Lue keskustelun säännöt.
Läheiseni suuttuvat koska elän aika pientä elämää
31.10.2021 |
Läheisilläno tarkoitan lähisukulaisia, lapsuuden perheen jäseniä ja heidän puolisoitaan ja muutamia läheisimpiä kavereita. Olin ennen aika menevä ihminen, matkustelin paljon, kävin paljon ulkona syömässä, konserteissa, tapahtumissa jne. (Ollaan kaikki aikuisia jo eli mitään bilettämisiä ja ryyppyreissuja en tarkoita enkä niitä harrastanut.)
Nykyään ei vain jaksa yhtään kiinnostaa joku matka Pariisiin, illallinen jossain Helsingin keskustan hienossa ja kalliissa trendiravintolassa jne. Olen luopunut sellaisista kokonaan kun en vain viihdy enää niissä yhtään. Elän aika ”pientä” elämää, käyn metsässä paistamassa makkaraa, luen paljon kotona nojatuolissa, matkat suuntautuu omalle mökille. En mielestäni ole muuten muuttunut ihmisenä vaikka vapaa-aikaani vietän eri tavoin kuin ennen. Ihmisiä haluaisin tavata mieluummin yhteisellä metsäretkellä kuin trendiravintolassa.
Ymmärrän että ystävyydet hiipuu tällaisissa tilanteissa mutta kun jopa siskoni mies on selvästi ärsyyntynyt kun elän niin pientä elämää, niin en enää ymmärrä. Muutaman läheisen kanssa tullut riideltyäkin asiasta kun he eivät vain hyväksy että en ole menevä ihminen joka suhailisi ympäri Eurooppaa. Ärsytän heitä elämällä pientä elämää, mutta en tiedä miksi.
Osaisiko joku sanoa jotain viisasta tähän?
Kommentit (34)
Ymmärrän että voi olla vaikeaa nauttia kun läheiset ympärillä ovat sitten jopa suuttuneet nykyisestä elämästäsi. (Joka on melkoisen absurdia)
Hyvä että olet kutsunut heitä mukaan metsään sekä luoksesi illalliselle!
Olet tehnyt aloitteen näyttääksesi heille millaista tämä uusi tapa elää voisi sitten olla, heillekin se voisi olla kokemus.
Se olisi sinuun uudelleen tutustumista ja yhdessä elämistä.
On todella ikävää jättää tulematta edes illanistujaisiin lukuisista kutsuistasi huolimatta. Tässä kohtaa mielipahasi olisi hyvä näkyä heidänkin suuntaan.
Voisivat ymmärtää ettet elä tätä uutta, heidän näkökulmastaan erilaista elämää heidän kiusakseen, vaan koska aidosti nautit siitä.
Olisi ok vähintäänkin kysyä, miksi eivät tartu kutsuihisi. Se on epäkohteliasta ja loukkaavaa. Kannattaa tarttua asiaan vaikka aiheuttaisi mahdollisesti uuden konfliktin, jos kuitenkin haluatte jatkaa elämää yhdessä. Erkaantuminen on alkanut ja vain tämän muutoksen hyväksymällä he voivat/te voitte jatkaa ystävyyttänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkäsi takana varmasti mietitään, oletko kenties masentunut tai muuten katkeroitunut, kun "vetäydyt" sinua ennen kiinnostaneista aktiviteeteista.
Kasvu ihmisenä ja erilaisten elämänvaiheiden kulku on luonnollista, mutta aina eivät läheiset sitä ymmärrä. Kaikkia ihmissuhteita ei myöskään ole tarkoitettu ikuisiksi.
Se onkin kivuliasta myöntää, että jopa biologinen sukulaisuus ja saman katon alla asuminen eivät takaa elämänmittaista tukea ja turvaa.
Nykyään on trendikästä ajatella, että "pientä elämää" elävä ihminen luulee olevansa parempi kuin muut. Eli taustana turhan matkustamisen ja kuluttamisen välttäminen maailman pelastamiseksi. Tämä sitten ärsyttää suunnattomasti niitä, jotka elävät edelleen kulutushuumassa. Siis oli matkustamattomuuden yms syynä mikä tahansa, vaikka rahapula tai kotona viihtyminen.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että tuputat omaa elämäntapaasi muille. Ei kai sinun tapasi muuten ketään ärsyttäisi tai edes kiinnostaisi. Vähän kuin uskoontulleet, jotka saarnaavat sitä muillekin.
