Isovanhempien (liika) puuttuminen lastenlasten nimiin!
Onko teillä muilla tällaista, että koko ajan ollaan ehdottelemassa nimiä ja annetaan mielipiteitä ja jopa haukutaan omat nimiehdotukset? Minun ja mieheni äidit, erityisesti oma äitini, tässä suhteessa ihan mahdoton.
Nytkin eilen soitti ja sanoi, että hänellä on tässä muutamia ihania nimiehdotuksia tytölle. Nimet ei ollut omaan mieleeni ja sanoin, että ihan sieviä nimiä, mutta ei ihan kolahda itselle. Hän sanoi että on vain niin innostunut nistä nimiasioita, johon totesin, että onhan kuitenkin jo omilleen saanut nimet valita. Toki on ymmärrettävää ja tavallaan ihan mukavaakin, että nimiä voidaan yhessä miettiä, mutta äiti ihan selkeästi yrittää manipuloida tässä asiassa ja jyrätä omaa tahtoaan läpi.
Hyviäkin ehdotuksia voi tulla ja esikoiselle annettiinkin äiti ehdottama nimi, joka miellytti meitä molempia vanhempia. Mutta eilen kun sanoin, että nimi Elisa oli mielessä niin äiti siihen heti, että tulee liikaa mieleen se puhelinoperaattori. Harmittaa tuo nimien lyttääminen. Anoppi kans ehdottelee nimiä miehen suvusta.
Onko teillä muilla samanlaista?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 11:39"]
Joo. Mutta älä ota vastuuta siitä äiti innosta. Tee ihan omat ratkaisut. Ja valitse nii ihan oman tunteen pohjalta miehesi kanssa toki,
äidit on vaan intona...sehän sanoikin sulle sen.
älä välitä...äläkä yritä miellyttää.
äitisi luottaa siihen. Että sinä teet oman päätöksesi...hän antaa vinkkejä.
jos ahdistaa, niin puhu äitisi kanssa.
[/quote]
Kiitos. Tuo oli hyvä, että älä yritä miellyttää. Nimenhän ei todellakaan tarvitse miellyttää muita kuin minua ja miestäni. ap
Esikoiselle anoppi ehdotti nimiä, mutta emmepäs niistä välittäneet ja sen jälkeen ei ole ehdotellut, meille nyt viides tulossa. Teidän lapsihan se on, antaa toisten ehdotella ja olla nimistä mitä mieltä tahansa.
Älä välitä, mun anopilla nimivääntö ei päättynyt edes ristiäisiin, vaan jatkuu edelleen. Meillä anoppi ehdotti lapselle nimeksi Emmi. Miehen kanssa emme halunneet supertavallista nimeä, vaan vauvasta tuli Senni. Nyt tyttö on parivuotias ja kutsuu itseään "Enniksi", mikä on anopin mielestä tietenkin merkki siitä, että hän oli _oikeassa_ ja lapsi haluaisi itsekin olla Emmi eikä Senni. :D
juuri tästä syystä emme kertoneet tyttömme nimeä ennen ristiäisiä äidilleni. Hän ehdotteli (ja melkein vaati) joitain nimiä, ja ajateltiin, että helpommalla päästään, kun ei kerrota etukäteen mitään.
:---D ei luoja näitä.
Jos äitini ja anoppini ehdottelisi lapselleni nimiä, en sanoisi juuta enkä jaata, kiittelisin ehdotuksista mutta pitäisin oman pääni. Haha. Tulee kyllä apin naama venähtämään ristiäisissä kun poikalapsen nimi ei seuraakaan hänen sukunsa nimiperintöä vaan omani!