Se kuka väittää ettei Adhd vaikeuta elämää

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:42"]Muista ettei meillä kaikilla ole yhtä paha. Itse varmaan skippaan lapset tuon takia, nyt on jo opinnot, työ ja suhde joita onneksi saan pyöritettyä ilman lääkkeitä, tosin äitini avulla. Hänkään ei ikuisesti voi auttaa. Itse olen ehkä liiankin sosiaalinen ja huomioimassa kaikkia. Töissä pärjään jos on paljon eri tehtäviä. Suhteessa pärjään koska seura saa aikani kulumaan nopeammin. Opinnot kärsii mutta se otetaan koululla huomioon. Mun kämppä tosin on suurimman osan ajasta kaaoksessa, onneksi poikkis ja äiti käy täällä mikä motivoi siivoamiseen.
[/quote] itseasiassa ei minullakaan ollut yhtäpaha ennen lapsia. Ihankuin oireet olisivat lasten saannin jälkeen vain pahentuneet :/
Ap
[/quote]

Siksi ajattelin ehkä jättää väliin. Eniten pelottaa se että se kaaos ja unettomuus ja liian monen asian muistaminen ajais mut masennukseen tai johonkin. Ylipäätään se että mut olisi taas sidottu uuteen asiaan. Pahinta olis jos siihen päälle tulisi ero ja musta yh. En tiedä miten oma nuppi kestäis tai miten lapset saisivat hyvän elämän.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:16"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:42"]Muista ettei meillä kaikilla ole yhtä paha. Itse varmaan skippaan lapset tuon takia, nyt on jo opinnot, työ ja suhde joita onneksi saan pyöritettyä ilman lääkkeitä, tosin äitini avulla. Hänkään ei ikuisesti voi auttaa. Itse olen ehkä liiankin sosiaalinen ja huomioimassa kaikkia. Töissä pärjään jos on paljon eri tehtäviä. Suhteessa pärjään koska seura saa aikani kulumaan nopeammin. Opinnot kärsii mutta se otetaan koululla huomioon. Mun kämppä tosin on suurimman osan ajasta kaaoksessa, onneksi poikkis ja äiti käy täällä mikä motivoi siivoamiseen.
[/quote] itseasiassa ei minullakaan ollut yhtäpaha ennen lapsia. Ihankuin oireet olisivat lasten saannin jälkeen vain pahentuneet :/
Ap
[/quote]

Siksi ajattelin ehkä jättää väliin. Eniten pelottaa se että se kaaos ja unettomuus ja liian monen asian muistaminen ajais mut masennukseen tai johonkin. Ylipäätään se että mut olisi taas sidottu uuteen asiaan. Pahinta olis jos siihen päälle tulisi ero ja musta yh. En tiedä miten oma nuppi kestäis tai miten lapset saisivat hyvän elämän.
[/quote] ikävää sanoa näin, mutta kannattaa. Ei vain siksi, että omat voimat ei riitä, vaan myös siksi, että adhd periytyy ja itselleni on myös henkisesti raskasta seurata miten oman lapsen elämä on yhtä vaikeaa :(
Ap

Kyllä kai kuvitteellinenkin sairaus voi vaikeuttaa elämää, jos siihen oikein kovasti uskoo. Vähennä Amfetamiinin Tyyppisten Stimulanttien/metyylifenidaatin käyttöä, niin jos ne kierroksetkin hieman siitä laskisi.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:36"]Kyllä kai kuvitteellinenkin sairaus voi vaikeuttaa elämää, jos siihen oikein kovasti uskoo. Vähennä Amfetamiinin Tyyppisten Stimulanttien/metyylifenidaatin käyttöä, niin jos ne kierroksetkin hieman siitä laskisi.
[/quote] käyttäessäni amfetamiinia suonensisäisesti kykenin tekemään töitä, harrastamaan ja opiskelemaan yhtäaikaa. Valitettavasti metyyfenidaattia joutuu syömään valtavia määriä ennenkun vaste alkaa olla amfetamiinin luokkaa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 00:36"]Kyllä kai kuvitteellinenkin sairaus voi vaikeuttaa elämää, jos siihen oikein kovasti uskoo. Vähennä Amfetamiinin Tyyppisten Stimulanttien/metyylifenidaatin käyttöä, niin jos ne kierroksetkin hieman siitä laskisi.
[/quote] aivokuvista voidaan todeta, että adhd ei ole kuvitteellinen sairaus. Ja kuten sanoin. Ne kierrokset kasvavat mitä vähemmän lääkettä syön. Mitä enemmän otan metyylifenidaattia sitä rauhallisempi olen ja sitä paremmin pystyn toimintaani ja keskittymistäni säätelemään ja kohdentamaan. Joten uskot sitä tai et niin lääke ei lisää tai pahenna vaan vähentää ja parantaa.
Ap

