Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitini soitti minulle eilen ja avautui..
09.01.2015 |
Faktat pöytään aluksi; Olen 25-vuotias ja äitini päälle 50. Siskoni on 29-vuotias ja hänellä on 2 lasta.
Äitini soitti minulle eilen aamulla ja avautui, miten olen liian vähän tekemisissä siskoni kanssa. Olen kiireinen opiskelija ja mieheni 29v. on myös kiireinen töissään, joten ylimääräistä aikaa ei jää edes kaksistaan olemiseen paljoakaan. Äitini ja siskoni ovat toistensa parhaat ystävät ja minä olen aina ollut perheen "mustalammas" ja "syntipukki", kun äitini voisi kuvailla siskoani ihanaksi, kultaiseksi lapseksi, joka sai kaiken huomion niin lapsena kuin aikuisena.
Olen monet, monet kerrat sanonut äidilleni, etten pidä lapsista, mutta tottakai välitän ja rakastan siskoni lapsia. Äitini mielestä olen oikea noita-akka, kun en syydä heille tavaraa tuon tuosta tai käy useita kertoja kuukaudessa kylässä. Olemme mieheni kanssa hyvin taloudellisia, varsinkin nyt opiskelijana budjetti on tiukka ja tätä äitini ja siskoni eivät ymmärrä, sillä kyllähän lapsille kuuluu kaikenlaista hankkia, varsinkin kun on täti..
Minua on myös haukuttu epäempaattiseksi, kylmäksi ja inhottavaksi ihmiseksi. En ymmärrä tätä ollenkaan. Jos olisin tällainen, miten ihmeessä minulla olisi edes parisuhdetta? Mieheni on herkkä ja tunteellinen, joten ei sellaisen ihmisen kanssa voi olla kylmä ja ikävä - aika nopsaan tulisi ero. Olemme olleet yhdessä sentään jo 6 vuotta. Emme aio mieheni kanssa hankkia lapsia, koska haluamme omistaa elämämme työnteolle ja mukavuudenhaluisena tykkään ostaa itselleni paljon kaikenlaista ja olen kaiketi tämän vuoksi itsekäs. Tykkään rahasta, enkä häpeä myöntää sitä. En vain näe syytä, miksi meidän pitäisi jatkaa sukuamme - Suomessa on paljon muitakin jotka sen tekevät meidän puolesta. En myöskään tykkää puhua lapsista, mutta kyllä kuuntelen mielelläni jos he haluavat puhua ko. aiheesta.
Nyt he kuitenkin ovat alkaneet syrjimään minua ja miestäni. He eivät soittele minulle, eivät vastaa puheluihin ja meitä nimitellään. Tämä on ihan kamalaa, eikä heille voi puhua asiasta, koska he eivät kuuntele tai ymmärrä.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (58)
Olen itse vähän nuorempi kuin ap:n äiti ja vanhin lapseni on samanikäinen kuin ap. Lapsenlapsia minulla ei vielä ole eikä ole hajuakaan, onko koskaan - asia kun ei ole minun päätettävissä tai haluttavissa.
Sympatiani ovat täysin ap:n puolella. Äidin ja siskon käytös on aika kummallista. Voi olla, että sisko on vain väsynyt, mutta hän ei osaa ottaa rennommin vaan vaatii itseltään täydellistä äitiyttä. Siitä huolimatta ap:n tehtävä ei ole kannatella siskoaan. Itse vastaavassa tilanteessa pitäisin jonkin aikaa taukoa yhteydenpidossa, toki sanoisin, että soittaa saa, jos käyttäytyy asiallisesti. Siskon lapsille voi laittaa vaikka kortteja tai pieniä paketteja postin kautta, ei ole kallista tai vaivalloista, mutta lapset varmasti tykkäävät muistamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että siskosi haluaisi olla myös sinun elämäsi keskipisteenä. Tottakai pienten lasten kanssa on arjessa paljon tekemistä, mutta eihän se ole sinun vikasi. Kuvauksestasi päätellen tulee käsitys, että siskosi olettaa, että sinä "uhraudut" hänen avukseen, koska hänen elämänsä on tärkeämpää kuin sinun. Tämä käsitys varmaan on suoraa seurasta äitisi tavasta kohdella teitä eriarvoisesti.
