Mitä tekisitte? - lapsi kiukuttelee kun ei saa älypuhelinta ja zoomerangia
Mitä tekisitte?
8-vuotiaalla on peruspuhelin, johon ei ole nettia asennettu ja tällä tavalla on ollut tarkoitus menne kolmannelle luokalle asti. Lapsi saa käyttäö minun älypuhelintani whatsuppailuun. Nyt kaikki kaverit ovat saaneet zoomerangin, mutta minä en halua sitä puhelimeeni asentaa, koska en halua, että antaa millekään ohjelmalle oikeuksia käyttää kuviani ja videoitani.
Lapsi kiukuttelee ja on nyt järjestänyt kaksi kunnon kiukkukohtausta asiasta. Latasi ilman lupaa zoomarangin maksullisen version (ja jos ihmettelette niin se onnistuu iphoneen ilman salasanaa, riittää ainoastaan puhelimen avauskoodi). Anoin hyvistystä ja appstore hyvitti ohjelman. Lapsi maksoi pienen summan rahaa sakkomaksuna ja on saanut käyttää puhelintani senkin jälkeen. Zoomerang on todella koukuttava ja lapsen mukaan kaverit kättävät sitä ulkonakin eli yhdessäoloaika menee aika pitkälti ålypuhelin nenissä kiinni.
Olemme keskustelleet asiasta. Olen selittänyt, että miksi en halua appia ladattavan ihan rauhallisesti useita kertoja.
Tänään katselin sitä zoomerangia ja latasin sen kokeeksi ja totesin siellä olevan mainoksia, lisäksi lapsi pystyy lataamaan halutessaan kåyttäjätilin, jolloin tekeleet tulevat kaiken kansan esille. Johtuen tietysti siitä, että puhelin on minun ja siellä on kohta, että ”jatka fb tunnuksilla ”yms.
Asia tuntuu olevan lapselle suht kamala. Jää vähän ulkopuolelle muista oman kertomansa mukaan ja pelkää että kaverit eivät välitä hänestä, jos hänellä ei ole ohjelmaa käytössään. Toisaalta mitään kovin hyvää ei siitä ohjelmasta seuraa. Nytkin joudun rajaamaan whtsupin käyttöä, koska sitä viestiä tulee niin monesta ryhmästä yms lähes jatkuvalla syötöllä ja pieni viestien tarkastus muuttuu yli puolen tunnin ruudun tuijottamiseksi todella helposti. Sitten riitelemme siitä, että puhelin pitää laittaa pois ja tehdä muita asioita (harrastuksia ja läksyjä yms). Kyseinen lapsi tarvitsee todela paljon unta, joten sitä valveillaolaikaa ei ihan hirveästi ole hoidettavien hommien jälkeen.
Nyt kaipaisin erilaisia mielipiteitä. Pitäisikö lapselle antaa periksi, ladata se zoomerang ja toivoa, että osaa olla laittamatta tiliä ja osaa ohittaa kaikki mainonnat ja varsin helpoksi tehdyn tilin lataukset ja pro version ostot?
Toisaalta jos nyt annamme periksi, lapsi oppii varmasti erittäin tehokkaasti, että jos järjestää tunnin itkukohtauksia ennen nukkumaanmenoa niin sillä saa mitä haluaa.
Älypuhelinta emme halua lapsella tässä vaiheessa vielä hankkia. Siitäkin on riidelty lukemattomia kertoja, mutta tässä asiassa pidämme pintamme. Lapsi ei omaa älypuhelinta tarvitse, vaikka sitä haluaakin. Peruspuhelin hänellä on ollut jo eskarista lähtien.
Itse ajattelisin, että nyt periksi antaminen on tosi huono idea ja että elämään kuuluu se, ettei saa kaikkea mitä muilla on, mutta voinhan olla täysin väärässäkin.
Kommentit (30)
pidä pääsi! sanot ettei tarvitse olla kaikessa hömpässä mukana ja että aina tulee uutta ja uutta
Antaisin kiukutella. Minä olen hänen vanhempansa, minä tiedän mikä on järkevää ja mikä ei.
