No voi halvattu
Mitä vanhat silmäni näkevätkään; av on palautunut kohdilleen! Itse päätin että rekkautumaan en muuten ala, ja pidin asiaa lopulta hyvänä, eli av:lla turhan notkumiseni likaiset vuodet olisivat menneen henkilöhistoriani vaietuimpia tummentumia nyt tästä eteenpäin, mutta mitäs nyt... kun tulin vielä kertaalleen toteamaan että todellakin savu vain enää nousee raunioilta ja muutama disorientoitunut av mamma haahuilee kasan päällä ja huutelee tyhjyyteen... Niin nyttenkö tämä rutto on sitten kuitenkin taas entiselllään täällä! No, täytyy kai kehitellä itselleni muita keinoja häipyä täältä lopullisesti.
Kommentit (4)
No, sitten sun vaan kannattaa miettiä, miten pääset eroon, vaikka et sä tainnut sitä oikeasti edes yrittää :)
:) Yritinpäs! Tai siis se kävi ihan helposti, aivan kuin vanhan mökkihuussin oven sulkeminen selän takana sieltä mielellään todella nopeasti poistuttaessa. Totesin että tämähän on oikein hyvä homma, ja illalla kävin kyllä tunnustelemassa, että tuntuuko tämä nyt jotenkin rammalta tämä oloni tässä, kun en voi päätöksestäni johtuen enää kuin vaiti lukea tätä sontaa, en enää kirjoittaa. Niin, listasin jo kirjatkin jotka aion säästyneellä ajallani lukea, hyödylliset ja jopa rahanarvoiset asiat, joihin aion tulevaisuustavoitteellisesti panostaa, ja nyt... Oikeastaan asian voisi nähdä niin, että av:han siis tuotti minulle pahasti haittaa ja tästä voisi vaatia lähes korvauksia! Sitä paitsi, mitä jos... Mitä jos tästä jää nyt sellainen pelkotila ihmisille, että ihminen alkaa pelätä av:lle tullessaan että onko se siellä ja jos enää on, niin millaisessakohan formaatissa. Mitä jos tämä luo kuin varkain sellaisen tarpeen ihmiselle, että alkaa kuin varuilta ennakkoon latoa kaiken mitä joissain ääritilanteissa saattaisi joutua latomaan puolustaakseen omaa nahkaansa ja ylpeyttään jotain epäkunnioittavaa räkänokkaräyhääjää kohtaan, jos jonain päivänä onkin luukku kiinni ja tarvii vain niellä. Että mitä jos tämä tuleekin syyttä suotta vielä aiempaa pahemmaksi.
ap
Haha, kun katsoo hetkeä, jolloin rekkautumispakko on poistunut, on kuin pato olisi murtunut. Joku ei ole voinut pidätellä vuorokauden verran patoutuneita asiattomuuksiaan enää hetkeäkään, minkä saa sieltä myöskin lukea, ja sitten normaali pulina näyttää melko elinvoimaisena jatkuvan siitä mihin se katkaistiin kuin kaula giljotiinilla. ap