Pidä kiinni omasta elämästäsi ja tavoitteistasi. Kuten joku ehdottikin, lähettele lapsille kortteja ym. pientä ja pysyt paremmin mielessä. Älä lähde selittelemään omia valintojasi tai puolustautumaan. Älä anna heidän syyllistää sinua. Oma äitini on myös samaa sarjaa, veljeni on melkoinen hulttio, silti niin "täydellinen". Minussa löytyy taas aina parennettavaa, vaikka olen asiani pyrkinyt hyvin hoitamaan:)
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 15:10"]
Mä en ymmärrä miten voi olla noin kiireinen opiskelija ettei ole aikaa olla sukulaisten kanssa. Itse olen opiskelija, käyn töissä ja kotona vielä pieni lapsi. Silti on aikaa tavata sukulaisia ja kirjoitella välillä av-palstalle...
Kuulostaa että kaunistelet vähän totuutta. Ehkä olisi kuitenkin syytä katsoa peiliin?
[/quote]
Valitettavasti en kaunistele. Ala, jota opiskelen, on todella vaativa ja joudun käyttämään kaiken aivokapasiteettini sen sisäistämiseen. Tietysti minulla on myös vapaa-aikaa, mutta sen haluan käyttää omiin harrastuksiini ja jos joskus sattuu olemaan samaan aikaan miehellä vapaata, tehdään jotain yhdessä. Niitä kertoja on aika harvoja viikossa, sen takia en halua lähteä ajamaan 300 kilometriä kovinkaan usein. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 15:21"]
Kuulostaa siltä, että siskosi haluaisi olla myös sinun elämäsi keskipisteenä. Tottakai pienten lasten kanssa on arjessa paljon tekemistä, mutta eihän se ole sinun vikasi. Kuvauksestasi päätellen tulee käsitys, että siskosi olettaa, että sinä "uhraudut" hänen avukseen, koska hänen elämänsä on tärkeämpää kuin sinun. Tämä käsitys varmaan on suoraa seurasta äitisi tavasta kohdella teitä eriarvoisesti.
Pidä kiinni omasta elämästäsi ja tavoitteistasi. Kuten joku ehdottikin, lähettele lapsille kortteja ym. pientä ja pysyt paremmin mielessä. Älä lähde selittelemään omia valintojasi tai puolustautumaan. Älä anna heidän syyllistää sinua. Oma äitini on myös samaa sarjaa, veljeni on melkoinen hulttio, silti niin "täydellinen". Minussa löytyy taas aina parennettavaa, vaikka olen asiani pyrkinyt hyvin hoitamaan:)
[/quote] Olipa ihana teksti! Kiitos. Minusta tuntuu juuri tältä, että elämäni on vähäpätöisempää, sillä äitini on myös kertonut, että "eihän meillä kertakaikkiaan voi olla kiireistä, kun ei teillä ole edes lapsia". Olin missä töissä tahansa, elämäni kiireet on teeskenneltyä. Aivan käsittämätön ajatusmaailma.
Siskoni ja äitini ovat marttyyreja. Jos heidän lapsensa ei ole keskipisteenä alati, heistä ei välitetä. Välittämisen taso mitataan lapsiin käytetyn vaivan ja osittain rahamääränkin perusteella.. Ap
kyllä on itsekästä tämä nykyelämä. On niin vaativat alat ja opinnot, ettie jää läheisille aikaa. Mitenkähän nuo tutkinnot ja muut sitten lämmittää kun huomaat että olet jäänyt yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HAH. Mä haluaisin kuulla mikähän mahtaa olla suomessa se ala, jonka opiskeluun vaaditaan KOKO AIVOKAPASITEETTI. Ei jeesus.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 15:36"]
HAH. Mä haluaisin kuulla mikähän mahtaa olla suomessa se ala, jonka opiskeluun vaaditaan KOKO AIVOKAPASITEETTI. Ei jeesus.
