Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oksettaa ja on huono olo, työviikko taas huomenna alkaa.
31.10.2021 |
En viihdy töissä, koska on liikaa tekemistä. Sählään typeriä juttuja, kun aivot ei enää toimi paineen alla. Minusta tuntuu, että sunnuntait menee nykyisin jännittäessä, miten seuraava työviikko sujuu. En kerro ammattia, ettei ihmiset ala huutaa, että nuo ne vaan valittaa ja itsepä olet työsi valinnut. Itse kyllä, mutta kuka sen kokeilematta tietää, mikä työ tai mikä työpaikka tuntuu hyvältä.
Epäonnistunutkin olo jossain määrin, koska ed. työpaikasta lähdin siksi, etten jaksanut. Tein liikaa töitä vapaa-ajalla, en saanut enää kunnolla unta iltaisin, liikunta jäi, kun en jaksanut.
Onko muita, joilla samat olot? Tai muita, jotka ovat päässeet olosta ohi.
Kommentit (19)
Kiitos kirjoituksestasi.
Minulla on ollut tekemisen täyteinen viikonloppu, johon on mahtunut ystäviä, naurua ja saunomista, omaa rauhaa ja telkkarin katselua.
Huominen ei ahdista, tiedän että minulla on töitä odottamassa ja pari haastetta ratkaistavana mutta kaikki välineet on olemassa, riittää kun teen sen mitä pitää.
Työkaverit on kaikki tosi jees ja pomo sanoo huomenta. Illalla on sitten tunti harrastuksen parissa.
Tämä ei ole ollut aina näin. Onneksi korona toi potkut ja pääsin pois paikasta, joka ahdisti, vei unet ja antoi tilalle rytmihäiriötä ja muita terveysongelmia. Pelkäsin, itkin päivittäin, ja itkuisena en kehdannut poistua työpisteeltä... enhän minä ollut työkuntoinen, mutta en kehdannut jäädä saikullekaan koska tosin että työkuormani kaatuisi muille.
Minun onni tuli sitten vuokrafirman työllistämänä. Ensin pari projektia, jossa muistin mitä osaan ja nyt tämä työpaikka, jossa olen hyvä.
Vika ei ollut minua muuten kuin siten että yritin olla jotain, mitä en ole.
Voi kun sinäkin löytäisit sen paikan, joka sinulle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burn-outin koin v. 2014. Aivot ei ole toipuneet sen jälkeen ennalleen. Teen nyt 80% työaikaa eli viikossa 4 pv töitä ja 3 pv vapaata. Omasta pyynnöstäni sain ”alennuksen”, enkä ylennystä tavoittele. Oma usko alkaa loppua, että joskus vielä kokoaikaisena työelämään. Väsyn paljon helpommin kuin ennen uupumista. Tarkka työ sopii, jos on oma rauha tehdä, mutta laajojen kokonaisuuksien hallinta ei suju. Ajoissa hae apua! Jos pitkittää, se on lopulta niin, ettei sängyn pohjalta pääse ylös.
Opettele jättää paineet töihin. Teet parhaasi, muuhun ei pysty, sen pitää riittää, jos joku valittaa niin puolusta itseäsi, kerro että työ rasittaa, kerro että et pysty enempään. Jos asiakas on se joka valittaa niin hänelle sanot toimivasi juuri niin kuin sinut on koulutettu toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuollaisia ongelmia. Mä otan rennosti kun muut käy töissä. Saan eläkkeen kuukausittain. Voin nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Olen viisikymppinen eläkeläinen ja nautin vapaudesta. Tee sinä töitä että saan eläkkeeni. Mukavia työpäiviä sinulle.
Y H Y Y Y ON NIIN ITKUINEN JA PAHA JA IHMISET EI PIDÄ EDES MASKEJA JA TÖIHIN TÄYTYY MENNÄ NAISVALTAISELLE ALALLE Y H Y Y Y Y Y 😫😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on kauhea kohmelo eikä varmasti ole huomenna vielä ohi. Saikkua siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaihdoin alaa. Sote-puolen järkyttävä työmäärä lisääntyi ja lisääntyi, eikä perustyötä saanut tehdä kunnolla. Se oli kuukaudesta toiseen vajaalla työntekijämäärällä selviytymistaistelua. Aina lupailtiin parempaa, mutta jokin mutka matkaan.
Osa hankkeista kaatui. Vaikka oma esihenkilö oli hyvä ja reilu, ylemmän johdon poukkoilut suuntalinjoissa alkoi rasittaa. Esim. kun minun vastuullani oli yhden hankkeen vieminen eteenpäin työyhteisössä, se alkoi mahtipontisesti ja vuoden päästä yritin selvittää, missä nyt mennään ja mitä seuraavaksi. Se hanke vaiettiin pois, mutta työpaikan vastuuhenkilöksi nimetylle ei muistettu kertoa.
