Lue keskustelun säännöt.
Onko tuttua? Ns. kahvikuppineuroosi alkoi jo 8 vuotiaana.
01.11.2021 |
Ensin oli vapinaa koko kehossa. Myöhemmin koulussa esiintymisjännitystä paljon. Muuten sain hyviä arvosanoja. Opiskeluaikana valitsin linjan jossa oli mahdollisimman vähän esiintymistä. Keskeytin opinnot, koska jopa matematiikan ja fysiikan harjoituksissa piti mennä ryhmän eteen kertomaan suoritetuista tehtävistä. Jouduin hakemaan töitä ja siinäkin neuroosi määritteli kokonaan toimenkuvan. Myöhemmin elämässä sain hyviä työtarjouksia. Kieltäydyin mutta en sanonut syytä. Töissä ruokatunnilla aina valehtelin, että minulla on omat eväät mukana. Käsien vapinasta en puhunut mitään. No loppui sekin työ, koska en ollut osoittanut yhteistyöhalukkuutta. Kyllä on kirottu vaiva ja lääkäreistä ei ollut apua, vaikka kroppa täynnä varmaan adrenaliinia. Nyt syön propralia ja bentsoja. Elämä meni pilalle jo varhaisessa vaiheessa.
Kommentit (40)
Voi kun pystyisi tajuamaan tuon kristallinkirkkaasti noissa painajaismaisissa yhteisruokailuissa, ettei tarvitse välittää mitä muut ajattelevat. Olisi vahva hyvä olo, ja tunne, että minäkin saan olla syömässä tässä pöydässä yhdessä muiden kanssa. Onneksi on lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lääkitys löytyy. En mainosta mutta ongelmasta voi kertoa lääkärille. Yksikin tabletti auttaa ja sen jälkeen kädet ovat kuin marmorista veistetyt. Panikkihäiriöt pois.
Mitä jos nyt vaan kertoisit etkä kiusaisi ihmisiä tällaisilla mysteeriviesteillä. Lääkäristä ei ole saanut kuin propralia ja bentsoja jotka ei kumpikaan auta, jos on olemassa jokin uusi lääke niin mielellään siitä kuulisi jotta osaisi kysyä lääkäriltä.
Ehkä hypnoosi voisi auttaa, onko kokemuksia siitä tässä vaivassa?
Vierailija kirjoitti:
Voi kun pystyisi tajuamaan tuon kristallinkirkkaasti noissa painajaismaisissa yhteisruokailuissa, ettei tarvitse välittää mitä muut ajattelevat. Olisi vahva hyvä olo, ja tunne, että minäkin saan olla syömässä tässä pöydässä yhdessä muiden kanssa. Onneksi on lääkkeet.
Kun olet siellä ruokailemassa niin sun ei tarvitse tehdä muihin vaikutusta, miettiä että pitää olla koko ajan korrekti, syödä nopeasti tai hitaasti, tulkita muiden eleita, sanomisia tms. miettien mitä he ajattelevat sinusta jne. Olet siellä vain syömässä ja juttelemassa. Itseasiassa sun ei ole pakko edes syödä ja juoda jos ei maistu. Tätä ajatusta laajentamalla pääset eroon tuosta ongelmasta. Et mieti sitä syömista ja juomista lainkaan. Se tapahtuu automattisesti kun lopetat stressaamisen muiden ihmisten ajatuksista. Vahva ihminen muodostaa näkemyksen omasta itsestään ihan itse. Siinä ei ole mitään väliä mitä Jaska taikka Pirjo just äsken sanoi tai elehti koska se on ihan heidän oma asiansa. Ihmisten mielipiteet ovat mielikuvia jotka muuttuvat nopeammin kuin tuulen suunta ja niistä ei kannata stressata pätkän vertaa.
On tuttua, kyseessä voi olla ihan neurologinen vaiva eikä pelkkä jännitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hypnoosi voisi auttaa, onko kokemuksia siitä tässä vaivassa?
Kysyin joskus tästä, ainakin tämä keneltä kysyin tekee vain terapian yhteydessä, eli kalliiksi tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun pystyisi tajuamaan tuon kristallinkirkkaasti noissa painajaismaisissa yhteisruokailuissa, ettei tarvitse välittää mitä muut ajattelevat. Olisi vahva hyvä olo, ja tunne, että minäkin saan olla syömässä tässä pöydässä yhdessä muiden kanssa. Onneksi on lääkkeet.
