Kiroilemisesta irti

Apua pyytää äiti-ihminen, joka häpeäkseen suuttuessaan kiroilee kuin se kuuluisa entisaikojen merimies. Haluan siistiä kielenkäyttöni, mutta kertokaa te fiksummat, miten se onnistuu. Kun se "hemmetti" tai "jukopliuta" ei tunnu yhtään niin terävältä, kuin saatanan perkele. Mitä voimasanoja te käytätte tarvittaessa?

Olen asettanut itselleni sanktioita kiroilusta (rahaa matkakassaan, etunojapunnerruksia), mutta niistäkin lipsun. Olenko siis ihan helskatin toivoton tapaus?