Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini soitti minulle eilen ja avautui..
09.01.2015 |
Faktat pöytään aluksi; Olen 25-vuotias ja äitini päälle 50. Siskoni on 29-vuotias ja hänellä on 2 lasta.
Äitini soitti minulle eilen aamulla ja avautui, miten olen liian vähän tekemisissä siskoni kanssa. Olen kiireinen opiskelija ja mieheni 29v. on myös kiireinen töissään, joten ylimääräistä aikaa ei jää edes kaksistaan olemiseen paljoakaan. Äitini ja siskoni ovat toistensa parhaat ystävät ja minä olen aina ollut perheen "mustalammas" ja "syntipukki", kun äitini voisi kuvailla siskoani ihanaksi, kultaiseksi lapseksi, joka sai kaiken huomion niin lapsena kuin aikuisena.
Olen monet, monet kerrat sanonut äidilleni, etten pidä lapsista, mutta tottakai välitän ja rakastan siskoni lapsia. Äitini mielestä olen oikea noita-akka, kun en syydä heille tavaraa tuon tuosta tai käy useita kertoja kuukaudessa kylässä. Olemme mieheni kanssa hyvin taloudellisia, varsinkin nyt opiskelijana budjetti on tiukka ja tätä äitini ja siskoni eivät ymmärrä, sillä kyllähän lapsille kuuluu kaikenlaista hankkia, varsinkin kun on täti..
Minua on myös haukuttu epäempaattiseksi, kylmäksi ja inhottavaksi ihmiseksi. En ymmärrä tätä ollenkaan. Jos olisin tällainen, miten ihmeessä minulla olisi edes parisuhdetta? Mieheni on herkkä ja tunteellinen, joten ei sellaisen ihmisen kanssa voi olla kylmä ja ikävä - aika nopsaan tulisi ero. Olemme olleet yhdessä sentään jo 6 vuotta. Emme aio mieheni kanssa hankkia lapsia, koska haluamme omistaa elämämme työnteolle ja mukavuudenhaluisena tykkään ostaa itselleni paljon kaikenlaista ja olen kaiketi tämän vuoksi itsekäs. Tykkään rahasta, enkä häpeä myöntää sitä. En vain näe syytä, miksi meidän pitäisi jatkaa sukuamme - Suomessa on paljon muitakin jotka sen tekevät meidän puolesta. En myöskään tykkää puhua lapsista, mutta kyllä kuuntelen mielelläni jos he haluavat puhua ko. aiheesta.
Nyt he kuitenkin ovat alkaneet syrjimään minua ja miestäni. He eivät soittele minulle, eivät vastaa puheluihin ja meitä nimitellään. Tämä on ihan kamalaa, eikä heille voi puhua asiasta, koska he eivät kuuntele tai ymmärrä.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (58)
Tuntuu että toinen heistä (äiti tai siskosi) lietsoo tuota tilannetta. Ehkä heillä on puheenaiheet vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota sellainen tavaksi, että lähetät jonkin pienen paketin tms lapsille säännöllisin väliajoin. Tai vaikka kortti, lapsiille osoitettu.
Sanoisin nätisti, että olen semmoinen ihminen, joka ottaa ihian varmasti yhteyttä aina silloin kun on asiaa.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:21"]
No etkös sinä vastannut jo tuohon kysymykseesi, jos he käyttäytyvät noin niin en minäkään olisi tekemisissä (paljon) heidän kanssaan. Ovatko he kateellisia vapaudestasi?
Lapsia ei tarvitse hankkia (tai siis saada) jos ei halua. Mitä sitä muille selittelemään, oikeasti.
[/quote]
En tiedä, ovatko he kateellisia. Siskoni viihtyi kyllä esimerkiksi juhlimassa ennen kuin sai lapsensa, mutta lapset olivat todella hartaasti odotettuja ja toivottuja. Olen myös perheestämme ainoa korkeakoulutasolle yltänyt, en tiedä, voiko tämä liittyä asiaan..? Ap
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:21"]
No etkös sinä vastannut jo tuohon kysymykseesi, jos he käyttäytyvät noin niin en minäkään olisi tekemisissä (paljon) heidän kanssaan. Ovatko he kateellisia vapaudestasi?
Lapsia ei tarvitse hankkia (tai siis saada) jos ei halua. Mitä sitä muille selittelemään, oikeasti.