Minä taas epäilen, että on päinvastoin. Tämä on samaa kuin absolutistin kohtelu. Muilla on häpeäntunteita, jotka puretaan siihen ah niin täydelliseen täysin riippumatta siitä, miten tämä käyttäytyy. Ehkä jopa niinpäin, että mitä vähemmän ap antaa aihetta arvosteluun tuputtamattomuudellaan, sitä enemmän ärsyttää. Koska muut tietävät ihan hyvin, että eletään heidän elämäntapansa viimeisiä aikoja, muutaman vuoden kuluttua heidän nykyistä arkeaan jo kauhistellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jokainen saa olla oman tiensä kulkija. Saattaa kestää jonkun aikaa kunnes muut sisäistävät, että elämäntapa on muuttunut. Kun lähdin eläkkeelle, muutin maalle. Kyllä sitä kauhisteltiin suvun ja ystävien taholta parisen vuotta ja sääliteltiin. Parissa vuodessa muuttui suhtautuminen, mutta en jaksa vaan jatkuvasti saada vieraita, sillä omaa mielekästä tekemistä riittää. Siksi muutinkin maalle, että saan olla rauhassa, enkä ole erakkoluonteinen mutta tarvitsen paljon omaa aikaa.
"(Ollaan kaikki aikuisia jo eli mitään bilettämisiä ja ryyppyreissuja en tarkoita enkä niitä harrastanut.)"
Niin, boomerithan taitaa olla se ryyppäävin, kostein sukupolvi. Nykynuoriso taas ei juo heihin verrattuna lainkaan. Joten oletus aikuista olisi juuri ryyppäämistä, eikä päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miehelle on käynyt samoin kuin sinulle. Se on aika iso muutos minullekin puolisona. Ennen matkustelimme ja kävimme ulkona syömässä. Nyt esimerkiksi nämä asiat eivät enää kiinnosta häntä. Hän haluaa puuhailla ulkona, metsässä, mökillä. Vanhat aktiviteetit tuntuvat hänestä tylsiltä ja työläiltä. Toisaalta ihan mukava elää hänen kanssa pienempää elämää, mutta kaipaan myös meidän yhteisiä menneisyyden aktiviteetteja. Hänen kohdallaan ajattelen muutoksen johtuneen monesta syystä; vanheneminen, työelämään uupuminen, lievä masennus, korona, piilevän erakkoluonteen vahvistuminen.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelle on käynyt samoin kuin sinulle. Se on aika iso muutos minullekin puolisona. Ennen matkustelimme ja kävimme ulkona syömässä. Nyt esimerkiksi nämä asiat eivät enää kiinnosta häntä. Hän haluaa puuhailla ulkona, metsässä, mökillä. Vanhat aktiviteetit tuntuvat hänestä tylsiltä ja työläiltä. Toisaalta ihan mukava elää hänen kanssa pienempää elämää, mutta kaipaan myös meidän yhteisiä menneisyyden aktiviteetteja. Hänen kohdallaan ajattelen muutoksen johtuneen monesta syystä; vanheneminen, työelämään uupuminen, lievä masennus, korona, piilevän erakkoluonteen vahvistuminen.
Niin, tässähän voi olla muiden ongelmana myös vanhenemisen pelkoa. Muistan miten tuli nieleskeltyä kun ensimmäiset kaveripiiristä menivät kihloihin, naimisiin, hankkivat lapsia. Tämä elämänvaiheesta seuraavaan siirtyminen tosiaan usein rikkoo suhteita, etenkin jos ei ole mainittu kavereille mitään suunnanmuutoksesta ja se jää omin silmin havaittavaksi. Tuntuu, että toiset eivät ole senvertaa luottaneet että olisivat kertoneet etukäteen. Eiköhän aika usein löydy jokin aitokin loukkaantumisen aihe mielenkuohujen seasta kun hiukan kampaa. Suomalaisilla kun on aika etäiset nuo läheisyystaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelle on käynyt samoin kuin sinulle. Se on aika iso muutos minullekin puolisona. Ennen matkustelimme ja kävimme ulkona syömässä. Nyt esimerkiksi nämä asiat eivät enää kiinnosta häntä. Hän haluaa puuhailla ulkona, metsässä, mökillä. Vanhat aktiviteetit tuntuvat hänestä tylsiltä ja työläiltä. Toisaalta ihan mukava elää hänen kanssa pienempää elämää, mutta kaipaan myös meidän yhteisiä menneisyyden aktiviteetteja. Hänen kohdallaan ajattelen muutoksen johtuneen monesta syystä; vanheneminen, työelämään uupuminen, lievä masennus, korona, piilevän erakkoluonteen vahvistuminen.