[/quote]
Aika moniakin sellaisia aloja on. Varsinkin jos haluaa olla hyvä siinä, mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseton sisareni ei ole kiinnostunut lapsistani, vaikka on toisen kummikin. Ei muista synttäreinä eikä jouluna eikä näiden välillä. Pitää kyllä minuun yhteyttä mutta jos elämäni tärkeimmät ihmiset eivät kiinnosta niin eipä hänenkään asiansa sitten kiinnosta. Hän on itsekäs draamakuningatar, joka jaksaa puhua vain itsestään ja asioistaan, raha kyllä kelpaa jos on ongelmia. No en tiedä oletko ap tällainen mutta pitipä vuodattaa, kiitos ja anteeksi.
jos on hyvä ei tarvitse sitä KOKO KAPASITEETTIÄ. Sitäpaitsi hyvät tietävät sen, että työ vaatii myös vastapainon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 15:48"]
jos on hyvä ei tarvitse sitä KOKO KAPASITEETTIÄ. Sitäpaitsi hyvät tietävät sen, että työ vaatii myös vastapainon.
[/quote]
Kaikki ei ole samalla viivalla, muista se. Toiset on hyviä heti, toiset vaatii enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 13:46"]
En vain näe syytä, miksi meidän pitäisi jatkaa sukuamme - Suomessa on paljon muitakin jotka sen tekevät meidän puolesta.
[/quote]
Eivät he kyllä tee sitä teidän puolestanne, vaan ihan omasta puolestaan.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:08"]Moi Kahden lapsen isänä voin kertoa, että lapset tuovat elämään sen oikean sisällön. Sen syyn, miksi on olemassa. Se syy on siinä, että varmistat että omalla lapsellasi on asiat hyvin ja kasvatat lapsestasi ihmisenä tasapainoista ja hyväntahtoista älykästä olentoa. Samalla saat itse siitä suunnatonta mielihyvää -ei ole juuri mitään niin hienoa tunnetta, kun omalta lapseltasi saamasi rakkaudenosoitukset ja ihailu ja sen näkeminen, kun oma lapsesi nauttii ja iloitsee täysin rinnoin jostain. No se tosta mainospuheesta (joka on siis totta). Ymmärrän täysin hyvin myös sen ratkaisun, ettei lapsia halua, eikä siinä ole todellakaan mitään pahaa eikä kenenkään paheksunnasta sitä valintaa kohtaan tarvitse ottaa itseensä lainkaan. Se on aivan sama asia, kun että paheksutaan vaatteita joita käytät tai työtät jota teet -nekin ihan omia valintojasi. Itseasiassa sen vastapainoksi, että lapsi tuo elämään sisällön ja mielettömästi iloa, lapsi tuo elämään myös elämän loppuun asti kestävän suuren huolen lapsen hyvinvoinnista (niin henkisestä ja fyysisesta terveydestä kun taloudellisesta pärjäämisestäkin). Mikään ei ole hirveämpää, kun että omalla lapsella on jokin hätä jossa ei pysty auttamaan. Niin... lapset siis antavat niin paljon elämään, että sitä ei koskaan pysty selittämään ihmiselle jolla ei ole omia lapsia. Sen voi vain ja ainoastaan kokea oman lapsen kautta. Samalla oikeasti se tuo niin suuren huolen, että moni miettisi varmaan, että jos sen huolen olisi tiennyt etukäteen, niin olisiko halunnut tehdä lapsen. Kukaan ei tietenkää olemassa olevaa lasta haluaisi pois elämästään, en sitä tarkoita... mutta jos ei olisi vielä lapsia lainkaan ja saisi kokea sen huolen, niin ei ehkä edes harkitsisi lasten tekoa. No ehkä luonto juuri siksi asian näin onkin järjestänyt... suuri riski ja suuri voitto samassa paketissa. Pointti kuitenkin on, että teet sitten asian suhteen mitä tahansa, niin se on ihan täysin sinun (ja miehesi) asia. Ei ole väliä mitä muut (perheenjäsenesi mukaanlukien) valinnoistanne ajattelevat. Eikä välejä tarvitse katkaista -ei vaan tarvitse pitää aktiivisesti yhteyttä. Jos siis yhteydenpito johtaa aina negatiiviseen keskusteluun. Voit joku kerta ihan ystävällisesti sanoa, että olisi mukava pitää enemmän yhteyttä, mutta et jaksa etkä halua, koska kuulet aina valitusta. Että' ehkiä yhteydenpitosi lisääntyy, jos he kohtelevat sinua myös ystävällisesti. [/quote] Liian pitkä ja huonosti kirjoitettu en lukenut
[/quote]
Luin ja tämä on erittäin hyvä isän kirjoitus, isyydestä ja ap:n tilanteestakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuistumiseen ja oman perheen rakentamiseen kuuluu se, että jossain vaiheessa tehdään selvä ero siihen, minkä verran sisarukset ja vanhemmat saavat sekaantua toisten sisarusten perheiden asioihin.
