Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mun lasta vaivaa??? APUA!
11.01.2015 |
Kyseessä 7v poika. Ollut alusta asti todella ns vaikea lapsi.
Ensimmäisenä elinvuonnaan ei nukkunut koskaan yli 45 min unia. Huusi jatkuvasti. Ei suostunut syömään, ei juomaan maitoa. Hädintuskin sain pidettyä hengissä jotenkin.
Ekat kokonaiset yöunet nukkui nelivuotiaana.
Kaikki ollut hänelle aina jotenkin todella vaikeaa. Itkee älyttömän helposti, saa mielettömiä raivareita, vaipuu itseinhon ja ahdistuksen syövereihin ja puhuu joskus itsetuhoisia juttuja. Lyö itseään ja hakkaa päätä seinään tms. Raivostuessaan saattaa potkia, purra, lyödä, raapia, kuristaa yms. Tänään sai raivarin, kun käskin jäähylle: veti nyrkin läpi ikkunalasista.
Psykologilla käynyt tutkimuksissa. Ei todettu mitään epänormaalia, paitsi aistiyliherkkyys ääni- ja tuntoaistimuksissa.
Meillä on ihan normaali koti, olen lasten kanssa paljon ja kaikki ns. perusasiat kunnossa. Pidämme keskivertoa tiukempaa kuria ja olemme siinä johdonmukaisia. Perheen 2 nuorempaa lasta ovat täysin normaaleja, lunkkeja ja ilosia tyyppejä.
Rakastan lastani, mutta alan olla aivan lopussa. Auttakaa minua, please! Pelkään koko ajan, mitä tuo poika vielä tekee itselleen, tai muille.
Kommentit (62)
Kuulostaa paljon mun esikoiseltani, muutamaa asiaa lukuunottamatta. Voi hyvinkin olla, että hänellä on joku diagnosoimaton sairaus - mun lapsellani on atooppinen iho ja se kyllä tuntuu pienestä pahalta, kun ei aina ole voiteet ja lääkkeetkään auttaneet. :( Kyllä siinä olisi aikuinenkin ärtynyt jne.
Sitten voi vaan olla tuon aistiyliherkkyyden aiheuttamaakin. Mä olen myös yrittänyt muutama vuosi sitten etsiä apua lapselleni, mutta sitä ei juuri mistään herunut. Kannattaa etsiä vinkkejä asiaan liittyen, ja varmaan oletkin etsinyt. Mun lapsellani raivarit helpottivat, kun otettiin mahdollisimman vähän fyysistä kontaktia noissa tilanteissa ja annettin lapsen olla yksin. Asiasta voi jo tuonikäisen kanssa puhua ja sopia säännöistä, mutta silloin kun ei ole raivari päällä. :) Me sovittiin, että hän suuttuessaan menee toiseen huoneeseen yksin rauhottumaan. Siitä se koko tilanne alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Mun neuvoni on, että jäähyt ym. keinot ei toimi kaikkien lasten kanssa samalla lailla. :)
Lisäisin vielä, että tuossa iässä on tavallista puhua kuolemasta ja näitä itsetuhoisia puheita on ollut minunkin lapsillani - kuin myös ystävieni lapsilla - siinä 5-7-vuotiaana. Se kuulostaa todella hurjalta, mutta siitäkin selviää puhumalla. Lapsi haluaa puhua kuolemasta ja ehkä järkyttää vanhempiaan/ilmaista tunteitaan tällä tavalla ollessaan vihainen. Tämäkin asia on vähän sellainen tabu, ettei siinä noin vaan halua puhua muille.
Kyllä sun edelleen pitää pitää kuria lapselle - se on tärkeää. Mutta yritä enemmän olla läsnä juuri tälle lapselle ja mieti, mitä juuri hän tarvitsee. :) Kannattaa heittää turhat neuvot romukoppaan, vaikka ne olisikin tehty hyvässä tarkoituksessa. Muista jatkossakin hellyys. :) Kysy, mikä on hätänä ja kaivele se vastaus vaikka puoliväkisin jos ei muuten kerro (mun lapseni kanssa joutui joskus tekemään näin...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 18:35"]Toivottavasti tämä ei ole totta. Olisiko teillä ollut liiankin kova kuri sitten? Menkää perheneuvolaan.