[/quote]
En tiedä, ovatko he kateellisia. Siskoni viihtyi kyllä esimerkiksi juhlimassa ennen kuin sai lapsensa, mutta lapset olivat todella hartaasti odotettuja ja toivottuja. Olen myös perheestämme ainoa korkeakoulutasolle yltänyt, en tiedä, voiko tämä liittyä asiaan..? Ap
[/quote]
Lapsiarki voi joka tapauksessa yllättää. Tuli mieleen, onko siskosi ihan väsynyt arkeensa? Jos hän on esimerkiksi äidillesi kertonut mutta sinulle ei esimerkiksi kehtaa.
Mikä vaan apu minkä keksit olisi kyllä varmasti tervetullutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastenmielinen perhe. En olisi missään tekemisissä tuollaisen äidin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:21"]
No etkös sinä vastannut jo tuohon kysymykseesi, jos he käyttäytyvät noin niin en minäkään olisi tekemisissä (paljon) heidän kanssaan. Ovatko he kateellisia vapaudestasi?
Lapsia ei tarvitse hankkia (tai siis saada) jos ei halua. Mitä sitä muille selittelemään, oikeasti.
[/quote]
En tiedä, ovatko he kateellisia. Siskoni viihtyi kyllä esimerkiksi juhlimassa ennen kuin sai lapsensa, mutta lapset olivat todella hartaasti odotettuja ja toivottuja. Olen myös perheestämme ainoa korkeakoulutasolle yltänyt, en tiedä, voiko tämä liittyä asiaan..? Ap
[/quote]
Lapsiarki voi joka tapauksessa yllättää. Tuli mieleen, onko siskosi ihan väsynyt arkeensa? Jos hän on esimerkiksi äidillesi kertonut mutta sinulle ei esimerkiksi kehtaa.
Mikä vaan apu minkä keksit olisi kyllä varmasti tervetullutta.
[/quote]
Voi olla mahdollista, että siskoni on väsynyt. Mitä voisin tehdä? Itse lapsettomana en ihan oikeasti tiedä, miten väsynyttä äitiä kannattaisi auttaa. Kertokaa te! :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:05"]
Eli sisko on persekipeä ja laittoi äitisi syylistämään? Vittu teitä naisia pitäisi raahata ralliauton perässä ympäri asfalttia niin oppisitte olemaan. Mutta eihän naiset voi olla ilkeitä, vika on aina miehissä vittu.
[/quote]
En tiedä kaikista naisista, mutta tämän perheen naiset osaa olla todella ilkeitä.. En ole tavannut ilkeitä miehiä, onneksi. Mitä tarkoittaa "persekipeä"?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:08"]Moi
Kahden lapsen isänä voin kertoa, että lapset tuovat elämään sen oikean sisällön. Sen syyn, miksi on olemassa. Se syy on siinä, että varmistat että omalla lapsellasi on asiat hyvin ja kasvatat lapsestasi ihmisenä tasapainoista ja hyväntahtoista älykästä olentoa.
Samalla saat itse siitä suunnatonta mielihyvää -ei ole juuri mitään niin hienoa tunnetta, kun omalta lapseltasi saamasi rakkaudenosoitukset ja ihailu ja sen näkeminen, kun oma lapsesi nauttii ja iloitsee täysin rinnoin jostain.
No se tosta mainospuheesta (joka on siis totta). Ymmärrän täysin hyvin myös sen ratkaisun, ettei lapsia halua, eikä siinä ole todellakaan mitään pahaa eikä kenenkään paheksunnasta sitä valintaa kohtaan tarvitse ottaa itseensä lainkaan. Se on aivan sama asia, kun että paheksutaan vaatteita joita käytät tai työtät jota teet -nekin ihan omia valintojasi.
Itseasiassa sen vastapainoksi, että lapsi tuo elämään sisällön ja mielettömästi iloa, lapsi tuo elämään myös elämän loppuun asti kestävän suuren huolen lapsen hyvinvoinnista (niin henkisestä ja fyysisesta terveydestä kun taloudellisesta pärjäämisestäkin). Mikään ei ole hirveämpää, kun että omalla lapsella on jokin hätä jossa ei pysty auttamaan.
Niin... lapset siis antavat niin paljon elämään, että sitä ei koskaan pysty selittämään ihmiselle jolla ei ole omia lapsia. Sen voi vain ja ainoastaan kokea oman lapsen kautta. Samalla oikeasti se tuo niin suuren huolen, että moni miettisi varmaan, että jos sen huolen olisi tiennyt etukäteen, niin olisiko halunnut tehdä lapsen. Kukaan ei tietenkää olemassa olevaa lasta haluaisi pois elämästään, en sitä tarkoita... mutta jos ei olisi vielä lapsia lainkaan ja saisi kokea sen huolen, niin ei ehkä edes harkitsisi lasten tekoa. No ehkä luonto juuri siksi asian näin onkin järjestänyt... suuri riski ja suuri voitto samassa paketissa.
