Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pääse seurustelusuhteen päättymisestä yli
12.01.2015 |
Olen jo aikuinen ihminen ja pitäisihän minun selvitä! Mutta kaikki muistuttaa hänestä ja on tosi vaikeaa, kun muutenkin on elämässä rankkaa.
Viime vuonna masennuin ja sairastuin burnoutiin. Lähipomoni on saanut muitakin sairastumaan ja pitkille sairaslomille. Minäkin venyin ja paukuin. Siinä samassa meni ihmissuhdekin.
Mies sanoo eronneensa minusta, koska halusi minun heräävän ja hakevan apua. Syksyllä näimme kuitenkin, hän kertoi ikävöivänsä ja toivovansa vielä parempaa nyt, kun olin hakenut apua. Hän kuitenkin kertoi myös, että etsii ja tapailee naisia jatkuvasti ja antaa mennä täysillä heti, kun kolahtaa kunnolla. Minua hän ohjeisti keskittymään itseeni, paranemiseeni ja lapsiini.
Hän oli elämäni paras ihmissuhde. Häntä ennen en ole kokenut ymmärrystä, en hyvää läheisyyttä, enkä edes tiennyt, minkälaista nautinnollinen seksi voi olla. Hän oli ensimmäinen raitis mies, jolla oli elämänhallinta kunnossa. Hän kertoi, että me olimme Ne oikeat ja vaikka en halunnut enää koskaan uskoa miehiin, häneen uskoin.
Hän ei kuitenkaan pysynyt rinnallani vaikeana aikana. Hän ei auttanut arjessa. Hän painosti muuttamaan. Hän kannusti kampaajalle, meikki-, mekko- ja kenkäostoksille, että olisin kaunis, tosin hän myös kehui kauniiksi ensimmäisenä miehenä ikinä. Hän kertoi, ettei rumien kanssa seurustelisikaan.
Hän halusi muuttaa yhteen. Hän halusi herätä minun vierestäni joka aamu. Minulla oli kuitenkin paha olo, en luottanut hänen rakkauteensa, enkä siihen, että se kestäisi vaikeilla hetkillä. Sain sitten, mitä tilasin.
Järjen tasolla ymmärrän, ettei hän jaksanut. Tunteiden tasolla en pääse tästä yli. Töissä on todella vaikeaa, lasten kanssa on haastavaa, harrastuksille tai ystäville ei ole aikaa ja olen huonoa seuraakin. Olen deittaillut vähän, mutta vertaan kaikkia eksään ja se, että kukaan koskettaisi minua oksettaa.
Olen psykoterapiassa huonon itsetunnon vuoksi, mutta se ei tunnu kannattelevan riittävästi. Inhoan itseäni yhä vain enemmän, koska epäonnistuin tässäkin.
Kommentit (7)
En minäkään pääse yli viimeisimmästä. Ja me emme edes ehtineet seurusteluun asti. Nyt vain odotan, että kuulenko hänestä ikinä enää. Hän sanoi, että katsoo asiaa mutta ei voi luvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennyt mikä mennyt, ei kuule nyt auta itku markkinoilla.
Mutta kun en saa tätä itkua loppumaan. Olen toki toiminnallinen, mutta elämä on ihan synkeää.
Ehkä reagoit noin vahvasti jos olet valmiiksi uuvuksissa ja masentunut?
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 17:44"]
Ehkä reagoit noin vahvasti jos olet valmiiksi uuvuksissa ja masentunut?
[/quote]
Varmastikin näin. Jotenkin en oikein näe ulospääsyä. Töiden suhteen muutoksia on tulossa samoin kuin kokonaisvaltaiseen elämän suorittamiseen. Mutta mikään ei tunnu miltään tai tuntuu pahalta. Todella vaikeaa nähdä asioita valoisasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos helpottaa niin olen itse samassa veneessä. Pienillä valinnoilla tilannetta paremmaksi..
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 17:23"]
Olen jo aikuinen ihminen ja pitäisihän minun selvitä! Mutta kaikki muistuttaa hänestä ja on tosi vaikeaa, kun muutenkin on elämässä rankkaa.
Viime vuonna masennuin ja sairastuin burnoutiin. Lähipomoni on saanut muitakin sairastumaan ja pitkille sairaslomille. Minäkin venyin ja paukuin. Siinä samassa meni ihmissuhdekin.
Mies sanoo eronneensa minusta, koska halusi minun heräävän ja hakevan apua. Syksyllä näimme kuitenkin, hän kertoi ikävöivänsä ja toivovansa vielä parempaa nyt, kun olin hakenut apua. Hän kuitenkin kertoi myös, että etsii ja tapailee naisia jatkuvasti ja antaa mennä täysillä heti, kun kolahtaa kunnolla. Minua hän ohjeisti keskittymään itseeni, paranemiseeni ja lapsiini.
Hän oli elämäni paras ihmissuhde. Häntä ennen en ole kokenut ymmärrystä, en hyvää läheisyyttä, enkä edes tiennyt, minkälaista nautinnollinen seksi voi olla. Hän oli ensimmäinen raitis mies, jolla oli elämänhallinta kunnossa. Hän kertoi, että me olimme Ne oikeat ja vaikka en halunnut enää koskaan uskoa miehiin, häneen uskoin.
Hän ei kuitenkaan pysynyt rinnallani vaikeana aikana. Hän ei auttanut arjessa. Hän painosti muuttamaan. Hän kannusti kampaajalle, meikki-, mekko- ja kenkäostoksille, että olisin kaunis, tosin hän myös kehui kauniiksi ensimmäisenä miehenä ikinä. Hän kertoi, ettei rumien kanssa seurustelisikaan.
Hän halusi muuttaa yhteen. Hän halusi herätä minun vierestäni joka aamu. Minulla oli kuitenkin paha olo, en luottanut hänen rakkauteensa, enkä siihen, että se kestäisi vaikeilla hetkillä. Sain sitten, mitä tilasin.
Järjen tasolla ymmärrän, ettei hän jaksanut. Tunteiden tasolla en pääse tästä yli. Töissä on todella vaikeaa, lasten kanssa on haastavaa, harrastuksille tai ystäville ei ole aikaa ja olen huonoa seuraakin. Olen deittaillut vähän, mutta vertaan kaikkia eksään ja se, että kukaan koskettaisi minua oksettaa.
Olen psykoterapiassa huonon itsetunnon vuoksi, mutta se ei tunnu kannattelevan riittävästi. Inhoan itseäni yhä vain enemmän, koska epäonnistuin tässäkin.
[/quote]
Ei hän nyt niin täydelliseltä kuulosta. Tunteesi ovat silti ymmärrettävissä.
t. toinen depistelijä