Itselläni onnistui vasta kolmekymppisenä ensimmäisen avioliiton jälkeen rajata se, minkä verran äitini puuttuu meidän asioihimme. Oli välit poikki pari vuotta, jälkikäteen ajateltuna ihan tarpeesta. Nyt äiti ei enää kuvittele saavansa sotkeentua sellaiseen mikä hänelle ei kuulu.
Sama pätee isosiskoosi, välit kohteliaasti poikki jos ei rajat muuten löydy. Ei ketään voi velvoittaa osallistumaan toisten perheiden asioihin enemmän kuin pystyy ja jaksaa.
Kyllä ne välit aikanaan kohentuu, kun kumpikin ennättää ajatella asioita rauhassa. Sukulaiset ovat mukavia ja tärkeitä, kun jokainen tajuaa elävänsä omaa elämäänsä.
Tämä ketju on taas hyvä osoitus siitä, etteivät äidit kohtele lapsiaan aina samalla tavalla. Äidille se on vaikea myötää, sitä ei edes itse huomaa. Se on niin vaikea asia ja vaikeasti määriteltävä, johtuu niin monista asioista: elämäntilanne, omat tunteensiirrot ym. Yleensä se ei ole näin räikeää, luulisin.
Mutta nyt ap olet aikuinen ja pärjäät hyvin. Sinä voit elää omaa elämääsi ja jättää äitisi ja sisaresi mielipiteet omaan arvoonsa. Parhaiten selviydyt, jos koitat olla välittämättä ja pysyt itsenäisenä aikuisena väleissä heidän kanssaan ja olet sisaresi lapsien kanssa tekemisissä sen verran kuin voit.
Täällä on ollut aika monta juttua näistä perheen syrjityistä "mustista lampaista" ja olenkin ihmetellyt että, miksi te omassa perheessänne syrjityt edes pidätte yhteyttä vanhempiinne jos saatte vain lisää kuraa niskaan? Ja mikä näitä vanhempia vaivaa kun on lempilapsia ja niitä syrjittyjä? narsismia vai vaan äärimmäistä kusipäisyyttä? Tuollaiset vanhemmat saisivat kyllä vanheta yksin.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:45"]
Voisitko kutsua perheen kylään teille? Koska asutte kaukana. Tai sinä menisit heille yöksi, vanhemmat saa tehdä mitä haluaa ja sinä olisit lasten kanssa. Se olisi minusta ainakin hyvä lahja.
[/quote]
He eivät tahdo tulla meille kylään, koska meillä on lemmikkieläimiä. Eivät ole allergisia, mutta eivät vain pidä niistä. Ap
[/quote]
Jos sinä menisit sitten heille kylään?
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 16:23"]
Täällä on ollut aika monta juttua näistä perheen syrjityistä "mustista lampaista" ja olenkin ihmetellyt että, miksi te omassa perheessänne syrjityt edes pidätte yhteyttä vanhempiinne jos saatte vain lisää kuraa niskaan? Ja mikä näitä vanhempia vaivaa kun on lempilapsia ja niitä syrjittyjä? narsismia vai vaan äärimmäistä kusipäisyyttä? Tuollaiset vanhemmat saisivat kyllä vanheta yksin.
[/quote]
Omasta puolestani voin sanoa, että lapsellisesti aina odotan, että äitini jokin päivä vain muuttuisi ja alkaisi kohdella minua kuin siskoani. Turhahan sitä on odottaa, mutta eipä tällaisia muuten järjellä voi selittää. Ap
Alue: Aihe vapaa
Mä en ymmärrä miten voi olla noin kiireinen opiskelija ettei ole aikaa olla sukulaisten kanssa. Itse olen opiskelija, käyn töissä ja kotona vielä pieni lapsi. Silti on aikaa tavata sukulaisia ja kirjoitella välillä av-palstalle...
Kuulostaa että kaunistelet vähän totuutta. Ehkä olisi kuitenkin syytä katsoa peiliin?