[/quote]
Heh, miksi ei olisi totta?
Vaikeasti käyttäytyviä lapsia asuu ihan normaaleissa perheissä. Aina kyse ei ole kasvatuksesta. ongelma voi olla neurologinen, tai ihan mikä vaan.
Hei taas,
onpas tänne tullut kommentteja! Kiitos taas kaikesta kannustuksesta ja asiallisista kommenteista.
Asperger tosiaan tutkittu ja suljettu pois, vaikka lapsessa aspergerpiirteitä jonkinverran onkin. Omissa lähisukulaisissa sen verran monta voimakasta aspergertapausta, että on minulle tuttu asia.
Joku kommentoija ehdotti että ruokavalio kuntoon. No, syömme terveellistä kotiruokaa. Eineksiä ehkä muutamalla aterialla viikossa, karkkipäivä kerran viikossa. Sanoisin, että ruokavalio on aika ok. Lapsi on kyllä ollut aina tosi huono syömään, ja saattanut esim oksentaa kesken ruokailun.
Soittelen tänään sinne perheneuvolaan ja lääkärille.
Kiitos vielä kaikille tsempeistä <3
Ap
Tutustu sensorisen integraation häiriöön. Se sopii myös hyvin kertomukseesi. Psykologi ei ole välttämättä oikea henkilö tutkimaan lasta, jos ongelmat ovat neurologisella puolella.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 22:33"]
Kuvailemasi "oireet" ja käytös tuovat vahvasti mieleen myös autismin tai sen piirteet, erityisesti jos aistiyliherkkyyttä on jo epäilty. Sinuna ottaisin yhteyttä asiaan perehtyneeseen lääkäriin, psykologiin tai neurologiin. Onko pojallasi tutkittu oppimisvaikeuksia tai kehitysviivästymää? Ne liittyvät usein asiaan... Terv. Autismityöntekijä
[/quote]
Asperger tosiaan tutkittu ja poissuljettu. Lapsi ei ole autistinen.
Oppimisvaikeuksia ei ole, päinvastoin. Lapsi oppii todella nopeasti ja helposti silloin kun pystyy keskittymään. Keskittyminen usein todella vaikeaa, ja siksi ADHD tutkittu myös, mutta sitäkään ei ole. Motoriset ongelmat suurehkoja, eli liikunta on vaikeaa. Pyörälläajon ja luistelun oppiminen on vaatinut TODELLA sitkeää harjoittelua.
Normaalissa koulussa normaalilla luokalla. Koulunkäynnin ongelmat eivät liity oppimiseen, vaan keskittymiseen, jaksamiseen ja ohjeiden noudattamiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi olla myös kaksi tai jopa useampi ongelma yhtä aikaa. Sukulaiseni kohdalla hukattiin arvokasta aikaa kun haettiin yhtä sairautta joka selittäisi kaikki oireet. Lopulta vahvistui kaksi vakavaa mutta toisistaan riippumatonta sairautta.
Ap täällä taas,
kiitos tosi paljon hyvistä vinkeistä. Erityisesti tuo refluksitauti täytyy nyt kyllä selvittää! Lapsi oli varsinkin pienenä tosi kova oksentelemaan, mutta en osannut ajatella refluksitautia koska vauvana hän ei pulautellut käytännössä koskaan. (nyt tulin ajatelleeksi, että ehkä hän ei pulautellut, koska ei juuri ikinä saanut mitään syötyä...)
Sensorisen integraation häiriössä lienee kyse juuri näistä aistiongelmista? Aistiyliherkkyyksien ja muutaman muun ongelman takia epäilin aikanaan aspergerin syndroomaa (sitä on meillä suvussa vahvasti) mutta todettiin tosiaan, että sitä ei pojalla ole, vaikka joitakin sen piirteitä kyllä on.
En käsittääkseni ole lokeroinut poikaani mielessäni "hankalaksi" enkä "pidä häntä syntipukkina" kuten edellä arveltiin. Olen huolissani rakkaasta lapsestani, jonka vaikeudet eivät tunnu helpottavan kaikesta avusta, huomiosta, rakkaudesta ja antamastani tuesta huolimatta.
