Luopuisitko kotieläimistäsi seurustelukumppanin allergian takia?

En voisi ottaa sellaista miestä, joka olisi allerginen eläimille, koska lemmikit ovat minulle iso osa identiteettiäni.

En todellakaan luopuisi lemmikistä!!

En, ne oli "täällä ensin" ja mulle niin tärkeitä, etten luopuisi mistään hinnasta. Tapailu luultavasti loppuisi allergikon kanssa lyhyeen, ettei tarvitsisi surkutella perään ehdittyään rakastua.

En ikinä luopuisi. Mun koirani on rakkaampi mulle kuin moni ihminen.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:40"]

Jos niin missä vaiheessa? Vai voittaako eläimet rakkauden?

[/quote]

No en ainakana ihan heti luopuisi,mistä sen tietää kestääkö suhde sen uuden seurustelukumppanin kanssa?Rakkaus kissoihin sentään kestää niiden loppuelämän.

Jos mieheni tulisi nyt allergiseksi, luopuisin. Mutta vaikeaa se olisi meille molemmille. Alunperin allergista miestä en olisi huolinnut.

En ikinä luopuisi kissoistani. Jo "sulhasehdokkaan" kanssa ekan kerran puhuessa selvitän allergiat ja fiilikset kissoista. Näin saa kärsittyä epätoivottu tapaukset heti pois.

Nykyinen alkoi vuoden seurustelun jälkeen saamaan pieniä allergiaoireita. Syö satunnaisesti lääkkeitä. On itse niin rakastunut myös kissoihin että on vaikka sitten ihan tukossa kun ilman kissoja :D. Tietää hyvin, että jos ongelmia tulee allergian kanssa niin hän on se, joka ovesta lentää. Mies saa helpommin uuden kodin kuin kissat.

Ainakin lääkärilehdessä oli juttu, että siedätyshoidolla saadaan 90% allergikoista oireettomiksi.

Miksei sitä voisi kokeilla? Onhan siinä tietysti vaivaa, mutta pitemmän päälle helpottaa myös allergisen elämää.

En todellakaan. Nytkin minulla on kaks rakasta kissaa ja itseasiassa seurustelukumppanini on allerginen niille. Onneksi hän tajuaa käyttää allergialääkkeitä, mitkä kyllä auttavatkin huomattavasti.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:48"]

Ohis:

Mulla ei ollut lemmikkejä, kun tavattiin. Puhuin miehelle usein, että mietin kissan hankintaa. Hän oli oitis kannustamassa minua ja kyseli, milloin sen toteutan. Vihdoin kun kissan sain, sain kuulla, että miehellä on allergia. Ei sitten aiemmin ollut tullut puheeksi :D Eka kerta kun mies tuli kylään, sen nenä vuosi jatkuvasti. Parin kerran jälkeen ei enää mitään oireita. Allergia siedättyi siis hyvin nopeasti.

[/quote]sama juttu melkein,aloin seukata miehen kaa mikä oli koirille allerginen ja astma.Oli oireita aluksi mutta nyt 2vuodessa ei mitään oireita koiristani.En olisi luopunut muuten.

Ennen raakkasin armotta allergiset pois jo tapailuvaiheessa, mutta nykyinen aviomieheni löi samantien jalat altani. :)

Koirani oli 6-vuotias kun tapasin tulevan mieheni ja tein heti selväksi että lemmikistäni en hänen allergiansa takia luovu. Sovimme että yhteenmuutto on ajankohtaista vasta koiran kuoltua, mieheni on keskivaikeasti allerginen, eli voi hetken oleskella asunnossa jossa on koira, mutta ei voi nukkua siellä. Nyt on yhteiselämää takana neljä vuotta, naimisissa olemme olleet niistä kaksi. Mies asuu edelleen omassa asunnossaan ja minä ja koiravanhus (nyt 10 vuotta) omassamme. Koira on terve eli erilläänasumista tulee jatkumaan todennäköisesti vielä useampi vuosi. :)

Itselläni oli koira ollut reilu pari vuotta kun astmani puhkesi. Onneksi koira oli tarkoituskin opettaa ulko/tarhakoiraksi (rotu hysky) joten sisällä käy pakkasella lämmittelemässä mutta ei viihdy liian lämpösessä pitkään. En luopunut koirasta tautini vuoksi, kun ei ollut tarvetta. Nyt talossani asuu myös toinen astmaatikko mutta koira ei tuota ongelmia kun ei ole sisällä jatkuvasti.

Just heivasin yhden miehen joka sieti kissojani mutta ei millään tapaa niistä pitänyt. Kokoajan oli kiusallinen olo. Leikki sitten yhdessä vaiheessa allergistakin. Onneks pääsin mokomasta eroon!

