Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon pelosta että mies huomaakin lopulta sun olevan ihan tavallinen keskinkertaisuus
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle; miksi, MIKSI suomalaisilla on noin äärettömän huono itsetunto?
Mistä se johtuu?
Ovatko ihmiset masokisteja ja nauttivat surkeudessaan kieriskelystä?
Ihan joka paikassa tämä sama valitus ja ulina, olen liian huono, olen ruma, en kelpaa.
Kyllä sitä saa olla ihan niin huono kun tahtoo jos niin päättää. Mutta miksi päätätte niin? Saatteko siitä jotain sairasta nautintoa?
Koska minut on jätetty kerta toisensa jälkeen. Siksi.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.
Mullakin kauhea sosiaalisten tilanteiden pelko... kotona kahdestaan mieheni kanssa! Juttelut ahdistaa, illallisella tulee kahvikuppineuroosi.
Pelkään, että en keksi mitään jännää sanottavaa, en kommunikoi oikein, en vastaa toisen tarpeisiin.Olette olleet niin pitkään yhdessä, että teillä on jo yhteinen koti, olette avo- tai avioliitossa, ja edelleen ahdistaa ja tulee kahvikuppineuroosi?
Aivan oikein.
t.2
Minä tunnistan itsessäni huijarisyndrooman, mutta se ei suinkaan ole pelkkää omaa kuvittelua.
Sosiaalisissa tilanteissa olen melko hauska ja oivaltava, ja pärjään kohtuullisesti käytännön tilanteissa. Naisethan arvostavat miehessä nopeaa reagointia, sukkelia kommentteja ja käytännön tilanteiden haltuun ottamista.
Todellisuudessa tuo syö paljon energiaa. Kotioloissa en poikkea käytökseltäni mitenkään esimerkiksi introverttinaisesta. Olen mies mutta en Mies. En osaa korjata asioita, en ole maskuliininen tukipilari, enkä mörise rennosti hassunhauskoja typeryyksiä korvaan. En esitäkään olevani sellainen, mutta sitä naiset uskoakseni odottavat.
Silloin kun nainen kiinnostuu, lyön jarrut päälle enkä anna tutustua itseeni paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle; miksi, MIKSI suomalaisilla on noin äärettömän huono itsetunto?
Mistä se johtuu?
Ovatko ihmiset masokisteja ja nauttivat surkeudessaan kieriskelystä?
Ihan joka paikassa tämä sama valitus ja ulina, olen liian huono, olen ruma, en kelpaa.
Kyllä sitä saa olla ihan niin huono kun tahtoo jos niin päättää. Mutta miksi päätätte niin? Saatteko siitä jotain sairasta nautintoa?
Koska minut on jätetty kerta toisensa jälkeen. Siksi.
M
Lopeta Martti se naistenhakkaaminen, niin jospa joku sitten pitääkin sinut.
Huijarisyndrooma tarkoittaisi, että ET ole keskinkertainen.
Oletko vai et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huijarisyndrooma tarkoittaisi, että ET ole keskinkertainen.
Oletko vai et?
Me kaikki olemme. Ehkä ap kuvittelee olevansa erityinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet aika tyhmä älykkyydeltäsi, jos luulet maailmassa olevan vain keskinkertaisuuksia.
Uskoisin, ettet osaa lonkalta heittää keskimääräistä äo-määrää.
Ja kyllä, tässä kirjoittaa mukavan näköinen asiantuntijatöitä tekevä nainen, jolla on keskimääräistä korkeammaksi virallisestikin tutkittu äo. Tämä oli vain esimerkki siitä, että todella on ihmisiä, jotka ylittävät keskimääräisyydet monellakin rintamalla.
Puhutko omasta pelostasi?
Oletko itse keskivertoa heikompi ja siitä pelot?
Heippa Sanna, relaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Olet aika tyhmä älykkyydeltäsi, jos luulet maailmassa olevan vain keskinkertaisuuksia.
Uskoisin, ettet osaa lonkalta heittää keskimääräistä äo-määrää.
Ja kyllä, tässä kirjoittaa mukavan näköinen asiantuntijatöitä tekevä nainen, jolla on keskimääräistä korkeammaksi virallisestikin tutkittu äo. Tämä oli vain esimerkki siitä, että todella on ihmisiä, jotka ylittävät keskimääräisyydet monellakin rintamalla.