Pointti kuitenkin on, että teet sitten asian suhteen mitä tahansa, niin se on ihan täysin sinun (ja miehesi) asia. Ei ole väliä mitä muut (perheenjäsenesi mukaanlukien) valinnoistanne ajattelevat.
Eikä välejä tarvitse katkaista -ei vaan tarvitse pitää aktiivisesti yhteyttä. Jos siis yhteydenpito johtaa aina negatiiviseen keskusteluun. Voit joku kerta ihan ystävällisesti sanoa, että olisi mukava pitää enemmän yhteyttä, mutta et jaksa etkä halua, koska kuulet aina valitusta. Että' ehkiä yhteydenpitosi lisääntyy, jos he kohtelevat sinua myös ystävällisesti.
[/quote]
Tais mennä vähän ohi aiheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko kutsua perheen kylään teille? Koska asutte kaukana. Tai sinä menisit heille yöksi, vanhemmat saa tehdä mitä haluaa ja sinä olisit lasten kanssa. Se olisi minusta ainakin hyvä lahja.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:21"]
No etkös sinä vastannut jo tuohon kysymykseesi, jos he käyttäytyvät noin niin en minäkään olisi tekemisissä (paljon) heidän kanssaan. Ovatko he kateellisia vapaudestasi?
Lapsia ei tarvitse hankkia (tai siis saada) jos ei halua. Mitä sitä muille selittelemään, oikeasti.
[/quote]
En tiedä, ovatko he kateellisia. Siskoni viihtyi kyllä esimerkiksi juhlimassa ennen kuin sai lapsensa, mutta lapset olivat todella hartaasti odotettuja ja toivottuja. Olen myös perheestämme ainoa korkeakoulutasolle yltänyt, en tiedä, voiko tämä liittyä asiaan..? Ap
[/quote]
Lapsiarki voi joka tapauksessa yllättää. Tuli mieleen, onko siskosi ihan väsynyt arkeensa? Jos hän on esimerkiksi äidillesi kertonut mutta sinulle ei esimerkiksi kehtaa.
Mikä vaan apu minkä keksit olisi kyllä varmasti tervetullutta.
[/quote]
Voi olla mahdollista, että siskoni on väsynyt. Mitä voisin tehdä? Itse lapsettomana en ihan oikeasti tiedä, miten väsynyttä äitiä kannattaisi auttaa. Kertokaa te! :) Ap
[/quote]
Ja ottaen huomioon, että siskoni ei halua antaa lapsiaan hoitoon vieraille (vain äitini käy) joten sen mukaan sitten.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin läpi aloituksen tarkasti ja jokaista kohtaa pohtien enkä ymmärrä vieläkään, mistä se äiti "avautui". Hänhän vaan päätti heti aamutuimaan moittia ellei peräti haukkua nuoremman tyttärensä. Ei siinä ole mitään avautumista. Jos hän olisi todella avautunut, hän olisi kertonut jotain omaan elämäänsä liittyvää salailtua tietoa tyyliin ei mene hyvin miehen kanssa tai oli itse ainakin melkein uskoton firman pikkujouluissa ja nyt syyllisyys kalvaa jne.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:45"]
Voisitko kutsua perheen kylään teille? Koska asutte kaukana. Tai sinä menisit heille yöksi, vanhemmat saa tehdä mitä haluaa ja sinä olisit lasten kanssa. Se olisi minusta ainakin hyvä lahja.
[/quote]
He eivät tahdo tulla meille kylään, koska meillä on lemmikkieläimiä. Eivät ole allergisia, mutta eivät vain pidä niistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tilanteen olla. Kuulostaa niin tutulta. Meillä vähän samallaista siskon suosimista.
Eli sain esikoiseni 22 vuotiaana, äitiäni ei kiinnostanut. Toisen lapseni sain 23 vuotiaana. Siihen äitini totesi että hyvä, sait tytön ja pojan joten lapsia ei tarvitse enempää. Sain keskenmenon 27 vuotiaana, olin kertonut sukulaisilleni raskaudesta ja se meni kesken rv 19. Olen todella surullinen ja hain lohtua äidiltäni. Ei herunut.