Kun olet siellä ruokailemassa niin sun ei tarvitse tehdä muihin vaikutusta, miettiä että pitää olla koko ajan korrekti, syödä nopeasti tai hitaasti, tulkita muiden eleita, sanomisia tms. miettien mitä he ajattelevat sinusta jne. Olet siellä vain syömässä ja juttelemassa. Itseasiassa sun ei ole pakko edes syödä ja juoda jos ei maistu. Tätä ajatusta laajentamalla pääset eroon tuosta ongelmasta. Et mieti sitä syömista ja juomista lainkaan. Se tapahtuu automattisesti kun lopetat stressaamisen muiden ihmisten ajatuksista. Vahva ihminen muodostaa näkemyksen omasta itsestään ihan itse. Siinä ei ole mitään väliä mitä Jaska taikka Pirjo just äsken sanoi tai elehti koska se on ihan heidän oma asiansa. Ihmisten mielipiteet ovat mielikuvia jotka muuttuvat nopeammin kuin tuulen suunta ja niistä ei kannata stressata pätkän vertaa.
Kiitos näistä ajatuksista, tuesta ja vinkeistä. 🌺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lääkitys löytyy. En mainosta mutta ongelmasta voi kertoa lääkärille. Yksikin tabletti auttaa ja sen jälkeen kädet ovat kuin marmorista veistetyt. Panikkihäiriöt pois.
Mitä jos nyt vaan kertoisit etkä kiusaisi ihmisiä tällaisilla mysteeriviesteillä. Lääkäristä ei ole saanut kuin propralia ja bentsoja jotka ei kumpikaan auta, jos on olemassa jokin uusi lääke niin mielellään siitä kuulisi jotta osaisi kysyä lääkäriltä.
Alprox paniikkihäiriöihin ja ahdistuneisuuteen. Propralin kanssa toimii ainakin minulla hyvin neuroosiin. Ja ajan myötä saavutetaan levollinen taso ja lääkitystä voi vähentää. Onnistuneista kokemuksista se lähtee.
Alpratsolaamia käytetään vain, kun häiriö on vaikea, heikentää toimintakykyä tai aiheuttaa yksilölle äärimmäistä stressiä. Kokemukseni mukaan samankin ryhmän lääkkeissä on eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa tuota saanut jo kouluaikana. Todistus oli hyvä mutta äidinkielessä suullinen esitys heikko. Myös historian tunneilla piti lukea kotona valmisteltuja uutisia. Sanoin opettajalle että unohdin tehtävän. Toistamiseen sama juttu. Ei enää uskottu. Minulle hälläväliä, vaikka arvosanat tippuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lääkitys löytyy. En mainosta mutta ongelmasta voi kertoa lääkärille. Yksikin tabletti auttaa ja sen jälkeen kädet ovat kuin marmorista veistetyt. Panikkihäiriöt pois.
Mitä jos nyt vaan kertoisit etkä kiusaisi ihmisiä tällaisilla mysteeriviesteillä. Lääkäristä ei ole saanut kuin propralia ja bentsoja jotka ei kumpikaan auta, jos on olemassa jokin uusi lääke niin mielellään siitä kuulisi jotta osaisi kysyä lääkäriltä.
Alprox paniikkihäiriöihin ja ahdistuneisuuteen. Propralin kanssa toimii ainakin minulla hyvin neuroosiin. Ja ajan myötä saavutetaan levollinen taso ja lääkitystä voi vähentää. Onnistuneista kokemuksista se lähtee.
Aivan, eli propral ja bentsot. Valitettavasti itselleni ei näistä löytynyt apua, mutta kiitos kuitenkin että kerroit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos vaikka sanot että sulla on joku hermostosairaus joka saa kädet silloin tällöin vapisemaan ja sitten vaan vapiset menemään etkä välitä pätkääkään?
Herran jestas jos oot pätevä ja tulee työtarjouksia niin mitä väliä jollain vapinalla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lääkitys löytyy. En mainosta mutta ongelmasta voi kertoa lääkärille. Yksikin tabletti auttaa ja sen jälkeen kädet ovat kuin marmorista veistetyt. Panikkihäiriöt pois.