Mun mielestä ne joiden mielestä adhd on kuvitteellista, voisivat olla kommentoimatta näihin ketjuihin. Ette auta ketään, sen sijaan annatte todella typerän kuvan itsestänne. Menkää lääkikseen ja kirjoittakaa joku väitöskirja aiheesta, palstoilla saatte vaan pahaa mieltä aikaan. Tai no se teidän tyhjän elämän tarkoitus taitaa ollakkin.

Niinno. Adhd-diagnoosia ei saa, ellei se aiheuta merittäviä ongelmia useammalla elämänalueella. Toisaslta sitten kn diagnoosin on sAnut, voi adhd:n aiheuttamia ongeia merittävästi vähentää

-lääkityksllä

-kuntoutuksells tai coachingilla

-ympäristöä muuttamalla ja tekemällä esim oikeita ammatinvalintoa sekä esim pyrkimälä seurustelemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ei lisää tai yllytä ongelmia vaan päinvastoin.

Mikään näistä ei yksinään ratkaise koko ongelmaa, mutta kun kaikki yhdistää, pääsee monikin adhd-henkilö sellaiseen tilanteeseen, jossa elämä on ihan mukavaa.

Uskon kyllä sinua kun sanot, että sen kanssa ei ole helppoa elää. Mutta ei ole myöskään helppoa olla adhd ihmisen puoliso. Toki aina yksilöstä kiinni ja muukin vaikuttaa, mutta itse en kykene samaan enää.
-
Ex miehelläni on adhd. Hän ei kertakaikkiaam pysty mihinkään. Kaikki mitä hän tekee, menee päin helvettiä. Hän on todella sosiaalinen, mutta se ei ole kovin hyvä juttu sillä käytöksellään hän saa ihmiset vihaamaan itseään. Parisuhteet ei onnistu. Hänellä on ollut kymmeniä säätöjä. Kaksi oikeaa suhdetta joista toinen oli kaukosuhde joten ei sitäkään lasketa kun näkivät kerran kuussa ja mies onnistui sotkemaan senkin suhteen. Minä olen se toinen.
-
Joitakin vuosia katsoin läpi sormien sitä sekoilua. Ei mitään elämänhallintaa, kohteli minua kuin paskaa ja toisella hetkellä taas paremmin. Ei osannut käsitellä rahaa, ei tiennyt edes omia pankkitunnuksiaan, ei kyennyt tekemään edes yksinkertaisia asioita ellen istunut vieressä neuvomassa ja muistuttamassa. Sen lisäksi että hän satutti minua henkisesti ja fyysisesti, oli todella raskasta olla äiti omalle miehelleen.
-
Eron jälkeen sitten nähtiinkin ettei hän pärjää. Luottotiedot meni, ryyppää rahat, ei osaa pestä pyykkiä, ei mitään. Ja edelleen vuosien jälkeen hän haikailee perääni. Julmaa, mutta luulen hänen vain kaipaavan taloudenhoitajaa. Yhtään suhdetta hän ei ole onnistunut pitämään eronkaan jälkeen ja kaikki ovat kaatuneet hänen takiaan.
-
Toivon todella, että sinulla menee paremmin ap. Ja että sinulla on puoliso joka jaksaa silloinkin kun sinä et kykene kaikkeen. Minä en jaksanut, mutta ne asiat mitä ex teki, ei ole pelkästään adhd:n syytä ja ovat kamalia ja tulen kärsimään sen takia luultavasti aina. Siksi vältän adhd ihmisiä joilla ei ole mitään elämänhallintaa. Onneksi kaikki eivät ole sellaisia.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 02:26"]Uskon kyllä sinua kun sanot, että sen kanssa ei ole helppoa elää. Mutta ei ole myöskään helppoa olla adhd ihmisen puoliso. Toki aina yksilöstä kiinni ja muukin vaikuttaa, mutta itse en kykene samaan enää.
-
Ex miehelläni on adhd. Hän ei kertakaikkiaam pysty mihinkään. Kaikki mitä hän tekee, menee päin helvettiä. Hän on todella sosiaalinen, mutta se ei ole kovin hyvä juttu sillä käytöksellään hän saa ihmiset vihaamaan itseään. Parisuhteet ei onnistu. Hänellä on ollut kymmeniä säätöjä. Kaksi oikeaa suhdetta joista toinen oli kaukosuhde joten ei sitäkään lasketa kun näkivät kerran kuussa ja mies onnistui sotkemaan senkin suhteen. Minä olen se toinen.
-
Joitakin vuosia katsoin läpi sormien sitä sekoilua. Ei mitään elämänhallintaa, kohteli minua kuin paskaa ja toisella hetkellä taas paremmin. Ei osannut käsitellä rahaa, ei tiennyt edes omia pankkitunnuksiaan, ei kyennyt tekemään edes yksinkertaisia asioita ellen istunut vieressä neuvomassa ja muistuttamassa. Sen lisäksi että hän satutti minua henkisesti ja fyysisesti, oli todella raskasta olla äiti omalle miehelleen.
-
Eron jälkeen sitten nähtiinkin ettei hän pärjää. Luottotiedot meni, ryyppää rahat, ei osaa pestä pyykkiä, ei mitään. Ja edelleen vuosien jälkeen hän haikailee perääni. Julmaa, mutta luulen hänen vain kaipaavan taloudenhoitajaa. Yhtään suhdetta hän ei ole onnistunut pitämään eronkaan jälkeen ja kaikki ovat kaatuneet hänen takiaan.
-
Toivon todella, että sinulla menee paremmin ap. Ja että sinulla on puoliso joka jaksaa silloinkin kun sinä et kykene kaikkeen. Minä en jaksanut, mutta ne asiat mitä ex teki, ei ole pelkästään adhd:n syytä ja ovat kamalia ja tulen kärsimään sen takia luultavasti aina. Siksi vältän adhd ihmisiä joilla ei ole mitään elämänhallintaa. Onneksi kaikki eivät ole sellaisia.
[/quote] todella ikävää, että et jaksanut hänen rinnallaan. Hakiko hän edes ammattilaisapua?
Minä olen kyllä todella onnekas. Minulla on perhe ja mieheni pysyy rinnallani vaikeuksista huolimatta.
Ap