Syystä tai toisesta hän on esim psykologilla ja toimintaterapiassa käyttäytynyt tosi hienosti ja tsempannut. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että vaikeuksia on kotona, päiväkodissa, eskarissa ja koulussa ollut tosi paljon. Toki käsitän, että kun ei ole elänyt tällaisen lapsen kanssa, voi olla vaikea uskoa todeksi kaikkea sitä mitä meillä tapahtuu. Lasta ei silti yhtään auta se, että apua haettaessa äiti leimataan hysteeriseksi kuvittelijaksi tai vaan huonoksi äidiksi, joka lasta syyllistämällä ja kaltoin kohtelemalla on aiheuttanut oireet.
Huomenna taas puhelimen kanssa perheneuvolan ja lääkärin jonoihin. Jos nyt joku kuuntelisi, kun voin näyttää lapsen käden jonka se veti ikkunalasista läpi. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:51"]
Tutustu sensorisen integraation häiriöön. Se sopii myös hyvin kertomukseesi. Psykologi ei ole välttämättä oikea henkilö tutkimaan lasta, jos ongelmat ovat neurologisella puolella.
[/quote]
Tiedätkö itse ko. diagnoosista jotain ja osaisitko kertoa siitä pääpiirteittäin? Koitin googlata mutten löytänyt mitään selkeää tekstiä. Pojallamme on vastaavaa käytöstä kuin ap kertoo ja siksi löysin tämän keskustelunkin kun googletin.
Ap täällä taas,
kiitos tosi paljon hyvistä vinkeistä. Erityisesti tuo refluksitauti täytyy nyt kyllä selvittää! Lapsi oli varsinkin pienenä tosi kova oksentelemaan, mutta en osannut ajatella refluksitautia koska vauvana hän ei pulautellut käytännössä koskaan. (nyt tulin ajatelleeksi, että ehkä hän ei pulautellut, koska ei juuri ikinä saanut mitään syötyä...)
Sensorisen integraation häiriössä lienee kyse juuri näistä aistiongelmista? Aistiyliherkkyyksien ja muutaman muun ongelman takia epäilin aikanaan aspergerin syndroomaa (sitä on meillä suvussa vahvasti) mutta todettiin tosiaan, että sitä ei pojalla ole, vaikka joitakin sen piirteitä kyllä on.
En käsittääkseni ole lokeroinut poikaani mielessäni "hankalaksi" enkä "pidä häntä syntipukkina" kuten edellä arveltiin. Olen huolissani rakkaasta lapsestani, jonka vaikeudet eivät tunnu helpottavan kaikesta avusta, huomiosta, rakkaudesta ja antamastani tuesta huolimatta.
Syystä tai toisesta hän on esim psykologilla ja toimintaterapiassa käyttäytynyt tosi hienosti ja tsempannut. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että vaikeuksia on kotona, päiväkodissa, eskarissa ja koulussa ollut tosi paljon. Toki käsitän, että kun ei ole elänyt tällaisen lapsen kanssa, voi olla vaikea uskoa todeksi kaikkea sitä mitä meillä tapahtuu. Lasta ei silti yhtään auta se, että apua haettaessa äiti leimataan hysteeriseksi kuvittelijaksi tai vaan huonoksi äidiksi, joka lasta syyllistämällä ja kaltoin kohtelemalla on aiheuttanut oireet.
Huomenna taas puhelimen kanssa perheneuvolan ja lääkärin jonoihin. Jos nyt joku kuuntelisi, kun voin näyttää lapsen käden jonka se veti ikkunalasista läpi. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa itse kertoa kovin hyvin sensorisen integraation häiriöstä, mutta aiheesta on ainakin kaksi hyvää kirjaa: Tahatonta kohellusta ja Aistimusten aallokossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa neuvoa, mutta halusin lähettää tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia. Älä välitä noista vihjailuista, että olisit kasvattanut lastasi väärin tai et yrittänyt riittävästi etsiä apua. Vaikutat todella lämpimältä ja huolehtivalta äidiltä. Lapset vain ovat erilaisia ja kaikki ei todellakaan ole aina äidin syy. Toivottavasti lapsesi vaikeuksien syy selviää ja saatte tarvitsemaanne apua!