2

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:30"]

Ainakin lääkärilehdessä oli juttu, että siedätyshoidolla saadaan 90% allergikoista oireettomiksi.

Miksei sitä voisi kokeilla? Onhan siinä tietysti vaivaa, mutta pitemmän päälle helpottaa myös allergisen elämää.

[/quote]

Mä olin nuorempana allerginen kaikelle karvaisella,hankkiessani ensimmäisen kissani olin vielä lievästi allerginen,mutta pelastin kissan joka olisi muuten joutunut lopetetuksi.

Ilmeisesti ajan myötä siedätyin,koska en nykyään enää oireile kissoista mitenkään(esimerkiksi koirat ja kanit aiheuttavat yhä allergiaoireita).Eli enemmin kyllä yrittäisin siedättää sen kumppanin kuin luopuisin kissoista.Jos ei onnistu,pitäisi varmaan luopua kumppanista.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:29"]En ikinä luopuisi kissoistani. Jo "sulhasehdokkaan" kanssa ekan kerran puhuessa selvitän allergiat ja fiilikset kissoista. Näin saa kärsittyä epätoivottu tapaukset heti pois.

Nykyinen alkoi vuoden seurustelun jälkeen saamaan pieniä allergiaoireita. Syö satunnaisesti lääkkeitä. On itse niin rakastunut myös kissoihin että on vaikka sitten ihan tukossa kun ilman kissoja :D. Tietää hyvin, että jos ongelmia tulee allergian kanssa niin hän on se, joka ovesta lentää. Mies saa helpommin uuden kodin kuin kissat.
[/quote]

Meillä mä oon se kissa-allergikko. Mieheni kanssa kun aloimme yhdessä olemaan hän oli valmis luopumaan kissastaan kun kuuli allergiastani. Ilmotin, että luopukoot vain sillä ehdolla, että kissa tulee mun luokse.
Sillä tiellä mennää edelleen ja perheemme on kasvanut toisellakin kissalla. :D Keväät on mulle ihan yhtä helvettiä joka vuosi. Lääkäritki ehdotelleer kissoista luopumista. Puheet loppui siihen kun minä kehoitin tohtoria luopumaan lapsestaan.
Mieluummin syön lääkkeitä vaikka kourallisen aamuisin, kuin luopuisin mun rakkaista karvakorvistani!

Olin varma etten luopuisi kunnes valintatilanne tuli oikeasti eteen ja kissa muutti isäni luo. Kissalla on hyvä koti ja minulla hyvä mies, win-win-tilanne entiselle vanhallepiialle ja tämän kissalle.

En ottaisi allergista miestä enkä miestä joka ei pidä kissoista. Miehelläni on ollut kissoja pikkulapsesta saakka ja se oli yksi asioista joista hänessä heti aluksi pidin. Olisi aikamoinen ongelma jos hän yhtäkkiä tulisi allergiseksi, mutta hyvin epätodennäköistä se onneksi on, kun on kuitenkin lapsesta saakka nukkunut yönsä kissa kainalossa ilman ongelmia. Nykyään meillä on yhteinen kissalauma ja lauman jatkona vaihteleva määrä ensikotikissoja.

En luopunut. Ukko sai päättää jääkö allergisena kissatalouteen. Elivät onnellisina kissan kanssa samassa talossa 16 vuotta, kunnes kissa kuoli. Mies kai siedättyi ajan mittaan ja sai allergiaoireita vain koskiessa kissaan ja sen jälkeen silmiinsä.

En-nykyään on niin hirveesti kaikkia hoitoja-suolahuone,vaihtoehtohoitoja,ruokavaliot,puhdistuskuurit, hengitusharjoitukset... niin jos yhdessä allergian ei voi voittaa niin EI VOI MITÄÄ.
JA KUN MONET EIVÄT EDES YRITTÄ-kun en usko hokkuspokkukseen....niin siis kun eivät mukaa auttaa,vaikka auttaneet ne..niitä joka tosissaan yrittii kaikken ja halusivat parantua. Tiedän myös sellaisia jotka vittuilakseen eivät haluaa yrittää. Eivätkä tietenkään parantuneet. Allergia muutenkiin on korvien välissä-kaikki ne tyyppit ovat muutenkiin rajoittuneita päästänsä...siitä se alkaa...piilovittuilijoita..
Niin se on joku trauman tai pelon aiheutettu sairaus..aivan varmasti..joten psykologille ensin koko perhe,sitten puhdistuskuuri;sokerit,valkoiset vehnät,lihat pois , sitten ulos raittiseen ilmaan ja myrskyyn-opetella kohtaaman vastoinkäymisiä niin. Kun pipo alkaa löystymään niin allergiatkiin häviä taivan tuulen. Töitä pitää tehdä elämän etteen. Minä olen sellainen mielensapahoittaja.