomaan, miten nimi kirjoitetaan,

Itse olen tavannut mennä suomalaisen kirjoitusasun mukaan ellei muuta esitetä. Joten jos asiakas sanoo Miia, niin en kysele onko se Mia vai Miia, jos asiakas sanoo että niko, niin en kysele onko se seellä vai koolla, vaan koolla mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan oli paljon Japani-nimi vitsejä mutta koskaan ei mainittu nimeä Saija-Noora.

Mitä ihmeellistä on tuossa ? Sai jano ora? VAi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on erikoinen nimi, siis sellainen että mulla ei ole edes nimipäivää kalenterissa. Vaikka arvostankin vanhempieni valintaa niin koko elämäni oon saanut aina tavata nimeä kaikille kun kaikki kirjoittavat sen aina väärin. Eli mielellään joku helppo nimi mitä ei tarvitse arvailla ja tavata muille. Kuten vaikka Pekka, Petri, Jouni, Kaisa, Antti tms. Miten helppoa ja harmitonta :)  

Oletko tietoinen että jokainen suomen kansalainen joka on täyttänyt 18 vuotta saa ottaa nimekseen sellaisen nimen jota ei ole kalenterissa? Voiko siis turhemmasta asiasta enää leijua, tai vastaavasti pahoittaa mieltään liian vaikeasta nimestä, kun se on pikkuilmoituksella korjattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää miksi jotkut antavat lapselleen mahdollisimman monta ja samalla usein myös erikoista nimeä. Lapsen nimen joutuu kuitenkin kirjoittamaan/kertomaan (sekä vanhempi että lapsi itse) aika monesti hänen elämänsä aikana.

Luulisin, että jossain vaiheessa alkaa harmittamaan tavata aina sitä Yuupazeipäz Hölgyncölgyn Qperceicca Hilawitkutin Virtasta. Kuinkahan tuokin nimi mahtuu esim. ajo- tai kelakorttiin tms? Saati kiva täyttää johonkin lomakkeeseen, jossa jokainen kirjain täytetään omaan ruutuun, taitaa loppua ruudut kesken?

Oli muuten se syy, miksi en avioituessani ottanut kaksoisnimeä, vaikka sitä harkitsin. Tyttönimessäni on kahdeksan kirjainta ja mieheni (ja omassa nykyisessä) sukunimessä yhdeksän ja etunimiä minulla on kolme (yksi lyhyt ja kaksi pitkää). Olisi tullut aivan liian pitkä rivi nimiä ja kirjaimia, joiden kirjoittaminen virallisiin papereihin olisi voinut käydä vaikeaksi. Yksi sukunimi sai riittää, ja on siihen näiden 29 vuoden aikana jo ihan tottunut. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan oli paljon Japani-nimi vitsejä mutta koskaan ei mainittu nimeä Saija-Noora.

Mitä ihmeellistä on tuossa ? Sai jano ora? VAi?

Sayonara'' (en tiedä, miksi tämä on ilmeisesti kiellettyjen sanojen listalla av:lla?)