Lue keskustelun säännöt.
Kuvitteleeko väki tosissaan että syrjäytyneiden "auttamisesta" on jotain hyötyä?
20.01.2015 |
Että jollekin on jotain apua siitä että tullaan kertomaan että "sulla menee tosi huonosti, sä olet tosi surkea, minä tarjoan nyt sinulle APUA jota sinä tarvitset, mene tuonne johonkin höpöhommaan niin johan alkaa elämä luistaa"?
Syrjäytyneet eivät tarvitse apua, ne tarvitsevat tekemistä, ja jotain järjellistä sellaista ei mitään "tämä on järjestetty sinun auttamiseksesi" -höpöhommia. Ei apua syrjäytyneille vaan ne syrjäytyneet auttamaan niitä jotka oikeasti hyötyy jostain avusta eli vanhuksia tai vammaisia.
Kommentit (6)
Kaikki me tarvitaan apua: sinä, minä, syrjäytynyt ja yhteiskunnan kaapin päällä köllöttelevä. Onhan tuo "apu", jota monesti tarjotaan, syrjäytyvän älykkyyden ja jopa ihmisarvon kyseenalaistavaa tai vähintäänkin alentuvaa. Jotkut jopa kutsuvat sitä hyvän tekemiseksi, mikä on jo loukkaavaa. Siis sellainen, että joku yrittäjä vaikkapa ottaa ilmaiseksi harjoittelijan, kokee olevansa hyväntekijä, koska auttaa nyt tätä syrjäytynyttä yksilöä ja säästää yhteiskunnan varoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:39"]
Haluat siis että päihde- tai mielenterveyskuntoutuksessa oleva syrjäytynyt hoitaa mummoasi ilman ammattikoulutusta?
[/quote]
Ongelmahan on että päästetään ihmiset syrjäytymään. Siinä vaiheessa kun on kaiken ulkopuolella masennuksen, alkoholismin tai mt-ongelmien takia, on aika vaikea tavoittaa ja alkaa auttamaan. Tässä taas näkee miten ongelmien hoito ei kuulu kenellekään.
Haluat siis että päihde- tai mielenterveyskuntoutuksessa oleva syrjäytynyt hoitaa mummoasi ilman ammattikoulutusta?
Totta kai on selvää että työkykyisille syrjäytyneille ihan kunnon palkkatyö olisi parempi apu kuin mikään muu. Mutta kun niitä sellaisia töitä ei kaikille halukkaille riitä, ja lisäksi osa syrjäytyneistä ei käytännössä ole työkykyisiäkään, ainakaan enää erakoiduttuaan ja ehkä alkoholisoiduttuaan niin pitkään.
Jos työtä ei pystytä järjestämään, niin parempi se on että jollain tapaa pysyy edes mukana ihmisten yhteydessä ja elämässä kiinni, vaikka avunkin avulla, kuin että istuisi yksin kämpässään vaan surkuttelemassa itseään.