Uusi asiakastietojärjestelmä oli myös henkilöstölle koulutettu ja jossain poliittisen päätöksenteon vaiheessa siitä luovuttiin sillä erää. Kaikki siihen satsattu työaika oli asiakastyöstä pois. Sitten vaaditaan, että pitää tehdä laatua perustehtävässä. Jokainen tekisikin, jos on resurssit kunnossa ja saa keskittyä siihen. Hyi mikä ala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkeen ei repeä. Osa-aikatyö itsellä myös. Rahallisesti ei kyllä lyö leiville, mutta maailmassa on muutakin kuin raha. Mieluummin hyvä ja terve mieli kuin muutama satanen tilipussissa lisää. Ihminen, joka on joskus uupunut pahoin, uupuu todennäköisesti toisen ja kolmannenkin kerran, jos ei tee suurempia muutoksia. Nykyajan työelämä ja mm perheen yhdistäminen siihen, on aivan toivotonta monilla aloilla. Ja se, että pitäisi tehdä monta asiaa kerralla. Ei kenenkään pää semmoista kestä vuositolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäjänä pystyin vähentämään töitä niin, että en ole enää uupunut. Mikään raha ei korvaa terveyttä. Taustalta löytyi myös lapsuudessa saadut tunnelukot, joita on käsitelty terapiassa. Elämä helpottunut muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjänä pystyin vähentämään töitä niin, että en ole enää uupunut. Mikään raha ei korvaa terveyttä. Taustalta löytyi myös lapsuudessa saadut tunnelukot, joita on käsitelty terapiassa. Elämä helpottunut muutenkin.
Tuo on kyllä hienoa. En ole kateellinen, vaan toivoisin vinkkejä. Omaa yritystä on tullut pyöritettyä ensin 7 vuotta, sitten vieraalla töissä ja nyt jälleen yrittäjänä 5 vuotta.
Hyviä puolia: vapaus, voi hoitaa asioitaan keskellä päivää, koulutusmahdollisuudet oman kiinnostuksen ja kukkaron nyörien mukaan, ihanat asiakkaat. Huonoja puolia: työviikon pituus on 40-50 tuntia, Suomessa työntekijän palkkaaminen on älyttömän kallista, joten kesälomaa en taloudellisista syistä pidä kuin 2-3 viikkoa ja joulutauko 1,5-2 viikkoa, ns. paperitöistä tulee säästettyä eli firmallani on kirjanpitäjä joka tekee työt ja kulujen säästämiseksi teen kuitenkin itse ison osan töistä.
Jos päättäisin pistää ovet säppiin, tuskinpa työllistyisin omaa osaamista vastaaviin töihin. Välillä sitä tulee pohdittua, onko tässä mitään järkeä. Nettona minulle jää käteen n. 2000€/kk. Jonkun mielestä hyvä summa ehkä, mutta siinä on kuitenkin aina 40-50t työtä joka viikko. Viime keväänä Koronan takia olin pulassa, mutta onneksi olin säästänyt yritykseen käyttövaraa. Nyt töitä riittäisi niin paljon kun ehtii tehdä.
Mulla oli kyllä niin p* päivä duunissa. Mun työn tarkoitus on ehkä ulkopuolisen silmin selkeä, mut mikä se oikea sisältö on, niin yhtä diipadaapaa ja pilipalia. Mä ajattelen aina niin, että vielä tää viikko ja sit on loma tai vielä neljä viikkoo ja sit on loma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjänä pystyin vähentämään töitä niin, että en ole enää uupunut. Mikään raha ei korvaa terveyttä. Taustalta löytyi myös lapsuudessa saadut tunnelukot, joita on käsitelty terapiassa. Elämä helpottunut muutenkin.
Tuo on kyllä hienoa. En ole kateellinen, vaan toivoisin vinkkejä. Omaa yritystä on tullut pyöritettyä ensin 7 vuotta, sitten vieraalla töissä ja nyt jälleen yrittäjänä 5 vuotta.
Hyviä puolia: vapaus, voi hoitaa asioitaan keskellä päivää, koulutusmahdollisuudet oman kiinnostuksen ja kukkaron nyörien mukaan, ihanat asiakkaat. Huonoja puolia: työviikon pituus on 40-50 tuntia, Suomessa työntekijän palkkaaminen on älyttömän kallista, joten kesälomaa en taloudellisista syistä pidä kuin 2-3 viikkoa ja joulutauko 1,5-2 viikkoa, ns. paperitöistä tulee säästettyä eli firmallani on kirjanpitäjä joka tekee työt ja kulujen säästämiseksi teen kuitenkin itse ison osan töistä.
Jos päättäisin pistää ovet säppiin, tuskinpa työllistyisin omaa osaamista vastaaviin töihin. Välillä sitä tulee pohdittua, onko tässä mitään järkeä. Nettona minulle jää käteen n. 2000€/kk. Jonkun mielestä hyvä summa ehkä, mutta siinä on kuitenkin aina 40-50t työtä joka viikko. Viime keväänä Koronan takia olin pulassa, mutta onneksi olin säästänyt yritykseen käyttövaraa. Nyt töitä riittäisi niin paljon kun ehtii tehdä.
Mun mutsilla oli kahvila, kun asuttiin ihan landella. Ei silläkään helpolla raha irronnut. Sillä ei ollut kesälomaakaan kuin muutama päivä, koska kesällä tuli turistit. Se piti lomaa loka-marraskuussa, kun muu perhe oli koulussa ja duunissa.
Suomessa työstä on karsittu turha ilo pois. Yli 20 vuoden kokemuksen syvällä rintaäänellä puhun, että siellä ihminen viihtyy, missä on kiva työskennellä. Ryppyotsaiset työntekijät ja toisaalta lusmuilijat syö intoa suunnilleen joka paikassa. Monta kertaa olen miettinyt, että miksi lusmuille ei Suomessa anneta kenkää. Toisaalta nämä setä vakavat ja täti totiset vie synkkiin ajatuksiin jopa ihan siedettävässä työpaikassa.
Alue: Aihe vapaa
Työterveyspsykologilta tai työnohjauksesta apua.