Juu, juurikin onen kyllästynyt, tylsistynyt vanhoihin aktiviteetteihin ja ne tuntuu todella työläiltä. Esim illallinen keskustan trendiravintolassa tarkoittaa että pitää meikata kunnolla, pukeutua hienommin, matkata bussilla ja junalla jne. Ja sietää väenpaljoutta ja melua. Ja vielä matka kotiin junalla ja vaihto taas bussiin ja vielä kävely kotiin… hirveän työlästä asiasta mikä ei enää yhtään muutenkaan kiinnosta. Ja minulla varmaan on samoja syitä kuin miehelläsi: työuupumus jonka myötä arvomaailman muutos, introverttiuden vahvistuminen ehkä iän myötä jne.
Mutta kysymys kuuluukin: oletko sinä ärsyyntynyt ja suuttunut miehellesi? Pettymyksesi kyllä ymmärrän mutta entä suuttunut?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelle on käynyt samoin kuin sinulle. Se on aika iso muutos minullekin puolisona. Ennen matkustelimme ja kävimme ulkona syömässä. Nyt esimerkiksi nämä asiat eivät enää kiinnosta häntä. Hän haluaa puuhailla ulkona, metsässä, mökillä. Vanhat aktiviteetit tuntuvat hänestä tylsiltä ja työläiltä. Toisaalta ihan mukava elää hänen kanssa pienempää elämää, mutta kaipaan myös meidän yhteisiä menneisyyden aktiviteetteja. Hänen kohdallaan ajattelen muutoksen johtuneen monesta syystä; vanheneminen, työelämään uupuminen, lievä masennus, korona, piilevän erakkoluonteen vahvistuminen.
Juu, juurikin onen kyllästynyt, tylsistynyt vanhoihin aktiviteetteihin ja ne tuntuu todella työläiltä. Esim illallinen keskustan trendiravintolassa tarkoittaa että pitää meikata kunnolla, pukeutua hienommin, matkata bussilla ja junalla jne. Ja sietää väenpaljoutta ja melua. Ja vielä matka kotiin junalla ja vaihto taas bussiin ja vielä kävely kotiin… hirveän työlästä asiasta mikä ei enää yhtään muutenkaan kiinnosta. Ja minulla varmaan on samoja syitä kuin miehelläsi: työuupumus jonka myötä arvomaailman muutos, introverttiuden vahvistuminen ehkä iän myötä jne.
Mutta kysymys kuuluukin: oletko sinä ärsyyntynyt ja suuttunut miehellesi? Pettymyksesi kyllä ymmärrän mutta entä suuttunut?
Ap
En ole suuttunut, hetkittäin ärsyyntynyt. Mutta olen vähitellen tajunnut, että minun on osattava viihdyttää itse itseäni. En voi vaatia, että joku toinen haluaa tehdä juuri sitä mitä minä haluan, vaikka näin olisi ennen ollutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta
.....kyllä muuten kiinnostaa!!ei tartte olla tyly ja itsekäs.Pitää olla muille ystävällinen auttava .Kiva kun purkaa asioita muille.
Mäkin elän pientä elämää,mutta ihanaa itsestä.En oo muiden armoilla, en käy missään kissan ristiäisissä.Saa niin itselle kaiken..
Itselleni olisi myöskin vain läheisteni ominaisuuksista silmiä avaavaa, jos havaitsisin, ettähe eivät osaakaan suhtautua minulle hyvää oloa tuottavaan elämääni, vaan ajattelevat noin paljon vain itseään tai itsekeskeisesti. Että haluaisinko olla sellaisten ihmisten kanssa edes niin paljoa tekemisissä? Enpä tajunnutkaan aikaisemmin, että he ovat noin pinnallisia.
Tilalle tulee ehkä kysymys, että mistä sitten läheistä seuraa tilalle? Sepä se. Mutta ei mielestäni se pinnallinen seura hyviä ihmisuhteita korvaa. Olisin ainakin itse mieluummin yksin.
19