Mulla on kait adhd, ei ole vielä diagnoosia, pojallani on. Kyllä meidän elämä aika kaoottista on... Kaikki tekemisen aloittaminen on yhtä tuskaa, jos ja kun pääsee vauhtiin, saan jotain aikaan, mutta monta tuntia menee siihen aloittamiseen :(

Kyllähän se vaikeuttaa, diagnosoinnin kriteerikin on että  pitää olla ongelmia useammalla elämänalueella...

Itselläni hassua kyllä kuitenkin vaiva on mennyt iän myötä ohi, tosin vasta nelikymppisenä. Nuorempana olin tyypillinen ADHD-koohottaja, aina ylikierroksilla, levoton. Kaksia opintoja yritin, molemmat tutkinnot jäi kesken. Arkisten asioiden hoitokin oli vaikeaa: laskut aina maksamatta (ei koska ei ole rahaa, koska vaan jotenkin en saanut aikaiseksi/muistanut maksaa), avaimet hukassa, kännykkä hukassa, koti siivoton läävä. Töissä pärjäsin joten kuten mutta vaikeaa ja ahdistavaa se oli, ja oli kausia jollloin ihmettelen etten saanut potkuja, kun saatoin olla viikkoja tekemättä mitään. Itsenäisessä asiantuntijatyössä se jotenkuten onnistui sekin. Hain sitten ADHD-diagnoosinkin mutta lääkitystä en kuitenkaan halunnut alkaa syömään. Jatkoin itseni lääkitsemistä alkoholilla (se rauhoittaa kierroksia) kuten ennenkin.