Mitä jos nyt vaan kertoisit etkä kiusaisi ihmisiä tällaisilla mysteeriviesteillä. Lääkäristä ei ole saanut kuin propralia ja bentsoja jotka ei kumpikaan auta, jos on olemassa jokin uusi lääke niin mielellään siitä kuulisi jotta osaisi kysyä lääkäriltä.
Alprox paniikkihäiriöihin ja ahdistuneisuuteen. Propralin kanssa toimii ainakin minulla hyvin neuroosiin. Ja ajan myötä saavutetaan levollinen taso ja lääkitystä voi vähentää. Onnistuneista kokemuksista se lähtee.
Aivan, eli propral ja bentsot. Valitettavasti itselleni ei näistä löytynyt apua, mutta kiitos kuitenkin että kerroit.
Kaikki bentsot eivät vaikuta samalla tavalla. Itse huomasin selvän eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvikuppineuroosi on enemmän hermostollinen kuin mielen ongelma, joten ei edes valehtele jos kertoo hermoviasta. Tässä yllättävän hyvä kirjoitus https://www.kaleva.fi/kahvikuppineuroosi-on-geenivika/2115663
Paniikkihäiriöissä eläneet ja kokeneet näkevät asian todellisen tuskan.
Erittäin tuttua. Mulle koulussa ruokalassa naurettiin, kun ei meinannut maito pysyä mukissa kun yritin juoda maitoa ja tietenkin vapina vain paheni kun muut tuijottivat.
On siis kädet vapissut lapsesta saakka ja ikää myöten tietenkin pahentunut. Hermostuessa pahenee potenssiin tuhat, mutta vaivaa siis muutenkin.
Kyseessä siis sukuvapina, eli isälläni ja mummolla sama vika. Tulevaisuus vanhuksena on se, etten kykene syömään kuin pillillä. Nytkin jo tekee lusikalla syöminen tiukkaa. Ikää rapiat 50v.
Paras lääkitys on muutama olut, mutta ei todellakaan kiinnosta olla aina pienessä sievässä. Joskus aikoinaan lääkäri kirjoitti beetasalpaaja reseptin, mutta sanoi itsekin, että parilla oluella pääsee samaan, ellei parempaankin lopputulemaan. Koitin pari kertaa, enkä havainnut minkäälaista vaikutusta.
Mulla alkoi myöhemmin teini-iässä. Isälläni oli sama vaiva. Jonkin verran se rajoittaa, mutta olen oppinut myös varautumaan tilanteisiin tarpeen mukaan etukäteen. Juhliin ja esiintymisiin käytän proppalia, joka helpottaa.
En mielelläni esiinny. Kahvia tai teetä en juo, niin voin vältellä kahvikuppeja, juomalasit on helpompia. Pyrin valitsemaan ruokapöydässä reunapaikan, niin en joudu ojentelemaan muille pöydässä mitään. En tarjoudu tarjoilemaan ja kahvit meillä kaataa puoliso, jos joutuisin kaatamaan, niin pyrkisin löytämään oikein painotetun ja käteen sopivan kahvipannun. Jotenkin painavammat astiat, kuten lasit on helpompia.
Isoin ongelma minulla on alkumaljat ja viinilasit pöydässä. Jos mahdollista, niin haen itselleni alkumaljalasin keittiöstä (helppo naamioida ettei emännälle/isännälle tule niin paljoa vaivaa). Jotenkin ne lasit olen saanut käteen, aina ei ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Jalasta en koskaan pidä kiinni, vaan ”junttityylillä” lasista. Pahimmillaan otan kaksin käsin kiinni, sekä saatan nostaa maljan, mutta jätän juomatta. Pöydässä viinin voi jättää myös juomatta, eikä lasia ole pakko nostaa. Ja noita laseja ekan kerran täytettäessä voin pyytää puolikkaan lasin, jotenkin se tuntuu vähän helpommalta hanskata.