Jokaiseen älyttömään vinkumiseen ei pidä suostua, vaatimukset kasvaa ajan mittaan suhteettomiksi ja lapsi ei opi mitä elämä todellisuudessa on.
Kaikkea ei mitenkään saa välttämättä koskaan. Sen kanssa on vain elettävä.
Meillä tyttö pienenä alkoi vaatia että meidän pitää hankkia hänelle delfiini. Huuto oli kamala, delfiini pitää saada.
Selitin järkevästi minkälainen eläin delfiini on ja mitä se vaatii, no, kaivetaan sille allas pihaan.
Eipä hankittu delfiiniä raivokohtauksista huolimatta. Nyt nauraa itsekin asialle.
Kaipa olimme huonot ja pahat vanhemmat kun emme suostuneet...
Alle 18-vuotiaan halut on äidin taskussa, hitto vie! Taas tällainen - luultavasti grilli - aloitus uusavuttomilta.
Vanhemman kuuluu olla vastuullinen aikuinen, ei kaveri. Tälläkin palstalla olen monesti eksynyt keskusteluihin kuinka jotkut vanhemmat avuttomina miettivät, että mitä tehdä, kun 6-vuotias ei anna puhelinta pois ruokailun ajaksi tai muuten lapsi saa raivokohtauksia ja 10-vuotias kinuaa GTA-peliä, vaikka vanhempi tietää sen olevan K18-peli, mutta ei haluaisi tuottaa pettymystäkään lapselle. Ei ihme, kun lapset ja nuoret voivat nykyään pahoin. Vielä 90-luvulla vanhemman sana painoi, piti lapset siitä tai olivat pitämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman kuuluu olla vastuullinen aikuinen, ei kaveri. Tälläkin palstalla olen monesti eksynyt keskusteluihin kuinka jotkut vanhemmat avuttomina miettivät, että mitä tehdä, kun 6-vuotias ei anna puhelinta pois ruokailun ajaksi tai muuten lapsi saa raivokohtauksia ja 10-vuotias kinuaa GTA-peliä, vaikka vanhempi tietää sen olevan K18-peli, mutta ei haluaisi tuottaa pettymystäkään lapselle. Ei ihme, kun lapset ja nuoret voivat nykyään pahoin. Vielä 90-luvulla vanhemman sana painoi, piti lapset siitä tai olivat pitämättä.
Samaa mieltä. Minä sisaruksineen oltaisiin taatusti saatu turpaan, jos oltaisiin 2000-luvun alun teineinä valvottu yöt chatteja katsoen ja viestitellen isojen laskujen kera tai tehty jotain todella vahingollista. No, soittihan tuo isoveli johonkin ohjelmaan pilapuhelun puhuen alatyylisesti ja tämä kun paljastui, niin lähti pelit ja tietokone joksikin aikaa pois ja sai itse hankkia lahjarahansa kesätöillä. Nykyään joku varmaan tekisi lasun, jos nuorta rangaistaan suunsoitosta televisiossa.
70 luvulla olisi koivuniemen herra laulanut vähän äkkiä, ei olis tullut kuuloonkaan tommoinen kiukuttelu.
Minun lapsuudessa ei olisi tarvinnut kuin näyttää remmiä, niin kiukuttelu olisi loppunut siihen.
Jostain se ajatus, että hyvinkin pienellä lapsella tulee olla ÄLYPUHELIN on lähtenyt liikkeelle. Miettikää, Steve Jobs ei eläessään sallinut lastensa käyttää älypuhelimia ja tabletteja aamusta iltaan. Kukaan älypuhelimen tai sovelluksen kehittäjä ei anna lastensa käyttää hurjia määriä älylaitteita päivässä perustellen asiaa helpolla koukuttavuudella ja mielikuvituksen tappamisella.