Jotain vaan sitten tapahtui ns. keski-iän kriisissä mitä en itsekään ymmärrä. Minulla oli hyvin voimakas levottomuus- ja ahdistuskausi, jonka aikana mietin jopa oman elämäni lopettamista. Ahdisti ihan kaikki, se etten ollut saanut elämässä aikaan mitään (myös minä valitsin jäädä lapsettomaksi koska katsoin etten huonon elämänhallintani takia sovi kellekään äidiksi), että olen niin luuseri, ja jopa olemassaoleminen itse kaikkine kärsimyksineen. Kumma kyllä sitten kun pääsin yli tuosta kriisistä, niin olen ollut henkisesti ihan eri ihminen kuin ennen. Rauhallinen, tyyni, harkitseva, eikä minulla ole oikeastaan enää mitään ADHD-oireita. 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:33"]

VALEHTELEE tai ei tiedä siitä mitään. Olen äiti, olen opiskelija, olen vaimo, olen ystävä, olen tytär ja olen nainen. Mutta olin missä roolissa vain niin epäonnistun. En ole masentunut enkä henkisesti lopussa. Minulla on ilmeisesti niin paha adhd ja mahdollisesti as piirteitä, että en selviä elämästäni. Motivaatiota riittää, mutta ajatus ei kohtaa konkreettista toiminnanhallintaa. Kotiäiti aikoina elin kaaoksen keskellä. Opiskelijana on lähes mahdotonta seurata opetusta Työntekijänä unohdan työtehtäväni Sosiaalisesti en jaksa pitää yhteyttä ihmisiin Vaimona en jaksa huomioida miestäni riittävästi enkä äitinä jaksa olla aina läsnä lapsille. Minulla on vahva lääkitys, jotta selviän edes tavallisesta päivästä. Mihinkään ylimääräiseen voimani eivät riitä. Kaverit käy salilla tai harrastaa omia juttuja. Käyvät viihteellä lataamassa akkuja. Minulla ei ole mitään. Mistään en saa lisää voimaa ja elimistöni on kovilla ylikierroksilla kokoajan.

[/quote]

Ymmärrän mistä puhut. Viimeksi eilen tuli mieleen että koituuko tämä sairaus kuolemakseni kun koko elämäni on pelkkä sarja epäonnistumisia. Käyn edelleen terapiassa ja syön lääkkeitä, mutta mikään ei auta. Tuntuu että olemassaoloni on läheisilleni pelkkä rasite ja että kaikilla (paitsi lapsillani) olisi vain helpompaa jos minua ei olisi.

Tällaisia ajatuksia minulla ei aiemmin ole ollut, vaikka ihmettelen miten olen selvinnyt hengissä tähän asti.

Kyllä android vaikeuttaa elämää. Viruksia yms. Osta iphone tai lumia

Minulla on jo Iphone :D iPad ja iMac joten kiitos, mutta ei kiitos
Ap

Muista ettei meillä kaikilla ole yhtä paha. Itse varmaan skippaan lapset tuon takia, nyt on jo opinnot, työ ja suhde joita onneksi saan pyöritettyä ilman lääkkeitä, tosin äitini avulla. Hänkään ei ikuisesti voi auttaa. Itse olen ehkä liiankin sosiaalinen ja huomioimassa kaikkia. Töissä pärjään jos on paljon eri tehtäviä. Suhteessa pärjään koska seura saa aikani kulumaan nopeammin. Opinnot kärsii mutta se otetaan koululla huomioon. Mun kämppä tosin on suurimman osan ajasta kaaoksessa, onneksi poikkis ja äiti käy täällä mikä motivoi siivoamiseen.

Lääkkeet tekee kierroksia sinussa.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:43"]Lääkkeet tekee kierroksia sinussa.
[/quote] lääkkeet juuri vähentää niitä kierroksia. Et taida tietää adhd lääkityksestä mitään?
Ap

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 23:42"]Muista ettei meillä kaikilla ole yhtä paha. Itse varmaan skippaan lapset tuon takia, nyt on jo opinnot, työ ja suhde joita onneksi saan pyöritettyä ilman lääkkeitä, tosin äitini avulla. Hänkään ei ikuisesti voi auttaa. Itse olen ehkä liiankin sosiaalinen ja huomioimassa kaikkia. Töissä pärjään jos on paljon eri tehtäviä. Suhteessa pärjään koska seura saa aikani kulumaan nopeammin. Opinnot kärsii mutta se otetaan koululla huomioon. Mun kämppä tosin on suurimman osan ajasta kaaoksessa, onneksi poikkis ja äiti käy täällä mikä motivoi siivoamiseen.
[/quote] itseasiassa ei minullakaan ollut yhtäpaha ennen lapsia. Ihankuin oireet olisivat lasten saannin jälkeen vain pahentuneet :/
Ap

2