Puhutko omasta pelostasi?
Oletko itse keskivertoa heikompi ja siitä pelot?
Eipä tuo oikeasti sinua keskinkertaisuuden yläpuolelle nosta. Maailmassa on hyvin vähän oikeasti poikkeuksellisia yksilöitä. Ehkä joku prosentin osanen. Muut ovat lopulta varsin tavallisia vaikka toki välillä kuvittelevatkin itsestään liikoja.
Omassa lapsuudessamme tuttavapiiriimme kuului niin tunnettuja tutkijoita, professoreita kuin korkeakulttuurin alueen ihmisiäkin. Ja jos jotain tästä opin niin sen että nuokin ihmiset olivat yksityisesti tavattuina lopulta aika tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen. Eivätkä erottuneet jossain yksityisessä illanvietossa taviksesta mitenkään.
Tuon kokemuksen avulla olen oppinut olemaan katsomatta ketään ihmistä ylöspäin tai toisaalta alaspäinkään. Vaan ihan vain ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huijarisyndrooma tarkoittaisi, että ET ole keskinkertainen.
Oletko vai et?Me kaikki olemme. Ehkä ap kuvittelee olevansa erityinen?
Ihan hassu väite. Mieti nyt sanaa "keskinkertainen". Jos kaikki olisivat yhtä keskinkertaisia, ei koko sanaa olisi olemassakaan. Ei Albert Einstein, Charlie Chaplin tai Jeanne D'Arc olleet mitään keskinkertaisuuksia, vaan nimenomaan poikkeuyksilöitä. Sama koskee vaikkapa kansanmurhaajia. Nytkin joku keskinkertainen äiti pitelee sylissään vastasyntynyttä, josta on tuleva jotain aivan muuta kuin tavallinen.
Vaikea kuvitella, että joku kuvailisi rakastamaansa ihmistä "ihan tavalliseksi keskinkertaisuudeksi". Eikö rakastamisen idea ole juuri siinä, että yksi ikään kuin erottuu sieltä keskinkertaisten rivistä? Eikö jokainen romanttisessa suhteessa onnellisesti elävä pidä omaa kumppaniaan nimenomaan ERILAISENA kuin muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aika tyhmä älykkyydeltäsi, jos luulet maailmassa olevan vain keskinkertaisuuksia.
Uskoisin, ettet osaa lonkalta heittää keskimääräistä äo-määrää.
Ja kyllä, tässä kirjoittaa mukavan näköinen asiantuntijatöitä tekevä nainen, jolla on keskimääräistä korkeammaksi virallisestikin tutkittu äo. Tämä oli vain esimerkki siitä, että todella on ihmisiä, jotka ylittävät keskimääräisyydet monellakin rintamalla.
Puhutko omasta pelostasi?
Oletko itse keskivertoa heikompi ja siitä pelot?Eipä tuo oikeasti sinua keskinkertaisuuden yläpuolelle nosta. Maailmassa on hyvin vähän oikeasti poikkeuksellisia yksilöitä. Ehkä joku prosentin osanen. Muut ovat lopulta varsin tavallisia vaikka toki välillä kuvittelevatkin itsestään liikoja.
Omassa lapsuudessamme tuttavapiiriimme kuului niin tunnettuja tutkijoita, professoreita kuin korkeakulttuurin alueen ihmisiäkin. Ja jos jotain tästä opin niin sen että nuokin ihmiset olivat yksityisesti tavattuina lopulta aika tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine puolineen. Eivätkä erottuneet jossain yksityisessä illanvietossa taviksesta mitenkään.
Tuon kokemuksen avulla olen oppinut olemaan katsomatta ketään ihmistä ylöspäin tai toisaalta alaspäinkään. Vaan ihan vain ihmisinä.
Kuuluikos tuttavapiiriinne ketään matalasti koulutettuja, pienituloisia, duunareita, sairaseläkeläisiä? Kaikkihan me ollaan jollakin tavalla tavallisia JA erityisiä. Siis yksilöitä yhteisössä, organismin osia. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että olisi tavallista olla tutkija tai professori. Se ON tilastollisesti poikkeavaa, oli professori noin muuten miten tavallinen tahansa. Itse tunnen ihmisiä, joilla ei ole käsitystäkään siitä, mitä joku professori tekee. On etuoikeutetun ihmisen puhetta väittää, että professuuri olisi yhtä tavallinen asia kuin työ lähihoitajana.
