Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletteko ihastuneet työkaveriinne (vaikka olette varattu) Miten tästä pääsee yli?

Vierailija
08.09.2006 |

Olen pitkään tehnyt töitä erään työkaverini kanssa, olemme reissanneet paljon yhdessä. Hiljalleen olemme tulleet vähän enemmän riippuvaiseksi toisistamme ja tämä miespuolinen henkilö on ilmeisesti todella ihastunut minuun. Emme ole todellakaan suoraan puhuneet asiasta. Ongelma on siinä, että olemme kummatkin tahoillamme naimisissa, ja haluaisin päästä tilanteesta irti. Nykyinen työni jatkuu edelleen vielä vuoden niin, että tulen tekemään tätä projektia hänen kanssaan ja tulen edelleen matkustelemaan. Itselläni on ihana mies kotona ja kaksi lasta. Mutta jostain syystä tunnen selittämätöntä vetoa tätä miestä kohtaan. Mitään fyysista kontaktia emme ole ottaneet ja tiedän, että siihen emme tule menemäänkään.



Tuntuu pahalta, en ikinä olisi uskonut että minulle(kin) käy näin. Mieshän on jonkun aviopuoliso, vaikka sinun lukija, ja sekin tuntuu pahalta, jos miehen ihastuminen minuun loukkaa hänen vaimoaan. Mieheni on aina kartalla, missä olen ja tietää että minun on helppo tehdä töitä tämän miehen kanssa. Mutta en ole vielä sanonut, että joku outo voima vetää minua kokoajan hänen luokseen, jota yritän vastustella.



Miten tällaiset asiat selviää niin, että edelleen on mukava tehdä töitä yhdessä ja kummallekin jää asiasta hyvä mieli.



Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
08.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilannetta kun on kestänyt jo yli kahdeksan vuotta. Suhteeseen asti ei ole kuitenkaan mennyt.

Vierailija
22/22 |
08.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Silti en aio tehä mitään mihinkään suuntaan. En hommaa uutta työpaikkaa, sillä tämä on aivan huippupaikka. enkä hypi sänkyyn, vaikka näyttäisihän tuo vastapuolikin ihastuneen. KUmmallakin on oma koti, oma sänky, oma perhe, lapsiakin vaikka muille jakaa.



Ei meidän suhteesta hyvä seuraisi. Sen verran olen tietoinen työkaverin kotioloista ja -tavoista, etten jaksaisi päivääkään hänen kanssaan asua. En edes kuvittele yhteiseloa.



Tunne kutkuttaa. En välttämättä tätä kaipaisi, jos pääsisin eroon. Mutta en ala murehtimaankaan. Perheeni ei kärsi, sillä kotona en muista edes työkaverin olemassaoloa. Työpaikalla olemme kavereita. Työkavereita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla