Onko tapanasi noukkia itse marjat, hedelmät ja sienet?
Metsämansikat, mustikat, puolukat, hillat, sienet, vadelmat, omenat, kirsikat. Jne...
Sokeria menee muutama kilo. Vai voiko jättää jotkin ilman sokeria ? Voiko laittaa kaikki pakastimeen ?
Netistä löytyy vaihtoehtoja mutta kysynkin juuri sinun menetelmistä.
Kommentit (21)
Ei täällä mitään kasva. No herukoita poimin jos ei räksät ehdi ensin.
Meillä täällä idässä ei marjoja noukita, vaan poimitaan. Apuvälineenäkin käytämme poimuria. Emme edes tunne noukkaria?
Sienikastike on suosikkini. Mutta koska en tunne kuin muutaman sienilajin, niin ostan kaupasta, jos torilta en löydä. Soosi sopii mielestäni hyvin pihvien kanssa.
Kyllä, juuri eilen keräsin 8 litraa suppilovahveroita ja olen menossa karpalosuolle vielä tänään.
En lisää sokeria pakastettaviin marjoihin kuin tiettyihin marjalajikkeisiin, jotka pakastan survoksena. Sokeri suojelee survoksissa C-vitamiinia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä täällä idässä ei marjoja noukita, vaan poimitaan. Apuvälineenäkin käytämme poimuria. Emme edes tunne noukkaria?
Wikisanakirja: "Marjoja voi noukkia metsässä."
Oli tapana, edellisessä elämässäni. Erosin 10 v sitten, ja sen jälkeen en ole kertaakaan noukkinut mitään. Elämän kuuluu olla helppoa, eikä tuskaa.
Lisätään kerättävien listaan vielä kävyt, mutta mitään hedelmiä täällä ei kasva. Ja sanan kerätä, jolla on aivan eri merkitys kuin noukkia tai poimia. Minä poimin marjat, ulkomaalaiset keräävät.
Puolukat säilyvät vanhaan tapaan survottuina ilman sokeria. Osan marjoista pakastan ja osan säilön sokerilla. Pakastettuja käytetään sellaisiin, joihin ei tarvitse lisätä sokeria ja hillot sellaisenaan tai niihin ruokiin, jotka muutenkin syödään sokeroituna.
Vierailija kirjoitti:
Oli tapana, edellisessä elämässäni. Erosin 10 v sitten, ja sen jälkeen en ole kertaakaan noukkinut mitään. Elämän kuuluu olla helppoa, eikä tuskaa.
Ikävää, jos koit marjastuksen tuskalliseksi. Monille meistä sen on suuri ilo, eräille peräti nautinto. Meillä päin monet selkävaivaiset ja muut sairaat kokevat ihmeparantumisen hyvänä hilla-aikana.
En harrasta tuollaista. En noukkimista enkä poimimistakaan. Meillä ei ole edes pakastinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli tapana, edellisessä elämässäni. Erosin 10 v sitten, ja sen jälkeen en ole kertaakaan noukkinut mitään. Elämän kuuluu olla helppoa, eikä tuskaa.
Ikävää, jos koit marjastuksen tuskalliseksi. Monille meistä sen on suuri ilo, eräille peräti nautinto. Meillä päin monet selkävaivaiset ja muut sairaat kokevat ihmeparantumisen hyvänä hilla-aikana.
Niin, minä sain siitä kaikest vain selän kipeäksi, ja hillojen yms keitteleminen oli mielestäni ns turhaa työtä, kun samaa saa kaupastakin.
En siis ole metsäihminen edes silloin, kun ei ole kyse majastamisesta. En ”saa” metsästä mitään. Tiedän kyllä, että monet saavat.
Noukin itse tarvittaessa kaupan hyllystä 🤠 Ja meillä ainakin noukitaan 😃
Marjastaminen oli maalla todella vastenmielistä hommaa. Samoin perunapellolla rikkaruohojen kitkeminen. Nyt ajattelen toisin.
Pakastettaviin en koskaan laita sokeria, hilloihin n puolet vähemmän kuin ohjeessa
Juu poimin.
Karpalot ja viinimarjat puuttuvat listalta. Tulee hyvää kotiviiniä nimensä mukaisesti.
On tapana ( paitsi ei paljoakaan sieniä, kun en erityisesti niistä välitä).
En laita sokeria pakastettujen marjojen / mehujen joukkoon.
En laita sokeria marjoihin pakastettaessa. Muita listalta en olekaan pakastanut.
Noukkia! Melkein nauratti. Av:llä hyvä kun ihmiset edes ymmärtävät tuota sanaa.