Vuosi sitten (29v) sain kaksoset. Siihen äitini tuhahteli mutta mutta, viime syksynä siskoni sai esikoisensa (27 vuotiaana). Äitini meni aivan sekaisin onnesta ja nykyisin jos soitan hänelle hän vastaa puhelimeen "mummi" tai "mummolassa". Hän ei ole koskaan hoitanut lapsiani. Ei ikinä koska "jokainen hoitakoon omansa". Arvaattekin varmaan että siskon vauva on viikottain mummolassa.
Ja nyt äitini on sitä mieltä että minun pitäisi olla avuksi siskolleni ja hoitaa hänen vauvaansa ja antaa omien lasteni pieneksi jääneitä vaatteita hänelle. Siskolla on niiin rankkaa kun on esikoinen kyseessä ja blaa blaa... äh. Sekava avautuminen, kiitos kun sain kirjoittaa sen ulos. Helpotti.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:53"]
Luin läpi aloituksen tarkasti ja jokaista kohtaa pohtien enkä ymmärrä vieläkään, mistä se äiti "avautui". Hänhän vaan päätti heti aamutuimaan moittia ellei peräti haukkua nuoremman tyttärensä. Ei siinä ole mitään avautumista. Jos hän olisi todella avautunut, hän olisi kertonut jotain omaan elämäänsä liittyvää salailtua tietoa tyyliin ei mene hyvin miehen kanssa tai oli itse ainakin melkein uskoton firman pikkujouluissa ja nyt syyllisyys kalvaa jne.
[/quote]
Koen, että tunteistaan puhuminen on avautumista. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:08"]Moi
Kahden lapsen isänä voin kertoa, että lapset tuovat elämään sen oikean sisällön. Sen syyn, miksi on olemassa. Se syy on siinä, että varmistat että omalla lapsellasi on asiat hyvin ja kasvatat lapsestasi ihmisenä tasapainoista ja hyväntahtoista älykästä olentoa.
Samalla saat itse siitä suunnatonta mielihyvää -ei ole juuri mitään niin hienoa tunnetta, kun omalta lapseltasi saamasi rakkaudenosoitukset ja ihailu ja sen näkeminen, kun oma lapsesi nauttii ja iloitsee täysin rinnoin jostain.
No se tosta mainospuheesta (joka on siis totta). Ymmärrän täysin hyvin myös sen ratkaisun, ettei lapsia halua, eikä siinä ole todellakaan mitään pahaa eikä kenenkään paheksunnasta sitä valintaa kohtaan tarvitse ottaa itseensä lainkaan. Se on aivan sama asia, kun että paheksutaan vaatteita joita käytät tai työtät jota teet -nekin ihan omia valintojasi.
Itseasiassa sen vastapainoksi, että lapsi tuo elämään sisällön ja mielettömästi iloa, lapsi tuo elämään myös elämän loppuun asti kestävän suuren huolen lapsen hyvinvoinnista (niin henkisestä ja fyysisesta terveydestä kun taloudellisesta pärjäämisestäkin). Mikään ei ole hirveämpää, kun että omalla lapsella on jokin hätä jossa ei pysty auttamaan.
Niin... lapset siis antavat niin paljon elämään, että sitä ei koskaan pysty selittämään ihmiselle jolla ei ole omia lapsia. Sen voi vain ja ainoastaan kokea oman lapsen kautta. Samalla oikeasti se tuo niin suuren huolen, että moni miettisi varmaan, että jos sen huolen olisi tiennyt etukäteen, niin olisiko halunnut tehdä lapsen. Kukaan ei tietenkää olemassa olevaa lasta haluaisi pois elämästään, en sitä tarkoita... mutta jos ei olisi vielä lapsia lainkaan ja saisi kokea sen huolen, niin ei ehkä edes harkitsisi lasten tekoa. No ehkä luonto juuri siksi asian näin onkin järjestänyt... suuri riski ja suuri voitto samassa paketissa.
Pointti kuitenkin on, että teet sitten asian suhteen mitä tahansa, niin se on ihan täysin sinun (ja miehesi) asia. Ei ole väliä mitä muut (perheenjäsenesi mukaanlukien) valinnoistanne ajattelevat.
Eikä välejä tarvitse katkaista -ei vaan tarvitse pitää aktiivisesti yhteyttä. Jos siis yhteydenpito johtaa aina negatiiviseen keskusteluun. Voit joku kerta ihan ystävällisesti sanoa, että olisi mukava pitää enemmän yhteyttä, mutta et jaksa etkä halua, koska kuulet aina valitusta. Että' ehkiä yhteydenpitosi lisääntyy, jos he kohtelevat sinua myös ystävällisesti.