Se, että myöntää toisten olevan tavallisempia kuin toisten, ei sisällä ihmisten arvottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huijarisyndrooma tarkoittaisi, että ET ole keskinkertainen.
Oletko vai et?Me kaikki olemme. Ehkä ap kuvittelee olevansa erityinen?
Ihan hassu väite. Mieti nyt sanaa "keskinkertainen". Jos kaikki olisivat yhtä keskinkertaisia, ei koko sanaa olisi olemassakaan. Ei Albert Einstein, Charlie Chaplin tai Jeanne D'Arc olleet mitään keskinkertaisuuksia, vaan nimenomaan poikkeuyksilöitä. Sama koskee vaikkapa kansanmurhaajia. Nytkin joku keskinkertainen äiti pitelee sylissään vastasyntynyttä, josta on tuleva jotain aivan muuta kuin tavallinen.
Vaikea kuvitella, että joku kuvailisi rakastamaansa ihmistä "ihan tavalliseksi keskinkertaisuudeksi". Eikö rakastamisen idea ole juuri siinä, että yksi ikään kuin erottuu sieltä keskinkertaisten rivistä? Eikö jokainen romanttisessa suhteessa onnellisesti elävä pidä omaa kumppaniaan nimenomaan ERILAISENA kuin muita?
Tarkoitin meitä kaikkia AV-palstan lukijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huijarisyndrooma tarkoittaisi, että ET ole keskinkertainen.
Oletko vai et?Me kaikki olemme. Ehkä ap kuvittelee olevansa erityinen?
Ihan hassu väite. Mieti nyt sanaa "keskinkertainen". Jos kaikki olisivat yhtä keskinkertaisia, ei koko sanaa olisi olemassakaan. Ei Albert Einstein, Charlie Chaplin tai Jeanne D'Arc olleet mitään keskinkertaisuuksia, vaan nimenomaan poikkeuyksilöitä. Sama koskee vaikkapa kansanmurhaajia. Nytkin joku keskinkertainen äiti pitelee sylissään vastasyntynyttä, josta on tuleva jotain aivan muuta kuin tavallinen.
Vaikea kuvitella, että joku kuvailisi rakastamaansa ihmistä "ihan tavalliseksi keskinkertaisuudeksi". Eikö rakastamisen idea ole juuri siinä, että yksi ikään kuin erottuu sieltä keskinkertaisten rivistä? Eikö jokainen romanttisessa suhteessa onnellisesti elävä pidä omaa kumppaniaan nimenomaan ERILAISENA kuin muita?
Ihan ihmisiä nuo kaikki ovat olleet. Vaikka heillä on ollut tietty lahja, niin he ovat kaikilta muilta osin samanlaisia kuinnmekin. On pelkoja, on riittämättömyyden tunteita ja keskeneräisyyden pelkoa jne. Tältä osin me kaikki olemme ihan keskeneräisiä.
Toisilla ihmisillä on lahja, kuten einstein, mutta kyllä siihen vaaditaan myös olemista oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja resursseja, joilla lahjaa voidaan edistää. Kukaan meistä ei tiedä, kuinka hyvin fomrulakuskeja voisimmekaan olla, kun meille ei anneta mahdollisuutta istua carting-auron rattiin.
Kaikki yllämainittu koskee myös av-mammoja.
Eri
Kannattaa valita suurinpiirtein omasta ”sarjasta”, niin ei tarvitse pelkoja eikä esityksiä.
Esimerkiksi vanhempani ovat isä 60 ja äiti 61 ikäiset ja samanlainen tausta, ulkonäkö samaa viehätystasoa, saman ikäpolven ihmisiä, koulutus samansuuntainen jopa. Kaikki ”epäsuhdat” suhteissa lisäävät epäonnistumisen riskiä ja niitä oliensimmäiseksi mainitakseni selvä ikäero ja selvä ero kulttuuritaustasta mm.
Mies tuntuu tarvitsevan rupattelua tunteakseen itsensä turvalliseksi. Minä olen ok hiljaisuudessa. En tiedä onko se "esittämistä", mutta jotenkin huomaavaisuudesta olen halunnut kuitenkin vastata jutteluun.
t.2