En kerkeä kovin pitkää pätkää kirjoittamaan, mutta pojallani oli toi arkea suunnilleen 6v saakka. Diagnosoitu puheen kehityksen ja puheen ymmärryksen viivästymä. (Ent. Dysfasia). Oli todella raivokas eskariin saakka jos ei ymmärretty tai hän ei ymmärtänyt. Sitten eräänä päivänä vaan rauhottui ja sanoi, että häntä ihmetyttää että eskarissa häntä komennetaan tai joutuu jäähylle, mutta ei ymmärrä mistä syystä. Siitä alkoi moni vyyhti selvitä ja pojalle kerrottiin mm päivän kulku entistä yksityiskohtaisemmin ja väännettiin säännöt rautalangasta. Kun muille lapsille sanottiin, että esim syömään mennessä ei saa juosta käytävällä niin tämä oli pojalleni jotenkin liian ylimalkainen ohje. Piti sanoa että käytävässä kävellään ja heti homma toimi. Edelleen 8v:na saattaa tehdä mielessään suunnitelmia ja kun ne eivät toteudu, pettyy ja suuttuu, mutta ei raivoa vaan menee esim yksin vessaan murjottamaan. Edelleen käymme eri aamusta päivän aikataulun läpi ja aamiaisen aikana kerrataan ja saattaa soittaa koulumatkalla, että kerrataan vielä mitä tänään tapahtuu.
Tosi kiltti ja sosiaalinen poika on ja koulussa menee hyvin, vaikka itse ennen eskarivuotta epäilin, meneekö normaalikouluun ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, suosittelin aiemmin tuota refluksilapsien sivustoa ja suosittelen liittymään myös refluksilapset-ryhmään Facebookissa. Saat paljon vinkkejä ja tietoa sieltä...kannattaa varautua siihen, että kaikki lääkärit eivät todellakaan ole perillä lasten refluksitaudin oirekirjosta ja voit saada "naureskelua" osaksesi. Tästäkin syystä suosittelen liittymään myös fb:n ryhmään, siellä paljon vastaavia kertomuksia mm. aistiyliherkkyyteen liittyen.
Kuulostaa siltä, että teet jo kaikkesi ja olet varmasti paras mahdollinen äiti lapsillesi. Pidä huolta omasta jaksamisestasi, äläkä välitä ilkeistä kommenteista. Olen varma, että saatte vielä avun!
Kiitos ystävällisistä sanoistasi 28. <3
Onpa ollut tosi helpottavaa avautua tänne ja saada ihan oikeita neuvoja ja lisäksi ymmärrystä ja kannustusta. Kiitos muillekin!
Olisin varmasti äitinä voinut olla parempikin, mutta ainakin olen yrittänyt ja olen rakastanut. Täytyy vaan edelleenkin jaksaa. Ehkä se apu vielä jostain löytyy.
Ap
Lapsi on erilainen kuin nuoremmat, nämä "lunkimmat tyypit". Onko sinun vaikea hyväksyä erilaista lasta? Kaikille lapsille ei jäähyt sovi. Ehkä ette osaa vastata lapsenne tarpeisiin, joka onkin toisenlainen kuin muut. Tuntuu hullulta lähteä etsimään itsetuhon syytä refluksitaudista, joka on elimellinen sairaus.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että lapsesta on tullut perheen syntipukki. Olet mielessäsi lokeroinut lapsen hankalaksi. Ei minunkaan lapseni nukkunut pienenä kuin korkeintaan 45 minuuttia kerrallaan, mutta sen jälkeen on ollut ihan helppohoitoinen. Jos osaa käyttäytyä jossakin, osaa yleensä jotenkuten kotonakin, jos siellä on rauhallista, saa huomiota, tunnelma hyvä. Kuinka monta lasta teillä on? Onko pieniä ikäeroja? Ehkä lapsi oireilee saamaansa roolia ja mustasukkaisuutta?