[/quote]
Liian pitkä ja huonosti kirjoitettu en lukenut
Tarinoissahan on aina kaksi puolta mutta jos tilanne todella on tuo kuvailemasi niin anna olla.
Olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa ja lopen kyllästynyt muiden vaatimuksiin että sukulaisten kanssa asiat pitäisi korjata. Jos sellaisen kaverin kanssa ei viitsisi pitää yhteyttä niin ei sukulaisuuden vuoksi pidä jäädä muita miellyttämään. Ei sukulaisilla ole erityisoikeutta käyttäytyä huonosti ja esittää vaatimuksia.
Oman kokemukseni mukaan on itsellä helpompi kun antaa vaan olla eikä sitten joudu stressaamaan mitä milloinkin teki muka väärin ja aina on paha mieli muiden sanomisista.
Aina on ihmisiä ja sukulaisia joiden mielestä elät vääränlaista elämää joten anna olla, älä ota yhteyttä. Jos huomaavat jonkin menneen vikaan niin asiat voivat muutttua, jos eivät niin ei sellaisia ihmisiä kukaan kaipaakaan
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:14"]
Höpsis! Siskosi maksaa itse lastensa kulut. Isoäidit, jotka hukuttavat lapsiperhettä lahjoihin ovat rasittavia! He täyttävät tavaroillaan sitä tilaa, josta perhe itse haluaisi pättää.
Olisit lahja, jos leikittäisit ja hoitaisit siskosi lapsia 2-4 tuntia kuukaudessa. Lasten viihtyessä, päästäisit vanhemmat joksikini aikaa toisenlaiselle viihteelle. Jos asut lähellä, viivy aluksi vain vähän aikaa, mutta useammin kuin kerran kuussa, jotta totutte toisiinne.
Pieniin lapsiin on jo rakennettava lapsi-täti suhdetta, jotta he sujahtaisivat sujuvasti sukuun. Älä arkaile. Ota VÄHÄN vastuuta lapsista. Se on maailman paras lahja sekä lapsille että vanhemmillekin! Kiitos jo etukäteen!
Ja yleensä siskon kotona pääsee touhuamaan itsekin, eikä kannata AINA odotaa sellaista siistiä kahvittelua, jossa vain sinua passataan, kuin vierasta ikään. Jos tahdot tutustua vaipanvaihtoon, niin ota ihmeessä kertakäyttöisiä vinyylikäsineitä mukaasi tai pyydä sikoasi hankkimaan 100 kpl pakkaus. Peppu on kivempi pestä lavuaarissa juoksevan veden alla, kun on hanskat. Sinulle vierasta kakkaa! Tästähän moni täti kieltäytyykin, mutta jotta tämä ei olisi esteenä hetkenkään avulle, niin on hanskatkin keksitty.
Todellakin hoitoapu on tarpeen, niin omituiselta kuin se sinusta itseellisenä lapsettoman ihmisenä kuullostaakin! Lämpö kasvaa osallistuessa. Tiedätpähän sitten varmeimmin, jos haluat pitää lapsia vain täti- suhteessa ja jätttää omat lapset tekemättä. Lapset kuitenkin kasvavat aikuisiksi, mutta ei heitä oikein voi olla noteeraamatta sen jälkeen kuin he ovat syntyneet, jos ajattelet vähänkin lämpimämmin.
[/quote]
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Olen tosin jo tehnyt näitä asioita paljonkin. Olen hoitanut siskoni lapsia useasti ja kyläilyt eivät ikinä ole siistiä kahvittelua, vaan lasten kanssa leikkimistä ja esimerkiksi juurikin tuota vaippojen vaihtoa. Lastenhoito on mielestäni ok! Siskoni ei halua antaa vastuuta lapsistaan, en ole saanut esimerkiksi hoitaa heitä yksin tai edes kaksin mieheni kanssa koskaan. Hän on luonteeltaan äiti, joka "osaa hoitaa kaikkein parhaiten omat lapset" ja luottaa vain meidän äitiimme.
Valitettavasti säännöllinen vierailu ei onnistu, sillä asumme useamman sadan kilometrin päässä toisistamme, joten vierailut jäävät yleensä muutamaan kertaan vuodessa. Tämä ei kuitenkaan vähennä mitenkään välittämistä tätinä, pikemminkin päinvastoin. Tietysti pienet lapset (2-5v) eivät ymmärrä, jos joku on pitkiä aikoja poissa, hyvä jos muistavat edes. Olen kokenut tästä mielipahaa, erityisesti kun minua syyllistetään, mutta en voi asialle toistaiseksi mitään. En voi tehdä enempää.