Esiintyessä mielelläni istun tai haen paikkani aavistuksen sivulta. Esitykset teen niin etten joudu tai aiokaan käyttää mitään pointteria tai klikuttaa hiirtä. Eli kaikki valmiina ja mielellään simppelinä. Lisäksi harjoittelen asioita ulkoa, ainakin esityksen alun. Jotta pahimman jännityksen aikana voin luottaa, ettei sisältö tuota ongelmia.
Ja kaikkiin noihin ongelmallisin tilanteisiin varaudun nykyään etukäteen proppalilla. Silti aikalailla tuossa on pientä säätämistä tämän vaivan kanssa. Muuten melko normaalia elämää olen onnistunut elämään, vaikka rajoittava vaiva on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi myöhemmin teini-iässä. Isälläni oli sama vaiva. Jonkin verran se rajoittaa, mutta olen oppinut myös varautumaan tilanteisiin tarpeen mukaan etukäteen. Juhliin ja esiintymisiin käytän proppalia, joka helpottaa.
En mielelläni esiinny. Kahvia tai teetä en juo, niin voin vältellä kahvikuppeja, juomalasit on helpompia. Pyrin valitsemaan ruokapöydässä reunapaikan, niin en joudu ojentelemaan muille pöydässä mitään. En tarjoudu tarjoilemaan ja kahvit meillä kaataa puoliso, jos joutuisin kaatamaan, niin pyrkisin löytämään oikein painotetun ja käteen sopivan kahvipannun. Jotenkin painavammat astiat, kuten lasit on helpompia.
Isoin ongelma minulla on alkumaljat ja viinilasit pöydässä. Jos mahdollista, niin haen itselleni alkumaljalasin keittiöstä (helppo naamioida ettei emännälle/isännälle tule niin paljoa vaivaa). Jotenkin ne lasit olen saanut käteen, aina ei ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Jalasta en koskaan pidä kiinni, vaan ”junttityylillä” lasista. Pahimmillaan otan kaksin käsin kiinni, sekä saatan nostaa maljan, mutta jätän juomatta. Pöydässä viinin voi jättää myös juomatta, eikä lasia ole pakko nostaa. Ja noita laseja ekan kerran täytettäessä voin pyytää puolikkaan lasin, jotenkin se tuntuu vähän helpommalta hanskata.
Esiintyessä mielelläni istun tai haen paikkani aavistuksen sivulta. Esitykset teen niin etten joudu tai aiokaan käyttää mitään pointteria tai klikuttaa hiirtä. Eli kaikki valmiina ja mielellään simppelinä. Lisäksi harjoittelen asioita ulkoa, ainakin esityksen alun. Jotta pahimman jännityksen aikana voin luottaa, ettei sisältö tuota ongelmia.
Ja kaikkiin noihin ongelmallisin tilanteisiin varaudun nykyään etukäteen proppalilla. Silti aikalailla tuossa on pientä säätämistä tämän vaivan kanssa. Muuten melko normaalia elämää olen onnistunut elämään, vaikka rajoittava vaiva on kyseessä.
Ja tässä tuntuu olevan, että kokemus tuo varmuutta. Minulla se on lähinnä esiintymisen osalta. Kummasti se kahvikuppi/kuohuviini tai viinilasi osuudessa ei. Eli käsien hienomotoriikkaa vaativat eivät ole helpottaneet kokemuksen myötä. Mutta muu jännittäminen on helpottanut.
Myös itselläni käsien tärinä alkoi alakoulussa ja jännittäminen pahentaa asiaa. Propral käytössä, mutta viime kuukausina en ole sitä juuri tarvinnut ja yleinen ahdistus helpottanut hieman. Itse löydän oireiden helpottamiseen kaksi syytä: olen ruvennut tekemään asioita muiden mielipiteistä välittämättä. Toinen syy on alhaisen ferritiinitason korjaantuminen selvästi ( oli alle 10 ja nyt yli 50). Ja jos oikein olen lukemaani ymmärtänyt, alhainen varastorauta voi aiheuttaa mitä omituisimpia oireita. Kannattaa ehdottomasti tutustua aiheeseen. Tsemppiä
Mä oon samanlainen! Mut en anna sen haitata elämää vaan sanon vaan ihmisille että mulla on semmonen hermovaurio että kädet vapisee niin kukaan ei oo koskaan pilkannu ja nälviny siitä sitte.