Menisinkö neurologille? Tai psykiatrille?

Mulla on koko elämäni ajan ollut ongelmia, joita on jo leikki-ikäisestä asti yritetty selvittää. Kuitenkaan en koskaan ole päässyt selvyyteen, että mikä mua loppujenlopuksi vaivaa...

Olen käynyt psykiatreilla ennenkin ja ollut terapiassa kauan aikaa. Testattu on psyykkisiä ongelmia ja AD/HD myöskin. Lapsena en saanut diagnoosia, teininä tuli masennus-diagnoosi ja aikuisena taas ei mitään... Kuitenkin aina kaikkien mielestä jotain on vialla... Arkielämä ei suju, ihmissuhteet on hankalia ym. ym. Ainoa apu on vaan ollut terapia, jossa käymisen lopetin jo monta vuotta sitten, koska eipä siitä oikeastaan ollut mitään apua.

Nyt olen miettinyt, kokeilisinko vielä kerran asioideni selvittelyä esim. psykiatrilla tai neurologilla (jossa en vielä olekaan käynyt). Vai onko se turhaa ja tyydyn vaan kohtalooni ja yritän elää parhaani mukaan tätä elämää, vaikka hankalaa on...?