Valitettavasti - oli provo tai ei - näitä avuttomia vanhempia on paljon. Yksi hyvä ystäväni, fiksu kaikessa muussa paitsi lapsensa suhteen - pelästyy aina kun lapsi sanoo että kaikilla muillakin on! Ihan kauheaa hänelle tuntuu olevan ajatus siitä, että kaverit loppuu jos lapsella ei ole kaikkea! Tilanne on vähän parantunut sen jälkeen kun vihjaisin, että soitto niiden ,kaikkien vanhemmille voisi auttaa.
Vidhu mikä sepustus. Ei vaan pysty lukemaan, oli sen verran paksua tarinaa.
Selitä ja perustele syyt. Ei kai muuta voi tehdä. Voi kai hän tehdä välillä muuta kivaa kotona, ei ajatus pyöri koko ajan pelkässä puhelimessa vai sen lisälaitteessa - lapsen ikään nähden ei kai pitäisi. Tai sitten joku päivä toinen puhelin, johon lisälaite, jolloin voi säädellä toimintoja erilailla - tai toinen vanhempi ottaa sovellusten riskit. Aikuinen joutuu säätelemään sovelluksia, koska netissä omat riskit.
Koulussa häntä syrjitän ja haukutaan.Meillä aikuisilla ei lapsilla, ei siis kenelläkään ole älypuhelin ja meidän lapsi on kiusattu syrjitty ala-astella juuri siksi,kuin meitä aikuisia samasta syystä,diskattu ulos suvusta ja ystävä piireistä! 1 tietokonen on ja 2h. ajat perheen jäsenille kuloinkin kellon mukaan käyttää.Emme myöskään ole some F.B tai instagram.Syy taloudeliset syyt. Ei rahaa hankia älypuhelin!
Anna kiukutella, maailmaan ääntä mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa häntä syrjitän ja haukutaan.Meillä aikuisilla ei lapsilla, ei siis kenelläkään ole älypuhelin ja meidän lapsi on kiusattu syrjitty ala-astella juuri siksi,kuin meitä aikuisia samasta syystä,diskattu ulos suvusta ja ystävä piireistä! 1 tietokonen on ja 2h. ajat perheen jäsenille kuloinkin kellon mukaan käyttää.Emme myöskään ole some F.B tai instagram.Syy taloudeliset syyt. Ei rahaa hankia älypuhelin!
Kyllä opettajat saavat eniten selvitellä WhatsApp-ryhmissä tapahtuvaa kiusaamista älypuhelittomien lasten sijaan. Helppoa on piilottaa kiusaaminen someen, kun se ruutu on yksityinen. Juu, tapahtui tätä nettikiusaamista myös 2000-luvullakin, jolloin Instagramien ja WhatsAppien sijaan oli Habbo Hotel, ii2 ja IRC-Galleria, muttei niitä käytetty koulussa tai harrastuksissa toisin kuin älypuhelimia. 2000-luvulla käytettiin vielä nimimerkkejä ja vanhemmatkin kehoittivat olemaan kertomatta kaikkia yksityisiä asioita itsestään. Nyt sitten ollaan etunimellä ja sukunimellä ja asuinpaikkakunnat sekä työpaikat ovat julkista tietoa.
Minulla on iphone eikä appsttoresta kyllä minun puhelimessa pysty mitään ostamaan puhelimen avauskoodilla. Vaan jokainen osto vaatii icloud-salasanan, joka on ainakin minulla 10 merkkiä pitkä eikä sitä tiedä kukaan muu kuin minä.
Antaisin kiukutella, se on vähän niin kuin osa lapsuutta.
Mielestäni voisit ehkä opettaa hänet siihen että mikäli jotain haluaa, sen eteen pitää tehdä töitä.
Esim. hänen pitää ensiksi keksiä järkevät perustelut, sen jälkeen, tehdä esim. Kotitöitä x-määrän, jonka jälkeen sovitte tarkat säännöt puhelimen käyttämiseen
sama tällä.Ihan hatusta vedetty juttu.